Sydän, Sydän noudattaa tai ainakin on noudattanut biisinteossa jonkinlaisia dogmeja. Osa kappaleista on hyvin outoja, mutta livenä bändi on aina viihdyttävä. Tässä viihdyttää myös se, että sen musiikki on tientynlaisessa sekopäisyydessään samankaltaista kuin omalla bändilläni. Ensin täytyy laulaa laulunsa on hieno ”eletään vaan vaikka piruuttaan” -veto!
Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.
Tästä tulee hyvin häilyvä olo, mutta jotenkin tuota sitten hyräilee koko päivän. Pikkuisen se on pitkä, mutta hyvä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti