Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iskelmä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iskelmä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 12. Topi Sorsakoski & Agents - Kuin yö (1988)

 


Unchained Melody, kuten se alkuperäinen nimi kuuluu. Sävellys on jo vuodelta 1955, mutta minulle se on tiensä löytänyt vasta 1980-luvun lopulla. 

Topin versio on äänityksen jollain tapaa viimeistelemätön. Joku siinä laahaa ja joku on nokillaan. Toisaalta Topin laulu on sitä aina, mutta tässä erityisesti. Ja se tekeekin tästä inhimillisen. Virherttömyyshän harvoin on täydellistä. Ei se ainakaan kosketa. 

Topi lauloi tämän Hotelli Mesikämmenessä joskus 2000-luvun alussa ja velipoika laivakaraokessa matkalla Coldplayn keikalle. Nämä ovat jääneet mieleen. 

Hieno, monitahoinen kappale. 


perjantai 4. marraskuuta 2022

Toomion TOP200-biisit: 19. Topi Sorsakoski & Agents - On kesäyö (1988)

 


Topi on varmaan minun ikäluokan juttu. Se koskettaa aina. Siinä maistuu minun ja vanhempieni sukupolven murros. 

Junat ovat jotenkin sivujuonteessa seuranneet minua koko elämäni ja siksi sanoitukset osuvat. 

Vähän hätäinen tämä kyllä on, mutta se kuuluu rautalankamusiikkiin. Pulliaisen kaoottista kitarointia voisi tosin olla enemmänkin. Myös rummut ovat aika lailla mukavasti hallussa tässä.

Tämä on niitä kappaleita, kun ajetaan SM-viesteistä kotiin joskus 23.30 Karvion kanavan kohdalla. Mutta eniten tämä soi muistojeni lapsuuden kesäilloissa. 


keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Toomion TOP200-biisit: 23. Topi Sorsakoski ja Agents - Kirje (1987)

 


Olen aina luullut tätä lainakappaleeksi ulkomailta. Periaatteessa kappale on alun perin englanninkielinen My Boyrfriend, mutta sen tekijä onkin suomalainen Johnny Liebkind. 

Alkuperäistä en ole kuullut, mutta tämä suomalainen versio miellyttää kyllä. Sanoituksessa on jotain suomalaista raadollisuutta: ”kerroit niin ihastuneesi miehiin nuorempiin” ja ”niin tässä vielä kai vois noutaa vanhan kitaran pois”. 

Tämän verran se vanhempien iskelmän kuuntelu on minuunkin vaikuttanut. Ja Topissahan oli jotain kapinallista rock-henkeä, joten siksikin tämä upposi.


keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 29. Rauli Badding Somerjoki - Tähdet, tähdet (1983)

 


Mummoni eli melkein satavuotiaaksi. Hänen muistokirjoitukseensa laitettiin Tähdet, tähdet -kappaleesta pätkä. Muistelen, että se oli Saapunut luokseni yö on, Silmäni luon taivaaseen. 

Tässäkin se juttu on Agents. Sehän tässä taustalla soittaa. Rauli keikkaili tässä vaiheessa Agentsin kanssa, vaikka esiintyminen oli niin ja näin. Agentsilla oli kuitenkin Topi Sorsakoski varmistajanaan. Pulliainen sen tunnelman tähän kuitenkin pääasiassa tuo.

Baddingin tulkintakin on toki sellainen masennuksen ja epätoivon sekä hauraan mielen yhdistelmä, ettei paremmasta väliä. Sanoitus on myös Raulin heiniä. Ajattomat nekin. 

tiistai 27. syyskuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 31. Topi Sorsakoski & Agents – Tyhjää (1988)

 


Olen ollut sellainen 6-10-vuotias, kun Topi ja Agents ovat levyttäneet ne parhaat albuminsa. Ei Renegadeskaan toki huono ole, mutta ei lähellekään näitä kärkilevyjä. Nämä soivat usein radiossa, usein kasetilta ja usein taisi isäkin bändin kanssa näitä joutua soittamaan lavatansseissa. 

Tyhjää eli Peggy Marchin vuonna 1965 levyttämä Young Men (Hear Me) oli lapsena jotenkin inhokki, mutta se on nykyään noussut aivan kärkikappaleisiin. Sovitus on tyylikästä. Ja ainahan se on Pulliainen/Hietanen-kaksikolta sitä ollut. 

Nostalgiatrippi, mutta ihan aiheellinen.


perjantai 20. toukokuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 54. Juha ”Watt” Vainio ja Hyvän tuulen laulajat – Vanhojapoikia viiksekkäitä (1982)

 


Tämä on ensimmäisiä aikuisempia kappaleita, mitä ylipäätään muistan. Osaan sijoittaa tämän jonnekin automatkalle, mutta en todella muista missä olen tämän ensimmäisen kerran kuullut.

Junnu oli sanoittajana sellainen, että sai lapsetkin oppimaan laulujensa sanat. On alku- ja loppuriimejä ja hauskoja vertauskuvia. Siksi nämä kappaleet ovat monen päässä. Ja onhan nämä törkeän hyvin soitettu ja sovitettukin. Björniset ja Lerchet jne...

Laulu kertoo Nestori Reposen tarinaa, johon Junnu vaihtoi sukunimen naapuriltaan Miikkulaiselta. Reponen oli seppä Puumalasta, joka oli aidosti soittanut haitaria ja ollut huolissaan norpista.

Kappaleen vaikutus oli niin suuri, että norppia kutsutaan vieläkin miikkulaisiksi ja Nestoreita norpiksi. Myös norppien suojeluun varojaan kohdentava säätiö on nimetty Nestorisäätiöksi.

Tämä on kappale, joka soi mökkireissulla kesäiltana.


keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Toomion Top200-biisit: 82. Topi Sorsakoski & Agents - Kaksi kitaraa (1987)

 


Vasiliev, Ivan (sävellys), Pulliainen, Esa (sovitus). Grigorjev, Apollon (alkuperäinen sanoitus), Helismaa, Reino (sanoitus). Siinä on pohjavire tälle kappaleelle. 

Vanhoja venäläisiä sävelmiä suomeksi pyöräytettynä. Kuten on ilmi tullu, on iskelmää joutunut kuulemaan meidän perheessämme paljon. Eikä siitä läheskään koko kirjo ole kamalaa. Varsinkin venäläiset ja italialaiset sävelmät toimivat hienosti. 

Siellä 1980-luvulla Topi ja Agents nousi Esa Pulliaisen tyylikkäillä sovituksilla ihan ikisuosikiksi. Ja onhan tämä varsinkin minun ikäluokalleni klassikkokamaa, kun puhutaan suomalaisesta mökkimusiikista. Topi Sorsakoski koskettaa myös muiden genrejen ystäviä rouhealla olemuksellaan ja omaperäisellä tulkinnallaan. 

Kaksi kitaraa on sellainen kipale, että sitä monesti itsekin kitaralla tapailen. Sen sanoitus on siinä mielessä taattua Helismaata, että päästä sitä ei kuuntelupäivänä saa enää pois mitenkään. 


maanantai 29. marraskuuta 2021

Toomion top200-biisit: 103. Mikko Kilkkinen – Soittakaa lujempaa (2003)

 


Lapsuuden kodissa on iskelmä soinut paljon. Isä soitti ammatikseen tanssimusiikkia, joten väkisinkin sitä on paljon kuullut. Näin on myös käyty läpi perinteinen ”oikein/väärin laulettu, hyvä/huono ääni” ja muut, melko ahtaisiin raameihin sullotut normit. Yhtä kaikki, iskelmämusiikin määritteet ovat hanskassa.

En muista mistä, mutta kuulin kuitenkin Mikko Kilkkisen esittämän Soittakaa lujempaa joskus sen ilmestyessä. Se säväytti. Kilkkisen ääni on mahtipontinen ja kappaleessa on tyylikästä dynamiikkaa. Sävellys ja sovituspuolella ovat Timo Forsström ja Lasse Paasikko.

Kyllä tyylikkäitä tangoja ja hyvää iskelmää voi hyvin kuunnella, vaikka kuten muissakin genreissä, paskaa on paljon. Tämä ei ole paskaa.

tiistai 2. marraskuuta 2021

Toomion TOP200-biisit: 112. Vesa-Matti Loiri – Kun mä rupesin ryyppäämään (2003)

 


Junnu Vainio oli nero. Mutta tässä nerouden jalostaa Vesa-Matti Loiri, joka tulkitsijana on niin omanlainen ettei usein jaksa ollenkaan.

Junnun sanat soljuvat niin, että on helppo kuvitella rantojen mies sellaiseen Spede-henkiseen tyyliin. Maailmaan, jossa juopolla ja kodittomallakin on melkein jopa kivaa joka päivä. Ei talvi paina, vaan leppoisesti selviskellään.

Sitähän elämä ei toki ole. Siitä huolimatta tähän tapaan sanoitetussa kappaleessa on hyvä flow. Soitto on toki briljanttia sekin, kuinkas muutenkaan tuolla porukalla.

Sellaiseksi aloittelumusiikiksi parhaimmillaan.


tiistai 15. lokakuuta 2019

Toomion TOP200-biisit: 163. Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja menninkäinen

Onhan tässä sävyero muihin listan kappaleisiin. Silti olen ollut tästä kappaleesta vaikuttunut jo ihan pienestä asti.

Reino Helismaa, jonka sanoitustyöt ovat kautta linjan nerokkaita, sanoitti tämä jo miljoona vuotta sitten. Puoli miljoonaa vuotta sen jälkeen Tapio Rautavaara halusi luvan levyttää kappaleen. Lupa heltyi ja taustat tehtiin sähköbasson ja sähkökitaroiden säestyksellä. Tämä versio ilmaantui kuultavaksi 1965.

Kappaleesta tulee kotoinen tunnelma. Tai oikeastaan se tunnelma, mikä meillä oli kotona, kun olin pieni poika ja kotitalomme mukavuudet nykyisiin verrattuna vähäiset. Paljaat hirsiseinät, hiukan savunhajua, pappa keinutuolissa ja ruuaksi ruskeaa kastiketta.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/4AXd4Yf0KRzLXFUCEKSFvf?si=AeipftszTcKgLXyVsfXBNQ[/embed]

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Toomion TOP200-biisit: 176. Rauli Badding Somerjoki – Valot

Ensikosketus tähän on Pulliaisen ja Agentsin instrumentaaliversiona, todennäköisesti Mitsubishi Galantin kasettimankasta. Kappale on kuitenkin lähtöjään Rauli Badding Somerjoen debyyttialbumin B-puolelta. Totuuden nimissä olen aika kauan luullut, että veisu on venäläinen käännös, mutta mitä vielä. Se on Raulin itsensä säveltämä ja sanoittama!

Tunnelma ja sanat ovat synkät, harmaat, suomalaiset. Mutta, kun se ei tässä tapauksessa haittaa. Olen myös alkanut pitää alkuperäisestä levytyksestä siinä määrin, että rankkaan sen ohi Agentsin, vaikkei se Kääriäisen esittämänäkään paljoa kympin biisistä puutu.

Tällä vuoden 1971 versiolla on kovettu soittajakokoonpano: Rauli laulaa, Antero Jakoila kitaroi, Arto Koskinen klähmii urkuja, bassoa soittaa Ilkka Willman ja rummuissa keikkuu legendaarinen Matti Oiling. Varsinkin rumpu- ja urkutyö maistuu kuin pannukahvi. Aidolta ja rouhealta.

Raulin hahmossa ja ulosannissa on yhtä aikaa jotain hyvin melankolista ja kohtalon takia myös hyvin surullista. Komea ääni ja melkoinen melodiantaju miehellä kuitenkin oli.

Kyllä tätä kuunnellessa pitäisi olla 1980-luvun lopussa, lähdössä väsyneenä ja nälissään Vaasan kansallisista kisoista noin klo 22:10 ajelemaan kohti kotia. Syksy olisi juuri alkamaisillaan.

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=4ri7W40lAYE[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/2qIDlbmLILpU2mvpZk373R?si=Tyk5ZpUQR1WR43DAlIixiA[/embed]