Unchained Melody, kuten se alkuperäinen nimi kuuluu. Sävellys on jo vuodelta 1955, mutta minulle se on tiensä löytänyt vasta 1980-luvun lopulla.
Topin versio on äänityksen jollain tapaa viimeistelemätön. Joku siinä laahaa ja joku on nokillaan. Toisaalta Topin laulu on sitä aina, mutta tässä erityisesti. Ja se tekeekin tästä inhimillisen. Virherttömyyshän harvoin on täydellistä. Ei se ainakaan kosketa.
Topi lauloi tämän Hotelli Mesikämmenessä joskus 2000-luvun alussa ja velipoika laivakaraokessa matkalla Coldplayn keikalle. Nämä ovat jääneet mieleen.
Hieno, monitahoinen kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti