Monelle outo, mutta monelle tutustumisen arvoinen bändi, joka lakkasi olemasta erään Varsovan keikan jälkeen. Kun tallenteita katsoo tuolta keikalta, voi syynkin ymmärtää.
Bändi avautui itselleni vuoden 2008 Ilosaarirockissa. Tällä bändillä on ollut tähän mennessä hienoimmat näkemäni lavakoreografiat.
Tuo keikka loppui tähän kappaleeseen, joka on rakennettu oikein tyylikkäästi. Niin soitto kuin laulukin palvelevat kokonaisuutta säilyttäen silti progressiivisen otteen.
Pidän progemusiikista silloin, kun siinä on ajatusta eikä vain päämäärätöntä sekoilua. Tässä on tuota ensimmäistä hyvin paljon. Tässä on lopun kauneudesta huolimatta myös sellainen surullinen maailmanlopun fiilis.
Niihin hetkiin, kun haluan herättää soittamisen ilon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti