Tämä artisti ei ole muuten itselleni lähtenyt,
mutta tässä kappaleessa on jotain mullistavaa. Nainenhan on äänensä ansiosta
ollut jonkinlainen seksisymboli, eikä hän rumakaan liene, mutta tässä
kappaleessa ei ole siitä kyse. Tai tavallaan on, mutta soundimaailma se tässä
puhuttelee.
Väliosan soolottelusta tulee alkuaikojen
Frusciante mieleen. Eikä se ole paha. En olisi tätä uskonut, jos olisi 10
vuotta sitten pitänyt sanoa. Oli aikoinaan myös rohkeaa julkaista tämä lähes 10
minuutin sinkku. Parasta kappaleessa on silti sen epäkesko liidivaihe siellä,
missä moni pop-biisi jo loppuu.
En kuuntele tätä usein, mutta joku tässä vaikuttaa niin, että melkein on kyynel silmässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti