Olin aika pieni poika, kun tämä tuli Levyraadissa. Hämähäkkiteema, varjoina soittavat miehet ja vähän pelottavan näköinen laulaja vangitsi katseen. Raskaampi musiikki oli jo tuolloin ”jännä juttu”, joten korvatkin oli viety. Kun jo silloin kauniiksi ymmärretty nainen asteli sisään kulki jotain koko vartalon läpi.
Kappaleessa kuuluu Desmond Child. Jotenkin tuotanto on tuore vielä kolme vuosikymmentä myöhemminkin. Miksaus on erittäin hyvin onnistunut, eikä mikään rasita korvia.
Poisonissa on saavutettu joku värähtelyn taso, joka toimii vuodesta toiseen ja kelle vain. Tyttäreni tykkää kappaleesta, eikä se isäänikään häiritse. Alice Cooper on vakuuttava ja persoonallinen, mutta ei ylimielinen.
Pidän tätä kappaletta jonkinlaisen ensimmäisen seksuaalisuuden pisaran nuolaisuna. Ei ihan tiedä, että mitä tarkoittaa, mutta jokin vetää puoleensa. Myrkyn lailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti