Kai Devin itsekin Kingdomista jonkin verran tykkää, koska on sen uudelleen levyttänyt Epicloudille. Tämä alkuperäinen on vaan kovin paljon parempi versio. Tässä on enemmän hiomatonta särmää.
Ostin Physicist-levyn kannen perusteella. Luulin että se on Yngwie-tyylistä kitaran niplaamista. En uskonut sen muuta olevankaan, koska esiintyjänä oli pelkkä miehen nimi.
Tuotantoa ihmeteltiin. ”Mitä tämä on?” ”Miksi laulu on miksattu noin alas?” Jotain taisi silti päässä vinksahtaa, ihan koko Alavuden remmillä.
Pahoin pelkään, ettei tällaista musiikillista ”mitä helvettiä?!?”-elämystä enää itse voi kokea. Jotain niin suuntaa muuttavaa Devin sai Physicistillä aikaan. Jonkun hetken piti kuitenkin tätäkin musiikkia pureskella, ennen kuin silloiset progeteinit hyväksyivät soittajien kovuuden.
Koko levy on hullua tykitystä, mutta tämä biisi ehkä se niistä kovin. Introsta alkaen mennään kovaa, vaikka tempo ei olekaan mikään mieletön.
Kingdomissa on monta erinomaista yksityiskohtaa. Esimerkiksi sen raivokkaan säkeistön taustalla toimivat rummut. Kannattaa myös kuunnella 1.15 alkavan säkeistön välissä oleva pieni, mutta helvetin tärkeä isku kupuun. Tuotannollista nerokkuutta.
Lyyrisestikin Devin on mahtava. On varmasti vedetty sun mitä mämmiä, mutta Juicen sanoin: ”Vain homot, hullut ja huumeidenkäyttäjät osaavat tehdä musiikkia, joka muistetaan.” Homo Devin ei kaiketi ole, mutta kahta viimeistä on vaikea kieltää.
Oletan, että Kingdom-nimessä viitataan löyhästi Isä Meidän -rukouksen ”thy kingdom come”-lausahdukseen, joka tarkoittaa tulkitsijasta riippuen maailmanloppua, ajanloppua, kuolemaa tai tuonpuoleista.
Physicistin aikoina D oli henkisesti aika rajoilla. Ja kaikkia sen ajan tekstejä leimaakin erittäin vahva itsensä etsiminen.
”O.K., I know I missed it.
The point I mean. I missed it.”
Siinä on sitä konkretiaa, tai tarttumapintaa, mitä jollain tavalla pitää sanoissa olla. Muuten ote lipeää.
Meininkiä on, legendaarisuuttakin on. Perhana, pitäisikö tämän olla korkeammalla?
”Fire it up!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti