Toomion Top200-biisit: 13. Devin Townsend – Kingdom (2001)

 

Kai Devin itsekin Kingdomista jonkin verran tykkää, koska on sen uudelleen levyttänyt Epicloudille. Tämä alkuperäinen on vaan kovin paljon parempi versio. Tässä on enemmän hiomatonta särmää.

Ostin Physicist-levyn kannen perusteella. Luulin että se on Yngwie-tyylistä kitaran niplaamista. En uskonut sen muuta olevankaan, koska esiintyjänä oli pelkkä miehen nimi.

Tuotantoa ihmeteltiin. ”Mitä tämä on?” ”Miksi laulu on miksattu noin alas?” Jotain taisi silti päässä vinksahtaa, ihan koko Alavuden remmillä.

Pahoin pelkään, ettei tällaista musiikillista ”mitä helvettiä?!?”-elämystä enää itse voi kokea. Jotain niin suuntaa muuttavaa Devin sai Physicistillä aikaan. Jonkun hetken piti kuitenkin tätäkin musiikkia pureskella, ennen kuin silloiset progeteinit hyväksyivät soittajien kovuuden.

Koko levy on hullua tykitystä, mutta tämä biisi ehkä se niistä kovin. Introsta alkaen mennään kovaa, vaikka tempo ei olekaan mikään mieletön. 

Kingdomissa on monta erinomaista yksityiskohtaa. Esimerkiksi sen raivokkaan säkeistön taustalla toimivat rummut. Kannattaa myös kuunnella 1.15 alkavan säkeistön välissä oleva pieni, mutta helvetin tärkeä isku kupuun. Tuotannollista nerokkuutta.  

Lyyrisestikin Devin on mahtava. On varmasti vedetty sun mitä mämmiä, mutta Juicen sanoin: ”Vain homot, hullut ja huumeidenkäyttäjät osaavat tehdä musiikkia, joka muistetaan.” Homo Devin ei kaiketi ole, mutta kahta viimeistä on vaikea kieltää.

Oletan, että Kingdom-nimessä viitataan löyhästi Isä Meidän -rukouksen ”thy kingdom come”-lausahdukseen, joka tarkoittaa tulkitsijasta riippuen maailmanloppua, ajanloppua, kuolemaa tai tuonpuoleista.

Physicistin aikoina D oli henkisesti aika rajoilla. Ja kaikkia sen ajan tekstejä leimaakin erittäin vahva itsensä etsiminen.

”O.K., I know I missed it.
The point I mean. I missed it.”

Siinä on sitä konkretiaa, tai tarttumapintaa, mitä jollain tavalla pitää sanoissa olla. Muuten ote lipeää.

Meininkiä on, legendaarisuuttakin on. Perhana, pitäisikö tämän olla korkeammalla? 

”Fire it up!”

Toomion TOP200-biisit: 16. Devin Townsend - Earth Day (2001)

 

Earth Day oli ilmestymisvuoden tapaus monessakin mediassa. Se mainittiin useamman kriitikon toimesta vuoden metallibiisinä. Minulle se on useammankin vuoden metallibiisi, ellei jopa biisi. Mieletön joka tapauksessa.

Yksi niistä musiikillisista heräämisistä tapahtui tämän biisin myötä. ”Ai näinkin voi tehdä?”

”So just shut your face and take a seat, Because after all, you’re just talking meat…”

Toomion Top200-biisit: 36. Devin Townsend – Nobody’s Here (2001)

 

“I think, I guess, I know, I think, I know…Fuck off…”

Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin toistuvasti joululevynä. Se on samalla jotenkin masentava. Se muistuttaa minunkin heikoimmista kausistani, jolloin elämä on ollut varjoisempaa. 

Nobody’s Here pitää ajoittain soittaa, jotta huomaa ettei asiat mene niin huonosti. Tyttärellenikin se piti automatkalla soittaa uudestaan. Tämä oli muuten äitinikin mielestä hyvä kappale, joten sukupolvissa on jotain samaa.

Toomion TOP200-biisit: 43. Devin Townsend - Deep Peace (2001)

 

Ostin ensimmäisen Devin Townsendini sattumalta. Tästä innostuneena ostin veljelleni joululahjaksi Terrian. Sinä jouluna kuunneltiin levy useampaan otteeseen. Itse asiassa niin usein, että kävin ostamassa sen välipäivinä itsellenikin.

Äänimaailma on monikerroksinen. Näinhän se on Devinin tuotoksissa yleensäkin. Tällä kertaa se on erityisen dynaaminen. Devin käyttää monialaista ääntään erittäin taitavasti. Gene Hoglan on tapansa mukaan tyylitajuinen myös hitaissa rumpufilleissä ja bändi soittaa yhteen kuin unelma. Genestä kyllä kuulee, että metallimies hän on. Silti hänellä on kierolla tavalla taiteellinen ote rumpuihin. Miehellä on oikeasti silmää ja korvaa läimiä basarit juuri oikeisiin kohtiin.

Deep Peacen kitarasoolo on yksi parhaista. Devin osoittaa viimeistään siinä, millainen soittaja hän halutessaan on. Kaunista, taidokasta, muttei ylitsevuotavaa.

Mieletön suoritus alle 3-kymppiseltä mieheltä. Mies on varmaan koko elämänsä paininut jos jonkinmoisten kriisien keskellä. Tästä kuitenkin selkeimmin on kuultavissa orastava keski-iän pelko. Sanoitukset viittaavat siihen suuntaan useammassakin kohtaa. 

Parasta tämä olisi varmaan silloin kun koulut loppuvat ja (aina) sataa. Märkään ja valoisaan kesäiltaan.

Toomion Top200-biisit: 138. Devin Townsend - Namaste (2000)

Kuten albumilistalla mainittiin, on Physicist ehkä suurin taitekohta minun musiikinkuuntelussani. Paljon se on vaikuttanut myös omaan soittotyyliin, vaikkei sitä mitenkään voi kosketinsoitinlevyksi kutsuakaan. Levyn ostin pelkästään erikoisen kansitaiteen takia. Progeilu oli silloin hyvin jees, joten luulin tätäkin kitaratilutteluksi. Sitä se ei ihan ollut. Kaikki oli muuttunut.

Levy mäjähtää käyntiin singermäisellä Namastella. Mitään sellaista en ollut kuullut. Toki Slayerit ja muut kohkaukset olivat tuttuja, mutta tämä oli muuta. Miksaus oli aluksi tunkkainen, mutta silti jotenkin vaikuttava. Vauhti oli hirvittävä ja se laulaja siellä takana oli hemmetin kova, vaikkei siitä ihan selvää saanutkaan. Koukutti saman tien.

Devin itse podcasteissaan kertoo kappaleen puhuvan hänen omasta vaiheestaan, jossa hän ihan oikeasti kuvitteli olevansa maailmankaikkeuden keskipisteessä. Se kertoo vaiheesta, jossa hän tajusi, että niin ovat kaikki muutkin. Kaikki ovat oman maailmansa keskipisteessä.

Hoglanin rummutus on erinomaista. Ainahan se on. Koko paketti on niin SYL-tyyliin kasassa, että mieli on hyvä ja energinen väkisinkin. Alle neljä minuuttia paahtoa. Mahtavaa!

Toomion musiikkivuosi 2019

Vuosi 2019 oli musiikillisesti monipuolinen. Tällä kertaa listat tulivat ns. Kahlattua hiukan aiemmin kuin viime vuonna, kiitos koronan. Aikaa on ollut. 

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.  

ARTISTIT 

Ei helkkari, johan on lista! Devin on toki ihan oletettu ja sanotaan, että J.Karjalainen, Pyhimys, Evergrey ja Ville Valo ovat ihan odotettuja, mutta muut vähintäänkin yllättäviä. 

1. Devin Townsend 
2. Yngwie Malmsteen 
3. Uriah Heep 
4. Pyhimys 
5. J.Karjalainen 
6. Alice Cooper 
7. AC/DC 
8. Evergrey 
9. Ville Valo & Agents 
10. Kiss 

ALBUMIT 

Tämä on odotetumpi. Pyhimystä ja Saimaata on tullut kuunneltua paljon, samoin Devin on pitänyt ottaa haltuun. Agents sytyttää myös aina. This is the Police on tietokonepeli, jossa on armottoman tyylikäs soundtrack. Muutkin kyllä kelpo levyjä. 

1. Pyhimys & Saimaa – Olisinpa täällä 
2. Devin Townsend - Empath 
3. Ville Valo & Agents 
4. Various Artists – This is the Police -soundtrack 
5. Ihana Leijona - Mä voin loistavasti 
6. Steve Hackett – At the Edge of Light 
7. In Vain - Currents 
8. Soilwork - Verkligheten 
9. J. Karjalainen - Sä kuljetat mua 
10. Daft Punk – Random Access Memories 

KAPPALEET 

Tässäpä niitä eniten kuunneltuja on. Sieltä nousee listoille varmasti myös Toton Africa, ah. 

1. Pyhimys & Saimaa – Olen odottanut kärsivällisesti 
2. Devin Townsend - Sprite 
3. Ihana Leijona - Rosebud 
4. Pyhimys & Saimaa - Hermesetas 
5. Devin Townsend - Evermore 
6. Devin Townsend - Genesis 
7. Ville Valo & Agents - Ikkunaprinsessa 
8. Devin Townsend - Castaway 
9. Pyhimys & Saimaa – Mustarastaan laulu viemärissä 
10. Toto - Africa 

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista. 

 ALBUMIT - 2017 

1. Enslaved - E (1.) 
2. Arcane Roots – Melancholia Hymns (2.) 
3. Anathema – The Optimist (3.) 
4. Spidergawd – IV (5.) 
5. Antti Pouta – Yhteys (4.) 
6. Horisont – About Time (*) 
7. The War on Drugs – A Deeper Understand (6.) 
8. Leprous – Malina (7.) 
9. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (8.) 
10. Saimaa – Urheilu-Suomi (9.) 

ALBUMIT - 2018 

1. Haken - Vector (7.) 
2. Stam1na – Taival (1.) 
3. Ihana Leijona - Mä voin loistavasti (3.) 
4. Michael Romeo – War of The Worlds, Pt.1 (*) 
5. J.Karjalainen - Sä kuljetat mua (2.) 
6. Marzi Nyman – Kelluva Katedraali (4.) 
7. In Vain – Currents (5.) 
8. Sara – SUMMA (6.) 
9. Omnium Gatherum (8.) 
10. Dimmu Borgir – Eonian (9.)
    

Ja näin päästään vuoteen 2019. 

ALBUMIT 2019 

Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin. 

10. 10. Wilderun – Veil of Imagination 

Wilderun tuli listalle pikkuisen puskista ja jälkijoukoissa. Spinebrain suositteli levyjä, jotka olivat olleet metalliväen huulilla vuonna 2019, ja minä ne läpi kuuntelin. Wilderun on hemmetin vaikeasti määriteltävää musiikkia. Se kuulostaa vähän siltä kuin Asterixin roomalaiset olisivat tehneet metallia.

 

9. 9. Leprous - Pitfalls 

Leprous on omia suosikkibändejäni, mutta uusimmat albumit tahtovat nojata liikaa laulajan äänialaan. Musiikki on toki monimutkaista, mutta se ei enää ole niin monimuotoista kuin se oli aiemmin. Se on lisäksi hiukan liian hidasta minun makuuni. Todella laadukasta silti. 

8. 8. Steve Hackett – At The Edge of Light 

Hackett taas tuli Yyten suosituksena. Niin se Ausculto vaan laajentaa omaa musiikkia. Onhan mies tuttu, mutta ei olisi uskonut hänen uusien levyjensä näin korkealla lentävän. Kiehtovia sooloja on tälläkin levyllä iso liuta.  

7. 7. Ville Valo & Agents – Ville Valo & Agents 

Agentsin aktivoituminen Ville Valon kanssa oli hieno uutinen. Simo Silmu tai Jari Sillanpää olisivat olleet myös ihan sopivia artisteja. Ville sopii Agentsin kanssa oikein miellyttävästi yhteen. Varsinkin livenä ja riittävän pienessä paikassa on oikein karismaattinen combo.  

6. 6. Thom Yorke - ANIMA 

Yorke ei päästä kuulijaansa matalien aitojen yli. Joka korkeamman kautta kiipeää, saa kuitenkin palkintonsa. Yorken luomuksia yhdistää myös mielettömät soundit. Tässäkin juuri se on parasta. 

5. 5. Soilwork - Verkligheten 

Soilwork on pienten syrjähyppyjen jälkeen ollut taas pari albumia kovassa vedossa. Tätä ei myöskään haittaa Speedin ura The Night Flight Orchestrassa. Laulussa on uutta särmää ja selkeästi komeampi sointi puhtaissa kohdissa. 

4. 4. Borknagar – True North 

Porkkanan seikkailumetalli on energianlähde, kun pitää vähän tylsempiin hommiin suunnata. ICS Vortex on ihan kärkipäässä, kun minun pitää metallivokalistien huippua nimetä. Sävellyksissä on vauhtia, mutta on myös melodiaa. 

3. 3. Dimhav – The Boreal Flame 

Dimhav oli myös Spinebrainin syöttö lapaan. Sellaista tiluttelumetallia, ettei paremmasta väliä. Kaksi veljestä, toinen rummuissa ja toinen kaikessa muussa. Ja tempoa riittävästi.  

2. 2. Pyhimys & Saimaa – Olisinpa täällä 

Saimaan levyjen tuotanto on joka kerta ihan päätöntä. Tällä kertaa päävokalistin virkaa toimittaa Pyhimys, joka ei laulajana haluakaan olla tunnettu, mutta sanoittajana on kyllä vakuuttava. Tässä sanoitukset ja sen synkähkökin tarina putoaa kyllä meikäläisen koppaan. On hyvä. 

1. 1. White Ward – Love Exchange Failure 

Tästä vuodesta pitää tarjota iso tai mieluummin laadukas olut Aivomiehelle. Tämäkin siis sitä perua. Black metallia Ukrainasta, mutta siihen on sekoitettu jazzia ja saksofonia. Voiko paljon parempaa toivoa. Kunnianhimoinen konsepti ja kylmän teollinen viesti, vaikkakin hyvin luonnollinen sointi. Antakaa mahdollisuus. Se palkitsee! 

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus): 

1. Cog (ei ilmestynyt) 
2. Opeth (16.) 
3. King Gizzard and The Lizard Wizard (39. & 63.) 
4. Spidergawd (14.) 
5. Eppu Normaali (ei ilmestynyt) 
6. Soilwork (5.) 
7. Ville Valo & Agents (7.) 
8. Tool (45.) 
9. Devin Townsend (11.) 
10. Queensrÿche (50.) 

  

Cogia odotellaan vieläkin. Pari pirun hyvää sinkkua on kyllä ilmestynyt. Opethia en ole vielä ehtinyt kuulemaan ihan tarpeeksi, voimasoittolistalla se kyllä on. King Gizzardit eivät iskeneet niin kuin olisi toivonut. Epuilta lienee turha enää uutta odottaakaan. Tool taas oli tylsempi kuin uskalsin uumoilla. Liian samanlaista, kuin se mihin homma viime levyllä jäi. Devin oli lähellä, mutta vähän liikaa yritystä päästäkseen TOP10-albumeihin.  

BIISIT 2019 

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä. 

10. 10. Leprous – The Sky is Red Pitfalls-albumi pääsee lievästä tylsyydestään huolimatta hätkäyttämään vielä viimeisen kappaleensa viimeisillä minuuteilla. Ollaan siellä uhkaavan dystooppisessa ja progekoukeroisessa maailmassa, johon bändissä ihastuin.  
11. 
    
12. 
    

9. 9. Devin Townsend - Sprite Olisin ehkä toivonut Devinin uudelta levyltä enemmän tämän tapaisia kappaleita. Albumi on ihan ok, mutta varsinkin tämä kappale on omaperäinen ja hyvällä tavalla devinmäinen. 
10. 
    
11. 
    
12. 
     

8. 8. Ville Valo & Agents - Tähdet, tähdet Itse kappale ei todellakaan ole uusi, mutta versio on. Tässä sanat ja melodia toimivat aina, mutta kitkattomasti siihen sopii myös Valon ääni. 
9. 
   

7. 7. White Ward – Love Exchange Failure 

12 minuutin avausbiisi onnistui yllättämään tuolla Hankasalmen ja Kuopion välillä jossain. Ei ehkä yksittäisen melodian puolesta vaan enemmänkin koko konseptin takia.  

6. 6. Steve Hackett – Beasts In Our Time Unenomainen tunnelma heti ensisävelistä lähtien. Kovin on saatu sellainen neoklassinen kasarimusiikki juotettua nykyhetken tunnelmiin. Klassisen taitavaa soitantaa. 
7. 
   
8. 
   
9. 
    

5. 5. Borknagar – Up North Eihän tällaista power metal -kertosäettä voi väistää. Päälle se iskee ja pahasti. Ja soi kyllä päässäkin. 
6. 
   
7. 
   
8. 
   
9. 
    

4. 4. Pyhimys & Saimaa – Saaret ovat alkaneet kiehtoa minua Saimaa-bändi nostaa tämän kappaleen kertosäkeessä paria askelta korkeammalle. Kummankaan artistin omana tuotantona tämä ei varmaan olisikaan niin kummoinen, mutta tällaisena yhteisprojektina se uhmaa hiukan räp-balladien rajoja ja vakuuttaa minutkin. 
5. 
   
6. 
   
7. 
    

3. 3. Dimhav – Boreal Asccent Tämä oli riemastuttavan iloinen ja rohkea ilotulitusprogeilubiisi. Tapahtuu yhteen kappaleeseen niin perhanasti, eikä jopa pientä korniutta eeppisyydessä hävetä yhtään. Tästä tulee vanhalle tilumetallin ystävälle hyvä mieli. 
4. 
   
5. 
   
6. 
    

2. 2. Edu Kettunen - Broken Edu ja tarinat. On kyllä onnistunut sanoitus tässä kappaleessa. Vain harvalla artistilla on kyky pukea isoja, koko elämän mittaisia tarinoita muutamaan lauseeseen. Edu Kettunen on yksi niistä. 

1. 1. Saimaa & Pyhimys – Olen odottanut kärsivällisesti Jos kappaleessa puhuu kasvain ja “sitä jotain” odottava ihminen sen lisäksi, että tuotanto on aivan päättömän hyvä, on joku mennyt maaliin. Tässä on. Komea kappale, joka nousee ihan kaikkien aikojenkin piireissä suht korkealle. 
2. 
   

ENNUSTE 

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Enslaved ei ole epäonnistunut moneen levyyn. Myös Gojira onnistuu usein. Oranssi Pazuzulta on jo vakuuttava sinkku tullutkin ja Blind Guardiania on odotettu kuin kuuta nousevaa. Suomalaiset on muuten vaikeasti tiedossa, mutta Lauralta jo jonkun kappaleen kuulin.  

1. Enslaved 
2. Gojira 
3. Cog 
4. Laura Moisio 
5. Oranssi Pazuzu 
6. Blind Guardian 
7. Mastodon 
8. Pearl Jam 
9. Deftones 
10. Jaga Jazzist