“I think, I guess, I know, I think, I know…Fuck off…”
Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin toistuvasti joululevynä. Se on samalla jotenkin masentava. Se muistuttaa minunkin heikoimmista kausistani, jolloin elämä on ollut varjoisempaa.
Nobody’s Here pitää ajoittain soittaa, jotta huomaa ettei asiat mene niin huonosti. Tyttärellenikin se piti automatkalla soittaa uudestaan. Tämä oli muuten äitinikin mielestä hyvä kappale, joten sukupolvissa on jotain samaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti