Muistan, että veljeni jossain vaiheessa oli saanut pari
mp3:sta Porcupine Treetä. Tämä tapahtui joskus In Absentian aikoihin.
Kappaleista toinen oli muistaakseni Collapse The Light Into Earth. Bändin nimi
oli se ensimmäinen hieno juttu. Kappaleet olivat hyviä, mutta silloiseen makuun
turhan rauhallisia.
In Absentian jälkeen oli bändin pojat aika myytyä miestä
PT:lle. Hittilevyn jälkeen tuli Deadwing. Se ei kaikilta osin kolahtanut niin
kovaa, vaikka mainio olikin. Esimerkiksi Lazarus ei lähde vieläkään yhtään.
Tästä ASBNH:sta tuli sitten monen kuuntelun jälkeen melkoinen yöautoilumusiikin
merkkipaalu.
Kun biisi alkaa niin kuin tämä alkaa, on selvää, että
lopputulos ei voi olla huono. Olen aina pitänyt kasvavista kappaleista.
Wilsonin hittikorva on oman genrensä kärkeä. Itse en tätä ihan täydellisenä
kappaleena kuitenkaan pidä. Se on siihen tarkoitukseen hitusen turhan pitkä. En
myöskään ihaile Wilsonin kitarasoolottelua. Se on muuten niin pehmeään soundiin
vähän liian riipivää. Kynnet ja liitutaulu, you know.
Porcupine Tree on tuotannollisesti siloista. Se on musiikkia
soittajille, mutta proge-musiikkina lähellä sitä, mitä oma bändini yrittää olla.
Ei loputonta kikkailua, vaan pyrkimys tehdä tarttuvia koukkuja.
Autoiluun ja loppukesän iltoihin. Kun tiedostaa sen, että vauhtia on vähän liikaa ja joka toisen männyn takana vaanii hirvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti