Tämä on minulle ja tietylle vaiheelle elämässäni enemmänkin
käsite kuin musiikkia. Siksi tästä on vaikea kirjoittaa mitään konkreettista.
Soundeja ja Freddien ääntä täytyy edelleen ihmetellä. Sillä levytysaikaan
oli miehen olo jo melkoisen kehno. Ja kummastella täytyy myös sitä, että
kriisin ja lopun keskellä bändi on pystynyt noin uskomattoman ehjiin
sävellyksiin. Lyriikat varmaan tulevat sydämestä tuossa tilanteessa.
Kun Freddien kuolema tuli tietooni, oli lumi satanut lähes
sulan maan päälle. Vedin pettyneenä pulkkaa mäkeä ylös. Tuon kokonaisen millin
paksuisen lumikerroksen päällä. Tuo on se tunnelma, missä tätä pitäisi
kuunnella. Ensilumi ja sen tuoma pettymys.
Onhan tämä julmetuilla soittomäärillä menettänyt kovimman tenhonsa, mutta silti maagisen kova kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti