Eppu Normaali ja Tavastia-klubi: kahden mammutin kohtaaminen ensimmäistä kertaa toden teolla sitten vuoden 2009! Alun perin loppukesälle 2020, muutaman siirron jälkeen vuotta myöhemmäksi ja vihdoin nyt toteutunut tuplakeikka tuli nähtyä paikan päällä. Ja kannatti lähteä, olipa kovia keikkoja!
Eput ovat jälleen tänä kesänä hyödyntäneet Iiro Rantalan apua keikoillaan. Iiro tuo lavalle melkoisen annoksen energiaa, virtuositeettia ja soitantoratkaisuja, jotka tuovat monta kertaa kuultuihin biiseihin vallan uusia sävyjä. Joka päivä ja joka ikinen yö on saanut kauniin harson koskettimista, Baarikärpänen ja Urheiluhullu suorastaan käynnistyvät pelkällä pianolla. Puhtoinen lähiöni-rallin ikoninen vihellys- ja sittemmin bassosoolo on muuntunut pianorillutteluun. Bändistäkin näkee, että vaihtelu virkistää!
Heti ensi alkuun huomio Tavastian yleisöistä, jotka ansaitsevat erityismaininnan. Poissa oli kesäfestareiden humalainen örvellys aivan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Eturivissäkin sai olla rauhassa ja kaikesta näki ja aisti, että yleisö oli tullut katsomaan keikkaa. Tavastia alkoi pakkaantua jo puoli tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Tulipa keikkojen aikana mieleen, että ehkä hyvää yleisöä ei pidäkään tulkita yksin sen äänekkyyden perusteella, vaan myös sillä kuinka hiljaa se osaa olla. Kun Martti pyysi hiljaisuutta Pantsen aloittaa Kun olet poissa, niin yleisö totteli. Sitten kun piti laulaa mukana Sotilaallisen tyhjiön tai Njet njetin niin tarttuvia kertosäkeitä, niin ääntä lähti liki korvia vihlovasti. Ja yleisön asiantuntijuudesta puheenollen: pianisti-Iiro sai monet väliaplodit sooloistaan, erityisesti kohokohdaksi kohosi molempina iltoina hulppea Elämän tarkoitus.
Entäpä itse keikat? Biisilista oli erittäin vahvasti allekirjoittaneen makuun, erityisesti herkullisen avausviisikon osalta. Ei sankariainesta on edelleen 2000-luvun paras Eppu-biisi ja erikoinen, joskin hyvin toimiva aloitusvalinta. Hipit rautaa ei ole lukeutunut keikkastandardeihin viime vuosina ja meinasi jopa liikuttaa. Suolaista sadetta soi uudella raikkaudella muutaman vuoden tauolla olemisen jälkeen. Elämän tarkoitus tuli jo mainittua tähtihetkenä ja sen perään kuultiin niin kuulas En saa mielestä sinua, jota ei Martin mukaan ole Tavastialla koskaan ennen soitettu, onhan se uinut setteihin Iiron pianon mukana.
Hittiosaston ensimaistiaisina kuultiin tuttu parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen, jotka molemmat hyötyvät pianosta, joka vapauttaa myös kitaristit kokeilemaan uusia kuvioita. Jälkimmäisessähän kuullaan jopa muikea soolo! Sotilaallinen tyhjiö laulatti yleisöä ilahduttavasti.
Afrikka, sarvikuonojen maa kärsi ensimmäisellä keikalla hieman miksauksen epätasapainosta eivätkä kitarat päässeet murahtelemaan ihan niin uljaasti kuin levyllä. Kakkoskeikan kun katselin vähän taaempaa, niin balanssi oli sitten hieno. Tehtaanjohtaja Aku rummutteli menemään siihen malliin, ettei voinut kuin ihailla.
Erityisesti jälkimmäisenä iltana Kun olet poissa oli uljas ja majesteetillinen. Olisiko ollut paras KOP, mitä olen nähnyt. Hiljaiset säkeistöt, kertosäkeiden vyörytys, Pantsen soolot. Lisäksi viimeisessä säkeistössä oli nyt hienosti jännitteinen nostatut ennen kertosäkeen räjähtämistä. Ah.
Urheiluhullu lähti liikkeelle heti perään Iiron pianolla ja rakentuen viime joulun alta Nokia Areenan avajaisista sekä kevään akustiselta kiertueelta tutusti hiljalleen. Näin oltiin hittiputkessa, jonka seuraavana oli vuorossa tuttu trio.
Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset toimii keikoilla aina. Varsinkin nyt, kun sen paikka on vähän elänyt ainaisen aloitusslotin sijaan. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) lukeutuu Yhtyeen parhaisiin kappaleisiin ja nyt sekin pysyi läjässä paremmin kuin joskus. Tahroja paperilla oli molemmilla keikoilla jotenkin yllättävän hyvä tuon kolmikon lopuksi. Nämä siis soitettiin peräjälkeen ilman mitään ylimääräisiä spiikkejä: musiikki puhui puolestaan.
Seuraava alustettiin sitten molemmilla keikoilla huolellisesti. Ottihan Iiro esiin haitarinsa, jolla tuuttasi Pimeyden tangon täyteen hämmentäviä elementtejä. ”Tango” lukeutuu keikkabiisien aateliin. Myös Kitara, taivas ja tähdet esiteltiin tietenkin kitaristien taidonnäytteenä, tai kuten jälkimmäisellä keikalla yleisön huuteluun reagoitiin, biisinä jossa Pantse ja Juha soittavat ”tilu-lilu-leitä” koko rahalla!
Pääsetin kaksi viimeistä ennen encorea olivat vanhat tutut Joka päivä ja joka ikinen yö ja Puhtoinen lähiöni, jotka on ollut tapana soittaa parina jo vuosikaudet. Molemmissa Iiron koskettimet näyttelivät tärkeää roolia, kuten edellä tuli mainittua. JPJJIY:ssä oli viimeinen säkeistö pienennetty entisestään ja näin tuotu nyansseja. Jälkimmäisessä loppu leviää hienosti käsiin pianosoolon myötä!
Encoreen tultiin pianon johdattelemana, vuorossa oli Kaikki häipyy, on vain nyt. Aina keikkojen kohokohtiin lukeutuva laulu, jota Martti tulkitsi jälleen tutusti silmät kiinni mielenmaisemia maalaillen. Sen pariksi ykkösencoren loppuun oli laitettu Vuonna ’85, joka ei paremmassa kohtaa settiä oikein voisi olla. Juuri tuossa kohtaa se nostattaa tunnelman entisestään korkeammalle ja yhteislaulu on taattu. Onpa siinäkin samperin hyvä kappale!
Bändi häipyi jälleen lavalta palatakseen vielä toisen ja viimeisen kerran. Viimeiset kaksi rallia veivät tunnelmat kauaksi 70-luvulle ja punk-menneisyyteen. Ensimmäisenä niistä ihastuttava Poliisi pamputtaa taas, joka oli viimeksi soitettu Ratinan 40-vuotisjuhlakeikalla 2016 ja koko 2010-luvulla alle kymmenen kertaa! Viimeisenä naulana arkussa oli tottakai Njet njet.
Olipa hienot kaksi iltaa Tavastialla ja bändi inspiroituneessa lyönnissä! Sellaista huhua on kyllä ollut liikkeellä, että meininki on ollut kesän mittaan kovaa. Oli hienoa olla mukana.
Allekirjoittaneelle jälkimmäinen näistä illoista oli neljäskymmenes nähty Eppu Normaali-keikka. Keikat olivat keskenään eri tyyppisiä, vaikka biisilista olikin identtinen. Ensimmäisen katselin eturivistä, jälkimmäisen Tavastian portailta. Ehkä osin siksikin tuntui, että ensi-ilta räjähti käyntiin rajummin ja sitten intensiteetti ehkä tasaantui, kun taas jälkimmäisen kliimaksi nähtiin loppusetin hittiputkessa. Molempina iltoina Elämän tarkoitus tuntui herättävän suurimmat aplodit, kuten akustisellakin kiertueella!
Kiitos bändi: seuraavia seikkailuja kohti!
Eppu Normaali @ Tavastia-klubi 9. ja 10.8.2022 (kesto 1 h 40 min):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti