Junnu Vainio oli nero. Mutta tässä nerouden jalostaa
Vesa-Matti Loiri, joka tulkitsijana on niin omanlainen ettei usein jaksa
ollenkaan.
Junnun sanat soljuvat niin, että on helppo kuvitella
rantojen mies sellaiseen Spede-henkiseen tyyliin. Maailmaan, jossa juopolla ja
kodittomallakin on melkein jopa kivaa joka päivä. Ei talvi paina, vaan
leppoisesti selviskellään.
Sitähän elämä ei toki ole. Siitä huolimatta tähän tapaan
sanoitetussa kappaleessa on hyvä flow. Soitto on toki briljanttia sekin,
kuinkas muutenkaan tuolla porukalla.
Sellaiseksi aloittelumusiikiksi parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti