No niin. Synkkyyttä ilmassa. Vaikken minä koskaan black
metallia ole kovinkaan synkkänä pitänyt. Enemmänkin mahtipontisena tai ovelana.
Dimmu Borgir -nimi tuntui hiukan pelottavalta yläasteella. Se
muka-satanismi leijui sen yllä sen verran, että ei sitä kotona ihan noin vain
viitsinyt kuunnella.
Ikää karttui ja musiikki tuli musiikiksi. Siellä 2003 vuoden netissä
kiersi tämän kappaleen video, joka oli jotenkin todella hieno sille ajalle.
Myös kappaleen jopa progressiivinen ote tempoi mukaansa.
Pidän erityisesti ICS Vortexin puhtaista lauluista. Ja
Mustiksen kosketinsetit ovat aina komeita. Knobbina myös se, että
taustakuorossa huitelee Immortalin Abbath.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti