perjantai 24. huhtikuuta 2015

Toomion TOP100: 72. Eppu Normaali - Studio Etana

Tuottaja: Mikko "Pantse" Syrjä
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records

Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.

SINGLET
- Näinhän Täällä Käy
- Maailmani Kahva
- Arkussa Vainaan

Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.

”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
- Lahtinen

Talven kylmät yötunnit ovat kuin loppumatonta Tiimalasin Santaa.

”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
- Lahtinen

Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.

”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
- Lahtinen

Pari muuttuu kymmeneksi juoduksi ja yhdeksäksi takaisinmaksettavaksi. Baarin vessan peilistä Lahtinen Näkee Jumalan. Pitäisi saada taas yösija. Tottahan sellainen jossain teollisuushallin lukottomassa varastossa on. Aina on.

”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
- Lahtinen

Uni ei tule helposti. Milloin viimeksi olisi mies nukkunut lämpimässä tai edes kuivassa paikassa. Sama kuin nukkuisi Arkussa Vainaan. Kuitenkin Reunan Yli Hohtaa vielä aurinko.

”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
- Lahtinen

______________________________________________________________


Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.

Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.

Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.

Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.

Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa,  jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.

PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa - Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.

EI LÄHDE
Olen Ihminen - Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti