Kahden ensimmäisen levyn välissä julkaistu Whatever on mielenkiintoinen tapaus. Selkeää hittiainesta, mutta bändi jätti (niinkuin monet singlejulkaisujen B-puoletkin) himmeämpiin valoihin.
Whateverissa on Definitely Mayben uhoa, mutta soitto kuulostaa (What's the Story) Morning Glorylta. Jousi- ja pianosovitukset ovat mainioita hönkäillen 60-lukuun ja perinteisiin päin. Liam laulaa aika luonnollisella soundilla Noelin fillaillessa Les Paul-fillejä.
C-osa on tässä mainio ja erityisesti sen lopulla tulevat iskut kohdassa “and you know it's no fun”. Tässä on ihmeen duurivoittoinen ja kepeä tunnelma ollakseen Oasiksen biisi. Särökitaravallit loistavat poissaolollaan.
“I'm free to be whatever I
Whatever I choose
And I'll sing the blues if I want
I'm free to say whatever I
Whatever I like
If it's wrong or right it's alright
Always seems to me
You only see what people want you to see
How long's it gonna be
Before we get on the bus
And cause no fuss
Get a grip on yourself
It don't cost much ”
https://www.youtube.com/watch?v=EHfx9LXzxpw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti