RUSH - HEMISPHERES (1978)
A Farewell to the Kings oli menestynyt mukavasti. Myös Englannissa. Siellä oli albumi myös tehty ja seuraavaa albumia tultaisiin tekemään. Rockfieldin studio oli miellyttänyt yhtyettä toimimattomasta ovesta huolimatta.
Ennen nauhoittamista bändi harjoitteli intensiivisesti pari viikkoa. Sitä seurasi hyvin tiukka äänitys- ja miksaus sessio, joka kesti monta kuukautta. Vain yhtenä päivänä bändi lepäsi. Rumpali Neil Peartin mukaan äänitysten jälkeen tarvitsi kuuden viikon loman.
Aiemmin ei ollut näin paljon aikaa levyn tekemiseen mennyt. Eikä näin paljon rahaa. Arvio on, että Hemispheresin tekeminen maksoi yli 100 000 dollaria.
Levyn ensimmäinen puolisko on yhtenäinen, kuudesta osasta koostuva konseptiteos, jossa kerrotaan avaruusaluksesta, joka joutuu mustaan aukkoon. Peartin mukaan tarinan keksiminen ja harjoittelu sai “repimään hiuksia”, mutta se onnistui.
Toisella puolella on erilaisia sävellyksiä, kuten poliittisen kannanoton tekevä The Trees ja instrumentaali La Villa Strangiato.
Vaikuttiminaan Rush oli tutustunut esimerkiksi Yesiin ja King Crimsoniin. Haluttiin enemmän progressiivista otetta. Oli enemmän syntetisaattoreita, erilaisia kitaroita ja Peartin setissä kaiken maailman kilkuttimia.
Progeteoksena albumi on suuri. Se on vaikeudellaan ihastuttanut minua jälkiaikojen bändejä. La Villa Strangiato on jopa bändin mielestä erittäin vaikea soittaa, mutta he halusivat sen tehdä. Metalliin albumi on vaikuttanut eniten esikuvana. Bändin rohkeutensa heittäytyä syvemmälle omaan juttuunsa ja uusiin äänimaailmoihin. Ja tietysti jo mainittuihin, monisyisiin lyriikoihin
Tällä albumilla Geddy Leen äänikään ei häiritse enää merkittävästi. Tai sitten tässä alkaa tottumaan.
Jokainen kappale olisi oikeastaan yhtä vahva esimerkki levyn annista. Laitetaan The Trees.
rollingstone.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti