Kappale tuli minua jossain muodossa ensi kertaa vastaan Aku Ankka -lehdessä. Aku lauloi siivotessaan "Saksin matolla tilkkuu, työn painoa taloa ilkkuu, puhtomopattu kutteri menee..." Sanathan eivät ihan noin mene, mutta mieleen se jäi.
Valo yössä -kappaleesta on tehty monenlaista versiota. On haitariswingiä, torvisovitusta ja tämä itselleni rakkain rautalankaversio. Pulliaisen Esan kitarasoundille ja -soitolle tässä pitää hiukan kumartaa.
Kappaleesta ei pitänyt tulla minkäänlaista hittiä. Levy-yhtiökin piti sitä sanoituksiltaan liian kirjallisena. Syksyn Sävel -kilpailuun sitä ei huolittu, mutta vuoden 1979 esikoissinglen B-puolelle sentään. Ilmestymisen jälkeen se sitten keikkuikin myyntitilaston ykkössijaa kolme kuukautta.
Tuomari Nurmio itsessään on raaka hahmo. Kalenterisivujen vaihtumisesta huolimatta mies on säilynyt taiteen ja musiikin suhteen mielenkiintoisena ja terävänä. Kuin viimeistä kierrosta odottava juoksija, joka vuosista huolimatta on aina vaarallinen kirimies.
Hienon kappaleen suurimmat aplodit saa sanoitus, joka on todella nerokas. "Tuhto topattu mutteriveneen odottaa" eli mitä ilmeisimmin taksin takapenkki. Jokuhan on sanonut, että tarinan alkumuoto oli Juopon reissu -niminen runo, joka taas kertoi Lauri Viidan taksimatkoista.
Suomalaista kapakkatunnelmaa kuvailtuna ihan eri suunnasta kuin esimerkiksi Gösta sen on tehnyt. Rahaa on, nimeäkin, mutta silti mierontie kutsuu, kuten vähäosaisempiakin kuolevaisia. "Valoviikatteet taloja niittää", jossa viikatteelle on vilisevien valojen lisäksi myös viikatemieheen viittaavaa merkitystä, johon myös seuraavan virkkeen "lautturi" viittaa. Viittaa lautturin viittaan ja Lauri Viitaan. No niin...
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=_oDYoiiFyag[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/6O3ETVW1uyvtefiJ8I55m4?si=f9jA2XHLSeqxnJUIoBoEDg[/embed]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti