Viikon Aivoradio 13

”Reverend Bizarre – Doomsower: Debyytin julkaisusta tänään jo 16 vuotta. Bändin kulta-aikaan tämä oli minulle täysin pimennossa, myöhemmin ottanut tuotannon haltuun ja diggailen kyllä.

Gamma Ray - The Silence: Kuuntelimme matkalla kaverini kanssa ja päädyimme siihen, että tämä on Kai Hansenin Bohemian Rhapsody. Kuuntele oletko samaa mieltä vai et.

Mokoma - Kepeät Mullat: Kuuntelin ja diggasin tai en digannut, mutta jotenkin jäi ihon alle. Sylkäistään radioon ja katsotaan, pääseekö sillä madosta eroon.

Satyricon - To Your Brethren in the Dark: Keikalla tuli oppitunti karisman hallinnasta ja käytöstä, settilistakin ihan mukiinmenevä. Tarjoillaan tämä, kun jäi alitajuntaan pyörimään.

Rivers Of Nihil - The Silent Life: Tämä semmoista uusiometallia, joka ei yleensä sytytä mutta jotenkin tässä on kaikki kohdallaan. Kun jaksaa tsempata vielä 4 minuutin markille kohti niin voi kokea pienoisen yllätyksen.

Mournful Congregation - The Incubus Of Karma: Pääsääntöisesti funeral doom -biisit ovat reilusti yli 10 minuuttia, mutta koska nykyihmisen kärsivällisyys on rajallinen, laitan tähän välitunnelmoinnin. Koko levy pakahduttavan pitkä, mutta erittäin monipuolinen ja pysähdyttävä. Ota levy haltuun, mikäli keskittymisesi on rautaa.”
Spinebrain

”The Tallest Man on Earth – An Ocean: Silleen jännä, että RUOTSALAISEN Kristian Mattsonin artistinimi. Hienoa musiikkia Dylanin hengessä, mutta paremmalla lauluäänellä.

Kake Singers – Mäntsälä mielessäin: Hyvän mielen kappale.

Dido – White Flag: Aivopesuksi voi sanoa sitä tahtia, millä tämä soi radioissa ilmestyessään. Mutta eihän tämä nykyään kamalalta kuulosta.

Tuomari Nurmio – Lasten mehuhetki: Tämä on muistijälkenä parempi kappale kuin kuultuna, mutta pitää se kerran kuulla, jotta se soi päässä loppupäivän.

Anthrax – Breathing Lightning: Parin vuoden takaista Anthraxia. Bändi näytti silloin nuoremmille, miten sitä tarttuvaa thrashia tehdään.

Seminaarimäen mieslaulajat – Taina: Guilty pleasure -osastoa jälleen. Valehtelette, jos väitätte ettei kappale soi päässä sen jälkeen, kun olette sen kuulleet.

Rufus Wainwright – Perfect Man: Rufus on omalla laillaan paras. Tälle musikaalisuuden tasolle on haastava päästä.

Nightwish – The Kinslayer: Viikon nostalgiatrippi. Jos tämä tulee radiosta, niin pitää se listallekin nostaa.

Virgin Steele – The Burning of Rome (Cry for Pompeii): David DeFeisin äänessä on jotain hienoa. Minun metallikorvaan se lähentelee ajoittain jopa parasta. Age of Consent -albumi on muutenkin täyttä rautaa.

Antti Autio – Tehty Sinulle: Uutta musiikkia. Suomalaista… öööö…. tämmöstä suomalaista perusmusiikkia.”
T

Sofia Jannok - This is my Land (sápmí): Lapissa on muutakin tenhoavaa kuin luonto, saamelaisten musiikki.

Spiritual Front - The Abyss of Heaven: Tämä ralli tarttui korvamatona kuunnellessani vahingossa ostamaani roomalaisyhtyeen Amour Braque albumia.

Erja Lyytinen - Without You: 23.3 julkaistu single. Jälleen kerran vahvaa tuotantoa ja soitantaa eli sitä itseään, eteenpäin rullaavaa bluesia.

Dave Lindhom – Pieni & hento ote: Davella on toistaiseksi sovittuna ensi kesänä kaksi konserttia, joissa hän esittää suomenkielistä tuotantoaan Isokynä-aikakaudesta näihin päiviin. Helsinki 6.7 ja Joensuu 7.7.

Björn Skifs - Let Music Live: Uumajan aikoinani toki ruotsalainen musiikki tuli minulle tutummaksi, vaikka rajalla asuneena siltä ei voinut aiemminkaan välttyä. Björnistä opin, että hän on yksi Pohjoismaiden monipuolisimmista artisteista.

Jari - Onnensoturi: Torniolaisen kaverin ja kuulantyöntäjän musiikillisen unelman yksi steppi.

Tavares - Madam Butterfly: Tavares oli mukana Saturday Night Feverillä tosin ei tällä Madam Butterfly -kappaleella. Toisenlaista lauantai-illan huumaa on minulle luvassa Savonlinnassa toisen Madam Butterflyn myötä.”
Yyte

”Agents & Topi Sorsakoski - Kaksi kitaraa: Needless to say. Palaset paikoillaan.

Lucy Dacus - Timefighter: 2018-materiaalia. Acclaimed Music -sivuston viimeisimmästä koonnista löytyi Historian-albumi.

Erja Lyytinen - Silver Stones: Viimeisimmältä Lyytis-levyllä vuorostaan tämä. Osin ollaan jo kaukaannuttu perinteisimmästä bluesista.

Jere & The Universe - Kimble: Reilut kymmenen vuotta sitten elänyt yhtye teki kolme levyllistä suomenkielistä americana-rokkia. Tämä on yksi jo vuonna 2006 mieleen jääneistä biiseistä.

Roxette - Knockin' on Every Door: Per Gesslen sävelkorva in action.”
A

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=TfF6mEveQSebaLXK3gx3wA[/embed]