Ryan Adams on vuonna 1974 syntynyt yhdysvaltalaismuusikko, joka toimi vaihtoehtocountry-yhtyeessä nimeltä Whiskeytown ennen siirtymistään soolouralle vuonna 2000 Heartbreaker-levyn myötä. Tuo albumi syöksi hänet kuuluisuuteen ja uralle, josta ei käänteitä ole puuttunut. Vuosien varrella hän on ehtinyt julkaista tähän päivään mennessä 16 albumia ja lisäksi pienempiä julkaisuja melkoisen nivaskan. Onpa hän jo lopettanut keikkailunkin Mènierén taudin jälkiseurauksien vuoksi, mutta onnistunut sittemmin saamaan sairauden kuriin ja päässyt palaamaan lavoille. Gimme Something Good löytyy hänen omaa nimeään kantavalta ja vuonna 2014 julkaistulta levykokonaisuudelta.
Adamsin musiikista on sanottu, että ”se on kuin antaisi surumielelleen hemmottelupäivän”. Tämä laulu on siitä malliesimerkki. Haikeus puskee läpi sävelistä, sanoista, soitosta ja laulusta. Kun jostain saisi jotain hyvää, johon pystyisi tarrautumaan. Harvasanaiset rivit ja yksinkertainen, mutta sopivalla voimalla tulkittu melodia kulkevat rinnatusten. Soundimaailma on myös artistinsa kuuloinen ominaiskaiussaan rumpuosastolla ja muroutettuine ja tarvittaessa chorus-efektillä marinoituine kitaroineen. Jähmettyneempi A-osa avautuu liikkuvampaan B-osaan ja hieman irtonaisempaan, mukavan tuttuun sointumaisemaan.
Tekstissä liikutaan siis, kuten Adams parhaimmillaan tekee, kertojan mielessä. Tätä tehostaa lauluun lisätty kaiku, joka luo mielikuvan keskustelusta pään sisällä. Tyhjää on ja valonpilkahdusta odotetaan, vaikka sitten maailmanloppuun asti. Kertosäkeessä todettava ”holding everything I have like it was broken” kertoo sanojastaan enemmän kuin monta säkeistöä tekisi. Koskettavimman osion arvonimen saa kuitenkin toisen säkeistön jälkimmäinen puolisko. ”So I can’t talk / I got nothing left to say / It’s like there’s no tomorrow / barely yesterday”.
”Gimme Something Good” on muun Ryan Adams-tuotannon ohella vahvasti tunnelmamusiikkia. Joskus siihen ei jaksa uppoutua, mutta sopivassa hämäryydessä se hellii kuulijan sielua. Myös akustiset live-otannat tästä kappaleesta, jotka löytyvät Live at Carnegie Hall-levyltä, ovat kuunneltavaa materiaalia. Toinen niistä soi itse asiassa sävelaskelta alempaa kuin levyversio. Tuo albumi on soolona keikalla äänitetty, joten Adams säestää itseään yksin akustisella kitaralla.
Gimme Something Good
I can't talk
My mind is so blank
So going for a walk
I've got nothing left to say
I can't see
The darkness on the rise
I'll be waiting here
Until the end of time
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good
I was playing dead
Didn't make a sound
Holding my breath
Going underground
So I can't talk
I got nothing left to say
It's like there's no tomorrow
Barely yesterday
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good
Oh no
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everybody back
Demanding ransom
Gimme something good
Ryan Adams on vuonna 1974 syntynyt yhdysvaltalaismuusikko, joka toimi vaihtoehtocountry-yhtyeessä nimeltä Whiskeytown ennen siirtymistään soolouralle vuonna 2000 Heartbreaker-levyn myötä. Tuo albumi syöksi hänet kuuluisuuteen ja uralle, josta ei käänteitä ole puuttunut. Vuosien varrella hän on ehtinyt julkaista tähän päivään mennessä 16 albumia ja lisäksi pienempiä julkaisuja melkoisen nivaskan. Onpa hän jo lopettanut keikkailunkin Mènierén taudin jälkiseurauksien vuoksi, mutta onnistunut sittemmin saamaan sairauden kuriin ja päässyt palaamaan lavoille. Gimme Something Good löytyy hänen omaa nimeään kantavalta ja vuonna 2014 julkaistulta levykokonaisuudelta.
Adamsin musiikista on sanottu, että ”se on kuin antaisi surumielelleen hemmottelupäivän”. Tämä laulu on siitä malliesimerkki. Haikeus puskee läpi sävelistä, sanoista, soitosta ja laulusta. Kun jostain saisi jotain hyvää, johon pystyisi tarrautumaan. Harvasanaiset rivit ja yksinkertainen, mutta sopivalla voimalla tulkittu melodia kulkevat rinnatusten. Soundimaailma on myös artistinsa kuuloinen ominaiskaiussaan rumpuosastolla ja muroutettuine ja tarvittaessa chorus-efektillä marinoituine kitaroineen. Jähmettyneempi A-osa avautuu liikkuvampaan B-osaan ja hieman irtonaisempaan, mukavan tuttuun sointumaisemaan.
Tekstissä liikutaan siis, kuten Adams parhaimmillaan tekee, kertojan mielessä. Tätä tehostaa lauluun lisätty kaiku, joka luo mielikuvan keskustelusta pään sisällä. Tyhjää on ja valonpilkahdusta odotetaan, vaikka sitten maailmanloppuun asti. Kertosäkeessä todettava ”holding everything I have like it was broken” kertoo sanojastaan enemmän kuin monta säkeistöä tekisi. Koskettavimman osion arvonimen saa kuitenkin toisen säkeistön jälkimmäinen puolisko. ”So I can’t talk / I got nothing left to say / It’s like there’s no tomorrow / barely yesterday”.
”Gimme Something Good” on muun Ryan Adams-tuotannon ohella vahvasti tunnelmamusiikkia. Joskus siihen ei jaksa uppoutua, mutta sopivassa hämäryydessä se hellii kuulijan sielua. Myös akustiset live-otannat tästä kappaleesta, jotka löytyvät Live at Carnegie Hall-levyltä, ovat kuunneltavaa materiaalia. Toinen niistä soi itse asiassa sävelaskelta alempaa kuin levyversio. Tuo albumi on soolona keikalla äänitetty, joten Adams säestää itseään yksin akustisella kitaralla.
Gimme Something Good
I can't talk
My mind is so blank
So going for a walk
I've got nothing left to say
I can't see
The darkness on the rise
I'll be waiting here
Until the end of time
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good
I was playing dead
Didn't make a sound
Holding my breath
Going underground
So I can't talk
I got nothing left to say
It's like there's no tomorrow
Barely yesterday
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good
Oh no
All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everybody back
Demanding ransom
Gimme something good
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti