perjantai 27. heinäkuuta 2018

Viikon Aivoradio 30/2018

ABBA - Mamma Mia: Tämä on taas huudossa. Ei ole tullut kymmeneen vuoteen kuunneltua, vaikka se ensimmäisen elokuvan soundtrack löytyy ihan tuoreeltaan ostettuna hyllystä.

Ryan Adams - Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.

Studio Killers - Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.

Pointer Sisters - I'm So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.

Sting - Fragile: Kasi puoli sanat.”
A

Kissin’ Dynamite - I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.

Pink Floyd - Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.

The Coffinshakers - Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.

Anki - Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.

Jan Johansson - Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.

ZZ Top - I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.

Blackfoot - Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain

Bon Iver & St. Vincent - Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.

Neil Young - Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.

Tuomas Holopainen - The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.

Joe Cocker - With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.

Yanni - The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.

Wigwam - Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.

Beck - Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte

Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.

Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.

Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.

Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.

To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.

Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.

The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.

Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.

Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.

Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti