Mercury Falling oli yksi Alavuden kirjaston levyhyllyn legendaarisimpia tuotteita. Vaikka kirjaston musiikkipuoli oli kaupungin kokoon nähden jopa erinomainen, eivät levyt ihan viikottain vaihtuneet. Siksi Mercury Falling tarttui kotiinvietäväksi useammankin kerran.
Sting oli artistina jo silloin sen verran tuttu, että pystyin mainitsemaan bändin soittotaidon laadukkaaksi. Hounds of Winterin rumputyöskentely on se, joka kappaleen nostaa porrasta korkeammalle. Tuohon aikaan se soittotaidon ihannointi oli jotenkin huipussaan ja musiikissa seurattiin enemmän juuri nopeutta ja kykyä, kuin sen muita aspekteja.
Hounds of Winter oli ehkä ensimmäinen, jossa huomion kiinnitti joku muu ominaisuus. Vinnie Colaiuta naksuttaa kanttiin niin dynaamisesti, että muilla soittajilla ei ole kuin seurata mukana.
Harmi kyllä, 25 vuotta vanhan albumin soundit ovat vähän tuhnuisen tuntuiset nykyisellään. Huutelisi remasterointia.
Albumilla on muitakin hyviä kappaleita ja teemat pyörivät monenmoisten asioiden ympärillä. Tästä kappaleesta ja koko albumista Sting on sanonut seuraavasti: "The line 'mercury falling' is very literal. It was getting colder and I wanted to write a song about the winter... And it's a phrase that's resonant with references. Mercury is so many things. It's a liquid, an element, a planet, a poison, a god. So it was redolent of all of those references. And I also feel that if you describe the album, it's very mercurial." Jossain toisessa yhteydessä muistelen Stingin sanoneen nimen tulleen Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Kappalehan avaa levyn ja sen ensimmäinen lause toimii levyn nimenä.
Kyllä tämä kylmän talven tuloa henkii. Stingmäisen eleganttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti