AUSCULTON MUSATASTING XVII - Levyraati 2.

Meininkihän on vanha tuttu: täältä tulee kappalelinkkejä, jotka laitetaan soimaan, kuunnellaan rauhassa ja sitten kun on valmista, niin huudetaan ”hep”. Tämän jälkeen pieni sanallinen lausunto ja arvosana asteikolla 0-10 vapaavalintaisin desimaalein. Biisijärjestys on tällä kertaa arvottu.

OSALLISTUJAT
YK: Oululainen populaarimusiikin kuluttaja 50 vuoden ajalta.
T: Peltotöistä kiireessä tullut vipeltäjä. Illan isäntä.
JJ: Ensi viikolla lähiopetukseen palaava joensuulainen
Karl Hungus: Palkobystä. Sic transit gloria mundi vaan kaikille.
SPy: Peruspoju
TO: Wannabe-kuntoilija. Farkut olleet viimeeksi jalassa helmikuussa eli hienosti yhteiskunnasta etätytynyt yksilö.
PP: varastosuunnittelija Joensuusta
Stalin: Entinen musiikin puoliammattilainen



1. Special Providence - Darkness (2015)




Spy: No vähän jäi välikäteen. Perinteistä progemetalriffittelyä. 

T: Taitavasti soitettua kikkailua. Ei ihan lähtenyt tässä mielentilassa. 

JJ: Oli paria poikkeusta lukuunottamatta aika monotoninen. Viimeinen 30 s kuitenkin yllätti positiivisesti. 

PP: Tää on vaan rytmillisesti niin hämärä biisi, että oon joka kerta myyty. Unkarin paras bändi.

YK: Darkness nimenä peloitti, että kuinka synkkää ja mustaa mielen ruokaa onkaan tulossa. Mutta tämähän olikin ilmavaa ja lupsakkaa musiikkia.

Karl: Tastingeissä hauskin osa käydä oman lokeron ulkopuolella.
Vähän kuin panisi keikalla ollessa jotain emäntää, jonka kanssa ei ole
minkäänlaista yhteensopivuutta tämän suvunjatkamisvietin ulkopuolella. Jotenkin tästä tuli mieleen joku Tortoise.
Lopussa selkeä ejakulaatio. Ei meikäläisen juttu.

TO: Joo, toi kikkailu-sana kuvasi omastakin mielestä tätä itselle kovin sekavaa pläjäystä. Ei sytytä.

Stalin: Justihin kärsi kuunnella.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,9
T: 6,2
JJ: 6,8
Karl Hungus: 6
SPy: 5,5
TO: 5,2
PP: 10
Stalin: 5


2. H.E.A.T. - One By One (2019)



T: Mulle tämä on aikusiten Hevisaurusta. Ennalta-arvattavaa.

YK: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta tällaista metallilaulumoodia ei ole sovitettu minun korvilleni, joten unohdan sen. Soittopuoli oli energisyydessään ihan ok.

PP: Vähän sellainen Rocky-fiilis. Ihan mukavasti kulkevaa kasarityylistä heviä, mutta ei ihan miun juttu. 

SPy: Jees Novaheviä. Eli ei mitään uutta ja kiinnostavaa. Mutta ei sinänsä ikävää. 

JJ: Oon kyllä tykänny bändin musasta viimeiset 7 vuotta. Sopivaa kasarivivahdetta biiseissä, suurin osa biiseistä tosin aika yksinkertaisia. 

TO: Tämä oli Ruotsin velipaloheimo. Ei mitään yllätyksiä matkassa ja ehkä omaan makuun vähän liian positiivista, tuli mieleen se liiterin koripallomainos. Mutta helppoa kuunneltavaa.

KARL: Muna pystyyn kolmessa sekunnissa! Ei jumalauta mitään tietoa tästä tätä ennen, mutta tämmöiselle Rocky, Rambo, Top Gun -ajan kakaralle tämmöinen kikkelisankarimeno toimii aina. 

Onhan tämä oikeasti aivan kamalaa skeidaa, mutta mitä musiikki on? Tunteita.
Kyllä. Ja juuri tämän musiikin takia olen kalju, koska kasariaikana kuunneltu sankarimusiikki nosti testosteronitason niin korkealle, että päälakeni on tänä päivänä selässä.

JJ: Olen sanaton.

Stalin: rauhatonta menoa, ei sopivaa käyttötarkoitusta. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,2
T: 6
JJ: 8,7
Karl Hungus: 9
SPy: 5
TO: 7,4
PP: 6,5
Stalin: 5,9


3. Sydän, Sydän - Ikuinen hehku (2017)




T: Suomen parhaita livebändejä ja sopiva koukeroista suomirockia. Loppu on mahtava! Käykää keikalla, jos on mahdollisuus. 

Spy: Jeajeajea! Meinasin valita saman biisin 😄 biisirakenne nerokas. Ekana melodiat yksinkertasesti läpi soittaen ja sitten hyvät sanat ja tykitystä. Hieno bändi kaikessaan. Yks lemppari suomibiisi. Vaatii useamman kuuntelun kuitenkin. 

YK: Tuli mieleen Kontran kolmen minuutin muna. Ei muuten, mutta jäi löysäksi ja veteläksi. Enempi särmää ja tunnetta peliin, niin aineksista vois kehkeytä jotain suurempaa. 

PP: Alkupuoli oli Leeviä ilman laulua. Laulun alettua mielikuva hävisi, mutta kokemus ei siitä parantunut. Tällaisesta en saa oikein mitään irti. 

JJ: Ei oikein tarttunu, mutta loppu iski kyllä tajuntaan. Taustalaulusta iso plussa.

Stalin: Vähistä sanoista tehty. Melodia vähän edellisiä parempi, vaikka laulaja oli kyllä helvetin huono.

KARL: Olipa kaunis alku. Siitä on yli 15 vuotta(?) kun kuulin kyseistä orkesteria ensimmäisen kerran. Kyllästyin kuitenkin tekotaiteelliseen paskaan.
Puolessa välissä toivoin, että olisi jäänyt instrumentaaliksi.

TO: Miulla menee nämä sydämet ja kynnet sekaisin. Mukavaa melodista kuunnneltavaa, vaatisi tarkempaa perehtymistä tämä. Leeviä, Aknestikkiä ja Jarkko Martikaista sekaisin. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,7
T: 9
JJ: 7
Karl Hungus: 6,25
SPy: 9,2
TO: 7,9
PP: 4,5
Stalin: 6,4


4. Kraftwerk - Trans Eurpoa Express (1977)



T: Bändin jäsen kuoli tänään, tai eilen...

YK: Perustajajäsen. Tänään oli hesarissa.

T: Tälle on aika pirun moni konebändi velkaa. Ei ehkä kuitenkaan noin pitkä tarvitsisi olla. 

YK: Onhan Kraftwerk eränlainen uranuurtaja (kait), mutta sähköisyydestään huolimatta tässä oli etenevä voima jätetty säästöliekille. 

PP: Elektroninen musiikki kiinnostaa vaihtelevasti, mutta viime aikoina taas enemmän. Kraftwerk on kaikessa minimalistisuudessaan hieno. Arvosana: 

JJ: Joo tuota... Syntikkamiehet saattaa saada tuosta jotain kicksejä mutta ei lähteny mulla ollenkaan. Liian pitkä biisi. Pieni plussa bändin ytimekkäästä nimestä. 

Spy: Jos miettii aikakautta niin varmasti ollut uraauurtava. Ei ehkä oo ihan kestänyt aikaa ja vähän puuduttava jopa. Pitäis enemmän tutustua niin vois tajuta paremmin. 

Karl Hungus: Florian Schneider R.I.P. Ei lisättävää.

TO: Varmasti oman genrensä pioneereja, saksalaisella tarkkuudella. Sähköiskut vai oliko ne raipan iskuja 4 min kohdalla piristivät. 

Stalin: ei mikään elektronisen musiikin helmi.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,3
T: 6,9
JJ: 5,3
Karl Hungus: 9
SPy: 7
TO: 6,1
PP: 8,5
Stalin: 4


5. Jaakko Teppo - Mäntypistiäinen (1980)



SPy: Hyvän tuleen musaa. Sanathan Jaakko taitaa.

Stalin: Se oli rokin perusolemus.

TO: Olipa nasakka tarina! hymyilytti tämän illan tarjonnasta eniten tähän mennessä. Jaska-kakka -riimi ainoastaa häiritsi hiukan. Liekö tarjonnut tätä rexona-mainokseen? 

YK: Jaakko Teppo on kaikessa karmeudellaan ja epämusiikigenrellään sinänsä riemastuttavaakin kertakuuntelumateriaalia.

PP: Tästä on vaikea sanoa muuta kuin, että klassikko-osastoa. 

T: Tässä on niin kovat sanat, että pelkästään siitä ja pirun kovasta pianosta.

JJ: Jaska on sellainen artisti, että sen "teoksia" on vaikea arvostella. Ei niitä oikein kuulukaan rankata asteikolle 4-10. Mutta mukaansatempaava rytmi, kova pianisti taustalla... 

Karl Hungus: Tepon Jaakolle ei voi antaa alle 7.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 7,3
T: 7,8
JJ: 7,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7
TO: 7,5
PP: 6,5
Stalin: 7

6. Jonas Widenius Trio - Blues Valhalla (2020)



T: Tätä livenä katsoisi ja kuuntelisi ihan mieluusti. Vähän semmoinen studiossa viilatun oloinen. Esim. jossain terassioluella ollessa ja kesäillassa. 

Spy: Olipa asialtaasta soitantaa. Ja mielellään kuunteli ihminen sen. Akkarihevikohta oli piristävä. 

Stalin: Flamenco-kitaristi saa soittaa toisenkin.

YK: Kävin kerran Joonaksen levynjulkkareilla Aineen taidemuseolla ja siitä asti olen ollut hänen soittonsa fani. Tässäkin kappaleessa yhdistyy flamengo ja pohjolan mystiikka. Soittaminen on joskus helpon kuulosta olematta kuitenkaan iisiä.

PP: Nimi on hämärästi tuttu, mutta muuten mulle ennestään tuntematon. Taitavaa soittoa ja biisi polveili mukavasti monen tyylilajin kautta.

Karl: Vituttaa heti oletuksena tämmöiset studiolivet. "Joo hei, me osataan soittaa, eiköhän näytetä se kaikille. Vähän close-upia, money-shotia ja cum-shotia väliin, niin Tarantino poimii meidät seuraavan leffan scoreen". Eikä poimi.

JJ: Olen sanaton vol II. Yllättävän monipuolinen. Välillä oli soitto kuin italian katujen gigoloilla ja toisinaan kuulosti Metallicalta akustisena. 

TO: Metallicaa on joku soittanut selloilla. Tämä meksikon metallicaa akustisilla kiratoilla. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,8
T: 7,2
JJ: 7,9
Karl Hungus: 6
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 8
Stalin: 8


7. Sauli Lehtonen - Eron jälkeen (1994)



Spy: Tässä lajissa selkeetä parempaa päätyä. Kokonaisuus tyylikäs. Saulin tangosoundi on aina kuitenki ollu mun korvaan vähän tekaistun kuulonen. Tässä häiritsee vähemmän. 

T: Björninen latoo melkoisen kitarasoolon. Ei mitään liikaa. Saulin ääni ei ole oikean kuuloinen, vaikka artistina olikin hieno. Sävellys kuitenkin mahtava.

YK: Sopivasti puhelin laittoi tumman yötilan päälle, eli aurinko laski Oulussakin. En tiedä paljonko tuossa Saulin äänessä on aitoa tummuutta  ja paljonko tietoisesti ”syvennettyä bassoa”. Tämä ei ole minun musaa.

Stalin: vaikka Saulilla on kuuma peruna suussa, niin Björnisen kitarointi on aivan huippuluokkaa. 

Karl: Koskaan en ole Saulia kuunnellut, mutten myöskään ole tajunnut minkälainen Topi-fraseeraus äänessä on. Äänihän on hieno, muttei luonnollinen.
Turhan steriili tuotanto.

JJ: Laulu kuulosti tosi teennäiseltä, väkisin väännetty tangomuottiin. Kitarasoundeista tykkäsin, mutta biisissä itessään ei luonnollisesti yllätyksiä. 

T: Sauli oli muuten tuon tehdessään 19v.

PP: Sauli Lehtosesta tulee aina vaan mieleen traaginen kuolema. Mutta ihan hieno, varsinkin kitara. 

TO: Ura jäi liian lyhyeksi, mitä lie olisi miehestä tullut. Hiukan äänessä häiritsee loppuvibratot vai mitä lie.


RAADIN ARVOSANAT
YK: 5,2
T: 8,3
JJ: 6,2
Karl Hungus: 7
SPy: 7,7
TO: 6,5
PP: 5
Stalin: 9


8. Midlake - Bandits (2006)


https://www.youtube.com/watch?v=u3SjXiyUT7s

Karl: Ei jaksa. Olisi tullut "Head Home" tai "Roscoe". Tämä oli sellaista lampaiden määkimistä aamulla, kun ei huvittaisi herätä, mutta kun on vittu P.A.K.K.O. Tai kuten Tapani Kansa sanoo sen kauniimmin R.A.K.A.S.

YK: Leppoisaa kevätillan lukumusiikkia, ei häiritse vaan pysyy neutraalina ja sterilinä. Kaunista harmoniaa, mutta ei kuitenkaan klassikkoainesta.  Hieman lyhyempi versiokaan ei olisi haitannut.

Spy: Kaikki tyylikkyydessään lähes aina napakymppiä. Soitto monipuolista mutta ei mitään liikaa. Tim Smithin ääni ja harmoniat best of the best. Meinas tulla myös Head home.

TO: Vähän pliisua, mutta ei tässä mikään häiritse. Vähän tällaista flow-festaria. 

PP: Vieras bändi. Aattelin ensin, että on jotain vanhaa kun kuulostaa niin tuuhealta, mutta eipäs ollutkaan. Biisi lupaili hetkittäin, että jotain mielenkiintoisempaa olis luvassa, mutta jäi kuitenkin tulematta.

JJ: Leppoisa biisi ja vähän vaihteluakin mukana. Tuskin kuitenkaan tulee pahemmin kuunneltua jatkossa.

T: Taustamusaa. 

RAADIN ARVOSANAT
YK: 6,6
T: 7
JJ: 6,5
Karl Hungus: 7
SPy: 7,2
TO: 7,8
PP: 5,5
Stalin: 8


9. Sonic's Rendezvouz Band - City Slang (The Best Stuff You Haven't Heard) (1978)



T: Tämä ei mun juttu kyllä ole. Tommonen nopea piano on rasittavaa ja laulukin lähellä post-punkia. 5,7. Rumpujen soitto kuitenkin pelastaa hiukan.

Spy: Yyyhh. Ei ollenkaan mun juttu. Oikeen miltään kannalta. Sellasta läpyttelyä vaan. 

KARL: Tämä todellakin oli illan viimeinen hidas! En ole kuullut koskaan tätä alkuperäistä, vaan ainoastaan Hellacoptersin coverin joskus 1998?
Tämä oli kova biisi illan viimeiseksi, ja rouvakin kiittää, koska nyt olisi seinän takana patukkaa tarjolla. Todellakin mielummin tämän kautta petiin, kuin jollain puoliheijaribiisillä, kiitos järjestyksestä!

YK: Ei ollutkaan viimeiset hitaat... hieman sekametelisopparäimettä toukokuiseen iltaan, mutta onneksi on kuulokkeet korvilla (säilyy naapurisopu rivitalossa). Tanakkaa tavaraa.

TO: Detroit Rock City. Kevään ekoina lämpimina päivinä olis maakunnassa mukavaa ajella pikkuteitä auringonpaisteessa ja paskanhajussa avoletukalla takapiiska heiluen. Jos olisi letukka ja piiska. Laulu kauheeta suhinaa mut menevät kitarat. 

PP: Aika tasapaksu biisi, joka ei kehity mihinkään. Se kertoo paljon, jos progresiivisen musiikin harrastajan korvaan reilun 5 minuutin biisi tuntuu pitkältä.

Stalin: laulussa vain viisi sävelyä, loput epävireisiä kiekaisuja. Kitarasta ja bassosta justihin viitonen.

JJ: Vähä tommonen aloittelevan punkrock-bändin autotallibiisi. Asennetta löytyy, ei niinkään soittotaitoa.

RAADIN ARVOSANAT
YK: 8,1
T: 5,7
JJ: 7,1
Karl Hungus: 8,5
SPy: 2,7
TO: 8,3
PP: 4
Stalin: 5


RAADIN KESKIARVOT
Blues Valhalla           7,61
Mäntypistiäinen       7,20
Bandits                         7,14
Ikuinen hehku         7,12
One by One                 6,84
Eron jälkeen            6,74
trans-europe express 6,64
Darkness                  6,58
City Slang                6,18

Ausculton Musa-Tasting XVI - Levyraati

No niin. Pitkästä aikaa näissä merkeissä! Käppäilin viime viikolla vanhan yläasteen ohi ja mieleen juolahti koulun levyraadit. Meininkihän on vanha tuttu: täältä tulee kappalelinkkejä, jotka laitetaan soimaan, kuunnellaan rauhassa ja sitten kun on valmista, niin huudetaan ”hep”. Tämän jälkeen pieni sanallinen lausunto ja arvosana asteikolla 0-10 vapaavalintaisin desimaalein. Biisijärjestys on tällä kertaa arvottu.

OSALLISTUJAT
A: Ausculton perustajajäsenistöä ja tänä iltana oman elämäni Jukka Virtanen
Y: Oululainen hiihtolomalainen
JV: Messy hair
T: Ausculton jäsen T, mökkihöpertynyt juoksuvammainen
JJ: Ensikertalainen tässä kuviossa
Karl Hungus: Hämeenkyrö ja Palkon kylä
JL: Uudellamaalla eristyksissä
SPy: Vielä kuopiolainen. Kotini on sohvani
TO (+lisäjäsen=vaimo myös kuuntelee): Viime aikoina on tullut jostain syystä hiukan kuunneltua musiikkia, kattaus on ollut kaikkiea Sepulturasta Dr. Drehen. hiihtänyt olen myös ja juossut ja pyöräillyt Joensuuta ympäri.
PP: Varastotoimistossa Joensuussa istuskeleva progegraafikko


BIISIT

1. Dream Theater – This is The Life (2011)

A: Joko tästäkin levystä on näin kauan aikaa. Muistelin kehnommaksi. Tässä ei sellaista pahinta ähkyä, mitä DT joskus saa aikaan, ehtinyt iskemään 

Y: Bändi, jonka näin joskus Helsingin Kirpputorilla livenä ja innostuin orkesterista enemmänkin.  Kappale sisältää tyylikästä ja soitantaa, mutta kokonaisuus jää hieman ohkaiseksi sterilisyydessään.  Jytinää lisää kiitos. 

T: Tässä on hyviäkin elementtejä. Ei vaan tuo LaBrien ääni jaksa kiinnostaa. Ja perhana, että nämä sävellykset on aika tylsiä. Taidosta se ei kiinni jää. 

JV: Alku sekavahko, iskelmäinen, mutta kasvoi hienoksi biisiksi.  

JJ: Muistanko oikein, että Petrucci on säveltänyt tähän rummut? Mangini pääsi vain äänittämään? 

PP: Petrucci teki rumpupohjat, joista Mangini sitten muokkasi mieleisensä. 

KARL: Koskaan ei ole pahemmin innostanut tämä bändi. Ei ole huvittanut edes tutustua. Ennakkoluuloja? Kenties? Kikkelibändi? No, joka tapauksessa olin kiinnostunut heti alkusävelistä lähtien. Jotenkin tuli mieleen suuresti rakastamani Steven Wilson. Tykkäsin. 

SPy: Dream Theater on mielikuvitukseton progebändi. Petruccia aina kiva kuunnella. Silti selkeesti parempaa DT:tä. Eeppiset puoliballadit on vähän nääh. 

JL: Hiukan turhan teatraalista ehkä, mutta ei se niin haitannut. Komealta kuulosti. Tuhti äänimaailma ja reteää kitarasooloa.  

JJ: Tää raatihan alkoi DTn myötä tutulta maaperältä. Manginin aikakauden ekalta julkaisulta, omasta mielestä ei kuitenkaan ihan levyn parhaita biisejä. Perushyvä kuitenkin, sisältää sellaisia semiballadin sävyjä ja mukavia melodioita. Biisin nimi sopii jotenkin tähän poikkeukselliseen aikaan. Ilman petruccin kitaraa ois mitätön biisi. 

TO: Aika teatraalistahan tämä on, vähän liikaa tavaraa yhteen biisiin. Aihiosta saisi kolme biisiä. Mutta hyvä ja varma kokonaisuus.

RAADIN ARVOSANAT

• A: 7,2
• Y: 7,43
• JV: 8
• T: 6,15
• JJ: 7,75
• KARL: 8,5
• JL: 7,9
• SPy: 6,1
• TO: 8,3
• PP: 8

2. We Are The Ocean - Ark (2015)

A: Kiemuratunnelmissa jatkuu. Tämä olisi mennyt samalla soittolistalla lukioaikaan kuin DT, vaikka onkin näköjään pykälää tuoreempi. Vähän jäi ehkä rakenteeltaan epäselväksi ja soundimaailma aavistuksen liian täynnä meikäläisen makuun. Napsun miellyttävämpi kuitenkin tänään kuin DT, ehkä kestonsakin puolesta 

JL: Hetken jo ehdin innostua, että nythän sitä kuullaan Ola Saloa, mutta ei ollut The Ark kyseessä, valitettavasti. Hiukan fiilikseltään sellainen Chris Cornellin ja Jared Leton risteämä. Ihan jees, muttei sen enempää.  

SPy: Jea! Keltä näin kova tuli? Oon aina tykännyt tästä biisistä. Rullaa jatkuvasti, vaikka on monipuolinen. Muistuttaa osittain rakasta bändiä The Dear Hunteria, mutta toisaalta tässä on Von Hertzeniäkin. Laulusuoritus erityisesti erinomainen. Kuuluu soittamisen ilo ja rohkea tuuttaus. Lopun rokkaus yeah. Levy valitettavasti ei oo sitten niin hyvä ollenkaan.  

Y: Nyt ollaan minulle hieman vieraalla maaperällä (vaikkakin tuossa miltei naapurissa). Tässä laulussa on vähän samaa kuin rapissa, eli pidän enemmän instrumentaalina.  Mutta nyt löytyy sitä äsken kaipaamaani särmää. 

T: Olipa pitkästä aikaa hyvä tämä. Tuttu siis entuudestaan. Jotenkin jousitus on sopiva.  

JJ: Mielenkiintoinen biisi. Pitää laittaa enemmän kuunteluun. Ihan alusta tuli vahva mielikuva Opethista. 

PP: Mulle nimeä vaille tuntematon bändi. Ihan mielenkiintoinen biisi, mukavia orkestraaalisia elementtejä ja mahtipontisuutta. Laulajasta tulee mieleen vähän Muse (?) ja himpun Leprous. Ei ihan sitä omaa musiikkia, mutta kyllä tätä hyvinkin kuuntelee.  

KARL: Kuullut tätä monta kertaa, mutta eri pakkauksessa. Tämmöinen vakuumipakattu ei innosta. Vitun tylsä.  

JV: Aliarvostettu jalokivi, taitavaa ja laulaja super.  

SPy: Vitun tylsä on kova kommentti btw.  

TO: Tämä oli Leprouksen Bond-tunnari. Laulaja oli hyvä, helppoa kuunneltavaa. Montako Ark-bändiä muuten löytyy?

RAADIN ARVOSANAT

• A: 7,35
• Y: 6,82
• JV: 8,9
• T: 9,1
• JJ: 8,1
• KARL: 6
• JL: 7
• SPy: 8,1
• TO: 8,45
• PP: 6,5

3. Michael Kiwanuka – Cold Little Heart (2016)

T: Tässä on kuolettavan kaunis intro… ja perkele tuo kitarasoundi sen soolossa! Tätähän ei sattumalta kuule mistään. Ja se on harmi. Vähän se kuitenkin "lässähtää" sitten sen intron jälkeen. Mutta aika vähän kuitenkin.  

A: Itselle tämä on yksi viime vuosien ihan parhaita kappaleita. Seesteisempi atmosfääri. Tämä on aina mukava kuunnella eikä tunnu kestävän kymmentä minuuttia. Sopivan härskiä kitarasoundia ja muutenkin valloittava äänimaisema.  

Y: Ehkä nuo ensimmäiset kaksi ja puoli minuuttiakin tarvittiin... No niiden jälkeen alkoikin jo gilmourmaista elämän väreilyä syntyä äänimaailmaan ja loppu osuus kera laulun olikin jo komeaa kuultavaa. Mie oisin kyllä paketoinut tämän kappaleen tiiviimpään ja sitä myöten jäntevämpään muottiin. 

TO: Kovin rauhallista. Puoleen väliin tuntui, että sopisi luontodokumenttiin, mutta siinäkin pitäisi tapahtua tappo, että pysyisi hereillä. Mutta sitten puolessa välissä tämä Kiwa alkoikin laulaa. Ehdottomasti "tähtitelttakamaa" helteisen rokkipäivän iltaan. Alussa oli ripaus Mobya ja modernia Santanaa. Hienoja pehmeitä sävelkulkuja.  

SPy: Kiwanuka on nero ja julkassu paljon ikäänsä nähden. Uusin levy myös tosi kiva ja osittain lepposan rento, joten sopii kesän viikonlopuille. John Legend on Kiwanukan karvalakkimalli. Ei mun lempparibiisi. 

JV. Ihan nuin pitkään ei jaksanut svengata, kun mikään ei yllättänyt. 

JJ: Kestosta ois voinu aatella että ois pitkäveteinen, mutta ei ollu kuitenkaan. Hyvä biisi, mutta en oikein keksi missä tilanteessa laittaisin soimaan.  

PP: Taas vieras artisti. Hieno kaihoisa, vähän vanhahtava tunnelma tässä. Tätä on tosi vaikea asettaa oikein mihinkään tyylillajiin, kun ei ole käsitystä artistin muusta tuotannosta ja biisi polveilee moneen suuntaan. Sopis jonkun Tarantino-leffan soundtrackille.  

JL: Intro kestää tarpeettoman pitkään. Muuten kyllä soi todella kauniisti, ei siinä. Aika elokuvallista musiikkia, josta tulee Tarantinon Django mieleen jostain syystä. 

KARL: Olen tykännyt aivan saatanasti siitä lähtien kun tämä ilmestyi, eikä ole kulunut kuuntelussa. Jumalauta, jos näitä introja saisi nykypäivän radiosoittopaskalistoille, niin koronat paranisi itsestään, ja rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto. Onhan tuo intro semmoinen, ettet ole kuullut semmoista 70-luvun Isaac Hayesin jälkeen mistään.

RAADIN ARVOSANAT

• A: 9,2
• Y: 8,11
• JV: 6,9
• T: 8,53
• JJ: 7,5
• KARL: 10
• JL: 8
• SPy: 8,3
• TO: 8,6
• PP: 7

4. Moses Sumney - Doomed (2017)

A: Onpa hieno äänimaisema. Meinasin kaivata enemmän sykettä ja rytmiä, mutta eihän sitä tähän tarvitse. Uusi juttu kokonaisuudessaan esittäjä ja biisi, mutta olipa hyvä. 8,4. 

T: On hienot tai hieno soundi! Tällaiset kappaleet vaan vaatiivat soittoa, että niille pystyy luomaan järkevän arvosanan.  

PP: Tuntemattomalla maaperällä jatketaan. Tästäkään ei oo mitään hajua, mutta alku oli todella kaunis ja lupaava. Vähän paikallaan polki sitten kuitenkin.  

JV: Kaunis ja harmooninen, en osaa verrata edes mihinkään. On kova. 

JJ: Ei kolahtanut. Laulu lähinnä häiritsi. Äänimaisema kyllä oli hyvä.  

TO: En tiedä, millaisessa mielentilassa tai tunnelmassa kuuntelisin Mosesta. Ehkä johonkin luovaan suunnitteluun taustaksi, ei tämä häiritsisi. Mutta turhan hidasta poljentoa omaan makuun.  

JL: Mä en nyt päässyt tämän kyytiin ollenkaan.  

SPy: Moses on mulle viime vuosien kovimpia artisteja. Osaa olla henkevä ja uskaltaa olla kokeellinen mutta tarvittaessa luottaa yksinkertasuuteen. Nero mies tämäkin. Ja kaikki soittimet menee. Livenä jäätävä. Olin katsomassa livenä ja edellisenä iltana Perttu Häkkinen oli kuollu ku kaatu pyörällä. Sitten hiljanen hetki ja tämä biisi.  

Y: Valitettavasti on pakko sanoa, että nyt en löytänyt kohtaa mihin olisin voinut tarttua. Utuinen äänimaailma, joka soljui ohi.  Vaatii ehkä useamman kuuntelukerran. 

KARL: Ei iske tähän mielentilaan ja näin äkisti. Pelkään kuitenkin, että jossain kohtaa, kun todellisuus iskee silmille, niin tämä voisi kolahtaa. Miellyttävä tunnelma: vaatisi luurit korville. Otan aikalisän ja tutustun artistiin.

RAADIN ARVOSANAT

• A: 8,4
• Y: 6,56
• JV: 9,2
• T: 7
• JJ: 6,7
• KARL: 8
• JL: 6,5
• SPy: 9,3
• TO: 6,5
• PP: 6,5

5. The Outlaws – Green Grass & High Tides (1975)

PP: Ei soi kellot edelleenkään. Tää on hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta. Laulun alettua ja kappaleen keston nähtyäni aloin elätellä toiveita pitkähköstä sooloilusta jonkun Skynyrdin, CCRn tai vastaavan hengessä ja sitähän tulikin ihan mukavasti. Pelasti paljon. 

SPy: Tuota tuota. Mulle hankalasti arvioitavaa musiikkia. Biisi on pitkä ja sehän itsessään aina luo eepoksen tuntua. Livejamimaisuutta ja sehän ei oo paha asia koskaan. Mukavasti rullaa muutenkin ja kitarasta riivitään kaikki irti mitä saa. Silti tässä ei mitään niin uniikkia ollut. Jos olis tuohon aikoihin elänyt, niin fiilikset vois olla erilaisia. Voisin kuunnella kesällä autolla ajaessa jollain porukalla, mutta niin ettei tähän tarvis niinkään keskittyä.  

JV: Southern ei oo miun juttu. 

Y: Kohtuullista soittoa ja laulua 70-luvun puolivälistä, jolloin etelänpuoleinen kantrirokki oli voimissaan. Ei aivan Allmanin poikien tasoista kilpakosintakitarointia, mutta ihan kelpo kepitystä saimme tässä kuultavaksemme. 

TO: Jalka alkoi vippaamaan ja stetsonin kaivoin päähän naulakosta. Lynyrdiä kovasti mukana. Torvinenkin lie kuunnellut tätä tarkasti. Kappaleen olisin paketoinut kestonsa puolesta puoleen. Tuli vähän sellainen olo, että "uskotteko, että osataan muuten soittaa kitaroita". Kitaristeja näkyy olleen 11kpl, kuka lie ollut kovin kepittäjä.  

T: Perhana, Pantse päästetty johonkin punaniskabändiin! Intro ainakin vangitsi. Katsoin aluksi, että mitta on 3:51 ja mietin, että tämä nyt oli tämmönen, mutta perhana soolotteluhan jatkui vaan. Pantse ja Torvinenkin saisi ihan tosissaan kepittää. Ei ole maanantaina äänitetty tämä.  

A: Jumaliste. Tämä soittaa jotain kelloja muistissa. 1975 jos on vuosivalinta, niin harvoin vikaan menee musiikissa. On siihen nähden aika hyvät soundit. Kertosäe ei ehkä lähde ihan niin kuin olisin itse toivonut, mutta taustalaulut siinä paikkaa hienosti. MELKO kovaa kitarasoitantaa tuolla loppupuolella. Ei paljon Pro Tools tai muut digihömpötykset tässä haise.  

JJ: Jos korona helpottaa niin Bemarilla kurvailemaan kesäkelissä ikkuna auki ja tuo soimaan kovalla. 

JL: Kyllähän nyt tällainen musiikki vaan toimii. Olisi varmaan voinut tietysti vähän kompaktimpi olla kestoltaan, mutta hittojako siitä, kun meni se näinkin. Tämän on oltava miellyttävin kymmenminuuttinen kappale, jonka olen kuullut. Tai no, DragonForce tietty.  

SPy: DragonForce. :D  

KARL: Ameriikan Eppu Normaali. Voiko kitaroita ja sooloja olla tarpeeksi? Kysykää Teksti-TV 666:lta. Tämä on kuitenkin 45 vuotta vanhaa kamaa. Ja kiva tätä on kuunnella heinäladossa, kun Punavuoren hipsterit kuolee "tylsyyteen".

RAADIN ARVOSANAT

• A: 8,8
• Y: 8,85
• JV: 5,5
• T: 8,2
• JJ: 8
• KARL: 9,5
• JL: 8,2
• SPy: 6,5
• TO: 6,7
• PP: 5

6. Van Morrison - Moondance (1970)

T: Tämä biisi sytyttää aina! En vaan koskaan muista mikä tämä on. On napakkaa soittoa ja laulua, vaikka hienosti riisuttu jazziksi ja bluesiksi. Tulee mieleen joku iskemisyritys, joka on mennyt ihan perseelleen, mutta lopulta sekin on vaan hymyilyttänyt.   

PP: Tää on klassikko-osastoa ja tuttu, vaikkei omalta soittolistalta löydykään. Mahtavasti kulkee kappale, varsinkin basso. Pahinta ehkä, että tällaiset on melkoisia korvamatoja.  

A: Ihastuttavan hämy tunnelma. Jäsen T:llä lienee jossain video, kun meikäläinen soittaa tähän jazz-pianosoolon Pielisjoen rannassa baarikeikalla pari kesää sitten. Van Morrisoniin tulee yritettyä tutustua silloin tällöin, mutta isossa kuvassa ei ihan vielä lähde. Tämä on kylläkin hyvä veisu.  

SPy: Kuuluu artisteihin, joihin on pitänyt tutustua tarkemmin. Popahtava jatsi on parhaimmillaan oikein jees mutta sitä keskinkertasta on vaan niin paljon. Tää oli sen verran hauskaa menoa, että huomisella ajomatkalla enemmän. 

Y: Siirryimme vielä 5 vuotta kauemmas äskeisestä. Van teki tämän 50-vuotta sitten, eli aikaan jolloin LP:t olivat yleistyneet ja singlelevyjen 3 minuutin formaatti oli murtunut.  Tyylikäs jazzin ja rockin kombinaatio - pehmeä ja svengaava. 

TO: Tykkään kovasti musiikkityylien rikkomisesta tai enemmänkin yhdistelystä. Sopivan mittainen kappale! Jatkoon. 

JV: Pitkän linjan yksinäinen, saksofonia olisi kaivattu kehiin. Biisinä pliisu. 

JL: Samettia korville. Huilusta tulee aina pointseja, eikä basson pompotuksessakaan ollut mukisemista.  

KARL: Aika puskista heitettiin klassikko. Ilmeinen vitunmies tämän valinnan takana? Tästä tykkäävät kaikki, jopa nihilistien nihilisti Klaus "Kalaus" Järvinen. Pakko antaa arvostusta, ettei Oulunkylä-Oggelby:n natsiope tule kummittelemaan. 

JJ: Ei ihan omaa musaa, mutta tykkäsin.  

A: Moondancen bassoraita oli yksi päivän nostetuimpia seikkoja. 😀 Eipä olisi arvannut.

RAADIN ARVOSANAT

• A: 8,3
• Y: 9,33
• JV: 7,8
• T: 8,77
• JJ: 7,9
• KARL: 8,5
• JL: 8
• SPy: 8
• TO: 8,25
• PP: 7

7. Carpenter Brut – Roller Mobster (2013)

KARL: Nyt on oikeasti JUMALAUTA kova! Carpenter ei voi olla sattumaa. Mun päälle ajoi Christine ainakin 5 kertaa. Pakko hoitaa tämä biisi itselle ja heti! Aivan uusi tuttavuus, ja siitä bonukset päälle! 

A: Pakko nyt sanoa, että onpa mukava välillä kuunnella Tastingia kaiuttimien kautta eikä aina luureilla. Tämäkin hyökännee pykälää ärhäkämmin. Meinasin sanoa koukuton, mutta alkoihan tuolla jälkipuoliskolla tapahtua. Sanotaan että koukku jää vähän tylpäksi.  

PP: Tutummaksi alkaa mennä. Synthwave on kiinnostellut viimeisen vuoden aikana aika paljonkin. Kävin viime Rokumentissa kattomassa Blood Machines -leffan, jonka ohjaaja oli tehnyt Carpenter Brutille musavideon, joka laajeni sit lopulta pitkäksi leffaksi. Oli melkoinen. Tää biisi oli kova, eikä liikaa kasaria. 

Y: Tässä oli särmää, mutta minulle välissä jopa liikaakin läiskintää ja toisaalta taas ”kepeän” ilmavaa musisointia. Eli olen maanisdepressiivisessä mielentilassa. 

JL: No niin! Nyt oli jotakin tosi erilaista illan aiempiin biiseihin verrattuna. Tämä oli vissiin Daft Punkin ilkeä serkku tai jotai sellaista. Tosi jees.  

JV: Alku oli kuin Gary Numan, mutta olikin uudempi tuttavuus ja aika jytäkkä.  

JJ: Näin bändin Tuskassa pari vuotta sitten livenä. Lievä pettymys silloin, odotin enemmän koska keikalla mukana kitaristi ja rumpali. Tää on kuitenkin kova biisi. 

TO: Ei kovin lähellä omaa makua. Vaikea sijoittaa tätä mihinkään. Se hiukan terävämpi Jarre. Kova rytke oli hänellä!  

SPy: Joo, Carpenter Brut on näitä viime vuosien mielenkiintosemman päädyn artiseja. Jokin tässä ei kuitenkaan iske niin kovaa, vaikka yritetty on. Sopis Tiltin alkumusaks, mutta vaan jos JAANA PELKONEN! Tää ei kuitenkaan musta oo mikään erityinen biisi. Livenä kuulemma toimii.  

T: Minä olen tätä bändiä yrittänyt montakin levyä kuunnella, mutta kun vanhasta kaartista Moroder ja uudesta Daft Punk tekee tämän vaan jotenkin paljon paremmin. Yksittäiset biisit voi olla koviakin. Ei tämä harmita ja menis varmaan jonkun Drive-tyyppisen leffan soundtrackilla. 

RAADIN ARVOSANAT

• A: 7
• Y: 7,2
• JV: 8,1
• T: 7
• JJ: 8,5
• KARL: 9,5
• JL: 8,8
• SPy: 6,8
• TO: 7,2
• PP: 9

8. Oranssi Pazuzu – Uusi teknoratia (2020)

T: On kyllä oikeasti pelottavimpia live-esityksiä mitä olen ikinä nähnyt. Odotan levyä kovasti. Tämä ei ole sellaista huhtikuun ensiauringon ja terassin musiikkia välttämättä. On näillä hyvin omalaatuinen meininki. Suomen kovimpia vientituotteita musiikin saralla. On alan piireissä aika suosittu. On muuten nähty tämän edeltäjä Kuolleet intiaanit joskus noin 2000 livenä. Oli pelottava sekin.  

A: Tähän tutustuminen on jäänyt omalta osalta hyvin pintaraapaisuksi. Tykkäsin erityisesti tässäkin tuolta kuuden minuutin kohdalla alkaneesta rääkkäyksestä, joka toi koko juttuun terää. Sen loppuun olisi oikeastaan voinut kappalekin minun puolesta päättyä. Ei ehkä vieläkään ole tämän bändin hetki meikäläiselle. 

Y: Sorry. 

TO: Synkkä ja sekasortoinen tunnelma. Tulkinta kuulostaa kauniisti kuvattuna krapulaoksennukselta. Hämmentävä äänimaailma.  

PP: Tässä on aika paljon kontrastia tähän saakka kuultuihin 😀 Suomen kovin bändi ja itselläni kuunnelluin artisti ainakin pari vuotta jo. Niin sakean hypnoottisia tunnelmia, ettei mitään rajaa. Tyyli on persoonallinen, eikä ihan samanlaista löydy edes maailmalta. Malttamattomana odotan ensi viikolla ilmestyvää uutta levyä, jolta tää biisi on ennakkolohkaisu.   

JV: Itä-Saksan jälkeen on ollut tällä rintamalla hiljaista, mutta oli jo aikakin saada kunnon messua Suomeen. 

SPy: Jossain vaiheessa tuli kuunneltua enemmänkin mutta sitten muutaman vuoden tauko. Aina oon tykänny siitä ettei jarrutella musan suhteen. Tämä oli livenä sellanen bändi, joka aidosti herätti sellasen fiiliksen, että mitä täällä tapahtuu. Upeaa äänimaisemaa ja hiljainen vyöry taustalla koko ajan. Pessimistisen näkökannan haltijalle sopii hyvin tähän aikaan. Biisissä vähän niinku pako olis käynnissä jatkuvasti. Tää on kova. 

JJ: Synkkä biisi ja vaikutteita monesta bändistä. Ekalla kerralla ei vielä lähtenyt, mutta annan toisen tilaisuuden.  

JL: Niin, erilainen oli tämäkin. Tuskin tulee toiste kuunneltua tätä kipaletta. Oli tässä silti hetkensä.  

KARL: Taisi olla 25 vuotta sitten samaan ajankohtaan, ja pääsiäismankeli Tampereen Tullikamarilla. CMX:ää menin katsomaan, mutta lämppärinä oli Circle, joka tunki lavalla käytetyn rekvisiittahauen nöösipojan persiiseen. Kuvainnollisesti tietenkin, heh heh. Eli tämä on tehty ja nähty monta kertaa paremmin. Kuitenkin, kaikki kehuu Oranssia Pazuzua. Missä vika? Minussa tietenkin. Kysykää vaikka rouvalta. Tosin puolesta välistä alkanut (perseen)revittelykohtaus  oli kuin kuukautistenaikaisesta avioseksistä. Siitä anusta, eikun bonusta. 

RAADIN ARVOSANAT

• A: 6,9
• Y: 5,88
• JV: 9
• T: 8,2
• JJ: 7,3
• KARL: 7
• JL: 6,66
• SPy: 8,8
• TO: 6,7
• PP: 10

9. Cage The Elephant – Broken Boy (2020)

PP: Ziggy Popin tiedän, mutta Broken Boy on tuntematon. Tällaisissa biiseissä on sellainen mukava velton hölkän fiilis, täyttä tuskaa mutta maisema vaihtuu silti. 

Y: Täysin outo kappale, mutta silti kuin olisin kuullut tämän joitakin kertoja tai useammin post punk -aikakaudella. Hallittua musiikaalista kaaosta. 

A: Taas lähtee vakuuttavalla syntetisaattorilla. Vuosikertaa 2020 näköjään, mutta ei olisi välttämättä arvannut. Sopivasti pelkistetty. Iggystä saa plussan kyllä. Ei elämää suurempi, mutta ei tätä tullut tarvetta poiskaan kääntää.  

JV: Jos joku kyssyy: broken boy, how does it feel? Ja se tuodaan tolleen sun eteen niin 10. 

T: Olin lähes varma, että tässä on joku QOTSA-tyyppi. No Grohl rummuissa livenä, mutta ei lasketa. Johan on poljentoa. Iggystä alkaa iän myötä tykkäämään. Grohl muuten näyttää vähän Nirvanan rumpalilta…  

JJ: En oo tätäkään kuullu aiemmin. Aika perusbiisi minun makuun.  

TO: Menevää poljentoa ja ei ollut venytetty biisiä.  

SPy: Provinssissa tai Ilosaaressa menis kummasti. Sopis vaikka tukevampaan kaljanjuontiin. Huoletonta musaa huolimattomaan elämäntapaan. Ehkä johtuu Iggystä. Nojoo en pane pahaksi.  

KARL: Vittu mikä alku! Olo oli kuin Sillanpään Jarilla, jolla oli meta loppu ja kauppa menossa kiinni. Näin silmissäni epätoivoisen porraskäytäväjuoksun ja hypyn autoon. Onneksi poliisit ovat rajalla, eikä pelkoa kiinnijäämisestä. Ehdottomasti jatkoon! Kasabian: Shoot The Runner tähän jatkoksi. 

JL: Kursailematonta rokettia. Mulle toimii. Bändin muu tuotanto on aika lailla mitäänsanomatonta, mutta tämä potkii kivasti.  

Y: Sillanpää muuten myi Haaparannan kämppänsä. Ei tarttee enää ylittää rajaa.

RAADIN ARVOSANAT

• A: 7,45
• Y: 7,97
• JV: 10
• T: 7,2
• JJ: 7,1
• KARL: 9
• JL: 9
• SPy: 7,7
• TO: 7,8
• PP: 7

10. The Clash – Train in Vain (1979)

T: Pelkäsin jo sitä pahemmin ska:ta… Clash ilman L-kirjainta menee, mutta ei näin. Tosin mulla olis edelleen myynnissä Clash-Converset. Niitä ette saa mistään!  

PP: Tuttu nimi, vieraampi musiikki, vaikka tää biisi ehkä hämärästi tuttu. Tällainen musiikki ei anna mulle oikein mitään. Sellaista rallattelua.  

Y: Tämäkin tehtiin 70-luvulla, tosin vasta silloin kun muutin Ruotsin maalle. Clashiksi yllättävänkin sovinnollinen kappale, joka ei mitenkään erottunut tuon aikakauden massasta. Leppoisa ralli, jossa ei sen suurempaa kliimaksia 

KARL: Olen joskus kuullut joltain taholta vittuilua Clash-diggailustani. Ja varsinkin London Callingista, joka on all time top-10:ssä. Jos olisi tullut "Guns of Brixton", niin varma 10. Nimimerkillä: "Joskus oikeasti juossut pakoon Brixtonissa". 

A: London Callingilta tällä kertaa tämä. Ei minulla ole mitään Clashia vastaan, hyvin eteni tämäkin. Ei parhaita biisejä siltä orkesterilta, mutta tähän loppuun aivan miellyttävä.  

SPy: Jep, hyvä biisi loppuun. Kuuluu bändeihin joiden aikana olis pitäny elää nuoren miehen elämää. Jotenkin The Clashista voi kuitenkin postuumisti miettiä, että tän on täytynyt olla joskus vallottavaa kamaa. Muutaman soinnun läpyttely. Ee hättää. 

JV: Tää biisi on hyvä osoitus siitä miten tää orkesteri muutti maailmaa, ei pelkästään musiikillaan vaan rikkoi raja-aitoja ja loi suvaitsevuutta. 

JJ: Aikalailla hajuton, mauton, väritön. 

TO: Ei ihan kauhean hyökkäävää meininkiä ollut, jos punkiksi luokitellaan? Muutama tutumpikin biisi löytyy, tämä ei niin tuttu. Ei oikein irtoa, turhan haaleaa.  

JL: Perus. Ihan kiva. Ei oikein irtoa tästä kappaleesta paljoa runoa. Siinähän se soi. 

RAADIN ARVOSANAT

• A: 7,5
• Y: 7,28
• JV: 9,1
• T: 6,1
• JJ: 6,9
• KARL: 9
• JL: 7,3
• SPy: 7
• TO: 6,9
• PP: 3,5

RAADIN RANKING
1. Cold Little Heart - Michael Kiwanuka 8,21
2. Moondance - Van Morrison 8,19
3. Broken Boy (feat. Iggy Pop) - Cage the Elephant 8,02
4. Roller Mobster - Carpenter Brut 7,91
5. Uusi teknokratia - Oranssi Pazuzu 7,64
6. Ark - We Are The Ocean 7,63
7. This Is the Life - Dream Theater - 7,53
8. Green Grass & High Tides - The Outlaws 7,53
9. Doomed - Moses Sumney 7,47
10. Train in Vain - The Clash 7,06

Ausculton Musa-Tasting XVI - Toomion 2010-luvun biisit

16:nnessa Musa-Tastiginssa kuunneltiin 2010-luvun kymmenen parasta biisiä Toomion mielestä.    

OSALLISTUJAT
T: Ausculton jäsen T ja kuuntelen vähän liikaakin musiikkia.
Y: Ausculton jäsen Yyte.  joka rauhoitti vuoden vaihteen liki kokonaan musiikilta suksille.
A: Ausculton jäsen A. Viime päivinä koettanut taas tarrautua uuden ja vanhan musiikin syrjään isompien kuunteluprojektien jälkeen.
J: Jarska. Olen ollut Dead Kennedysien keikalla Tavalla sata vuotta sitten. Siinäpä se.
Jole: Espoolainen faija.
Tapsa: Työn orja ja musiikkiharrastelija.
TO: Taitaa olla kolmas kerta mukana, edellisestä on kyllä vierähtänyt. Viime kuukauden kuunnelluin asia on ollut jouluradio.


10.Arcane Roots – Off the Floor (2017)

Englantilainen Arcane Roots tuli tutuksi silloin, kun valmistelin albumeiden top100-listaa. Sen Melancholia Hymns meni ilmestymisvuonnaan 2017 ohi, mutta kovasti se on kärkeen kammennut sitten myöhemmin. Tämä jännästi sekoittaa teknoelementtejä progemetalliin.






Y: Olipas tyylikäs alku, joka täytyy kuunnella joku päivä tarkemmin. Soiton kehittely pysyi kohtuullisen hyvin kasassa alun herkkyydestä tiukempaankin rytmiikkaan. Laulusaundi ei ihan mulle natsannut, mutta muuten ok. 

A: Sehän oli hyvä. Ei liian pitkä eikä liian livennyt liian kikkailuksi. Minulla on kyllä paikka tällaiselle musiikille olemassa. 

J: Alku lupasi herkkää ja melodista. Jyräsi vähän liikaa. 

T: Täytyy kertoa kuriositeettina, että bändiä suositteli alunperin Joonas Kaselius, joka paikallisessa Nerve End -bändissä soittaapi. Hyvä sekin. 

Jole: Erikoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Hetken tuntui jo, että leviää käsistä, mutta sitten jotenkin palasi raiteilleen kuitenkin. Jännä biisi mulle entuudestaan ihan tuntemattomalta pumpulta. 

T: Minä tykkään tässä jonkinlaisesta kylmyydestä paljonkin. Autotiellä tuon kanssa herkästi 130km/h. 

Tapsa: Ei ollut minulle aiemmasta tuttu. En tiedä, onko se välttämättä meriitti bändille, jos sen biisistä tulee joku toinen bändi mieleen. Kotimainen Blanko ja Rush. Mutta eivät ole huonoja verrokkeja nuo, joten kyllähän tämä minulle ihan hyvin maistui.

TO: Mielekiintoinen sekoitus. Ja kun ei tiennyt mitä odottaa, kappaleen noustessa hitaasti noin puolessa välissä kohti kertosäettä, olisi sieltä voinut ihan hyvin tärähtää jotain teknoa. 

Raadin arvio
T: 9,17
A: 8
Y: 7,82
J: 7
Tapsa: 7,6
TO: 7,4
Jole: 7,5

9. Spidergawd– Is This Love..? (2017) 

Norjasta tulee musta metallia vaikka minkä verran. Siellä on myös muuta tarjolla, kun jaksaa tutkia. Täysin puskista pölähti tämäkin bändi tutuksi samaisena vuonna 2017. Jonkinlaista hevirockin ja stonerin sekoitusta tarjoilee Spdergawd ja mikä parasta se tarjoilee sitä saksofonin kera. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=4Iit5Z1yNHQ[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/3UGKMkD85BpfXC3Nq2TKML?si=0sZeZVVgQgmGAtekRAYWBQ[/embed]

Y: No niin ei ihme, että rumpali pysyy hoikkana tuollaisella lyöntimäärällä. Mutta muuten iskut menivät osaltani suurimmalta osalta huti. En vaan saa otetta tällaiseen sohimiseen. 

Jole: Alkuun meni hetki päästä jyvälle. Laulannasta tuli hetkellisesti fiilis sellaisesta köyhän miehen Metallicasta. Siisti biisi kyllä noin muuten. Saksofonista tulee aina pinnoja (olis saanut vaan tulla paremmin esille kylläkin) ja rumpalin meininki oli kyllä tosi tosi kova.  

TO: No tämäpä maistui, vaikka nevahööd! Mikään ei oikeastaan häirinnyt. 

T: Minusta soitanta on erittäin tiukkaa. Tähän liittyy vahvasti kaljoittelu kaverin kanssa saunassa ja maalimanparannus, joten nostalgia nostaa pisteet 

J: Makee Nazareht-saundi alkoi puskemaan. Soitantaa sämplätty tiukasti, tahtoo kohista diskanttivoittosesti tollasessa tilassa. Mutta tykkäsin kaikesta exp. rummuista.  

A: Ei ihan niin hyvä kuin edellinen. Vähän möykkymäinen sovitus. Kolmen ja puolen minuutin huitteissa ollut vaihe jäi mieleen.  

Tapsa: Hyvinhän se biisi rullasi etiäpäin. Soolo-osan kompinvaihto tuli ihan tarpeeseen ja toimi raikastavana muuten aika tasaisesti jyräävässä biisissä. Hieman oli odotukset korkeammalla tuon fonin käytön suhteen. Jos nyt oikein kuulin, niin matalataajuuksissa mentiin muutamaa harmoniaa lukuunottamatta. Kyllä tuolta poppoolta jonkin toisenkin zibaleen kuuntelisi.  

Raadin arvio
T: 9,17
A: 7,5
Y: 6,13
J: 8,4
Tapsa: 7,6
TO: 8,8
Jole: 8,3

8. Pyhimysft. Vesta - Kynnet, kynnet (2018) 

Pyhimyksestä on tullut valtakunnan johtava rap-artisti. Jopa rasittavuuteen asti. Kynnet, Kynnet kuitenkin toimii, paljolti Vestan laulun ansiosta. Eikä Pyhimyksen sanoitustaitoja voi kyseenalaistaa. Kyllä siellä osaamista on. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=OOZMWknI3xE[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/5HFUJIjkg7DgP3EuWtZ1rA?si=lRDrW8arQcaUZlrZFEaUsg[/embed]

T: Minulla kun on myös konemusiikkifanitus-taustaa, niin tämä iskee. Jotenkin hienosti tuotetut soundit.  

Y: Juu... Tunnettuahan on, että minusta räppi on parhaimmillaan instrumentaalina ja kun tuo Pyhimyksen sanailukin aika särmätöntä luentaa.  

Jole: Tänään kuuntelin päivällä ekaa kertaa Pyhimyksen uutta plättyä. Ukko osaa hommansa todella rautaisesti, mutta mutta… Onko jo niin mainstream että etoo? Tämä biisi on nätti paketti Vestan lauluineen päivineen. Ei mun mielestä parasta Pyhimystä, mutta eittämättä homma toimii ja biisi on soinut Suomessa kyllä senkin edestä. Saimaan kanssa tehdyllä levyllä oli tätä parempia siivuja.  

T: Saimaa-biisit oli lähellä tätä, mutta ei ihan. Tähän kappaleeseen taas liittyy se, että tämä on "isin ja tytön" yhteinen biisi. 

Tapsa: Ei tällaista kuuskytluvun lasta saa kyllä innostumaan tästä puhelaulusta ft. melodiakertsi. Pyhimys latoo tekstejä lähes aina samalla flegmaattisella tyylillään, mikä ei edes tässä räppiskenessä ole minun korvaan mieluisinta kuultavaa. 

J: Joo. Vestan nimi kun vilahti olin ihan et jos tulee hänen ja Jori Sjöroosin Idly oon kympin mies.  

TO: Täytyy myöntää, että yllätyin ja yritän ymmärtää. Pyhimystä Saimaan tuli kuunneltua viime kesänä ja jopa livenä Ilosaaressa. Varsinkin Hermesetas jäi mieleen, Sanat on jäpällä kyllä hallussa. Sopivilla annostuksilla kuunneltavissaa raskaammankin ystävälle sopivilla hetkillä.  

A: Pohjat ja soundit hirmu hyvät. Solistit jäi sitten telineisiin. Tuolla Ausculton omassa chatissa juuri on ollut puhetta, että vähän jopa harmittaa, että en osaa tarttua tähän uuden sukupolven musiikintekijöiden ketjuun, johon Pyhimyksenkin lukisin. Minä, joka Auscultossakin olen puhunut tekstien puolesta, en saanut tästä irti juuri mitään siltä puolelta. Tässä muuten tuli mieleen, että nyt kun ollaan tuoreissa biiseissä niin huomaa kuinka ainakin toistaiseksi on olleet hyvät soundimaailmat joka biisissä. 

Raadin arvio
T: 9,25
A: 6,5
Y: 6,4
J: 6
Tapsa: 3
TO: 7,5
Jole: 7

7. GregoryPorter - Painted On Canvas (2012) 

Gregory Porter on jännä hahmo. Hän esiintyy pipossa tai hatussa, joka peittää myös kaulan. Ihokirurgiasta, jonka syytä hän ei ole kertonut, on jäänyt jälkiä. Vaikka pääasiassa pidän raskaammasta musiikista, olen aina pitänyt jazzista. Tämä on sellaista helppoa ja rauhallista viskinjuontijazzia. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=LsMiYMErrQ8[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/0YD7kHdLRReYQCPWohIau3?si=NcVGZppTQqy3Sf6Oz05tVQ[/embed]

J: Taitava laulaja ja hienot jazz vibrat peitti lounge-musan tyhjyyden hyvin. Mie tykkäsin. 

Jole: Oli leppoisaa, tosi leppoisaa. Kuulostaa luurit päässä hyvältä tässä ja nyt. Muuten jäisi mulla kyllä hyvin herkästi taustamusiikin rooliin, jos jossain sattumalta kuulisin.  

Y: Päälle ysin teos (liki 9,5) kiitos erinomaisen taustan ja instrumentaaliosuuden. Mutta alun jopa liian hienostelevan puhdas laulu pudottaa lopullista saldoa. 

TO: Pystyn kuuntelemaan tätä taustalla silleen huomaamatta, mutta itsellä kaikki jazz vain kuulostaa liian samalta. Pitäisi varmaan siedättää enemmän. Lounge-menoa, hyvä ääni kyllä äijällä. Odotin alun pianon jälkeen Elton Johnia, muttei kuulunut. 

T: Minusta just Insomniumit ja ne kuulostaa kaikki samalta. Tämähän oli huomattavasti vähemmän jazzia kuin se, mitä normaalista kuuntelen. 

A: Tyylikästä ja miellyttävää tunnelmointia eikä kerrassaan mitään vikaa. Varmasti levymitassakin menee sopivassa ympäristössä. Toistaiseksi päivän paras. 

Tapsa: Kontrabasson ääni sormin soitettuna (ei siis jousella) kuuluu meikäläisen lempisoundeihin. Tässä kiinnitin huomiota soundeissa "kuivuuteen". Ei ollut helpotettu hommaa turhalla tilakaiulla. Biisi ehkä vähän mitäänsanomaton. Loppupuolen nostatuksesta plussaa. Atson kanssa tässä samaa mieltä: toistaiseksi illan paras.  

A: Kaiun puutteen huomasin itsekin. Ja sen, että kun vertaa niihin kahteen ekaan, niin siellä oli sitten äänimaisemassa tilaa. Esimerkiksi bassolle. 

Tapsa: Tämän tyyppisissa jazzlevytyksissä lähdetään harvemmin ns. loudness war -hommiin. 

Raadin arvio
T: 9,25
A: 8,25
Y: 8,7
J: 9,2
Tapsa: 8,1
TO: 6
Jole: 7,3

6. J. Karjalainen - Mennyt Mies (2012)

Kun tämä kappale soi ensimmäisen kerran radiossa, olin melko yllättynyt. Jii on aina ollut pirullisen kova sanoittaja hänkin. Tämä kappalehan kertoo tietynlaisesta sielunvaelluksesta. Tai oikeastaan siitä, että ihminen voi eläessään elää toisessa todellisuudessa toisiakin elämiä. Tästä esimerkiksi A.W.Yrjänä puhuu selventävästi Perttu Häkkisen radiolähetyksessä. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/0thSyp6VHdgcQsSuoYEdOJ?si=I8B_pC92QD6krVAXpqm20g[/embed]

A: Muistan kun tämä tuli uudenvuoden aattona vuoden vaihtuessa 2012 -> 2013. Huomasin Youtubesta samalla tunnilla, kun julkaistiin ja sanoin bändikavereille Jiin tehneen biisin, joka kuulostaa ihan itseltään ja joka tulee olemaan hitti. Olkoon soitettu laulu, mutta ei se biisin itsensä vika ole. Mahtavaa bändisoitantaa ja malliesimerkki J. Karjalaisesta lauluntekijänä.  

Y: Tässä on kyllä elementit paikallaan ja siksi kai Emmankin saanut haavinsa. Karjalaisella on oma saundinsa ja senkään kanssa en itse ole ihan sinut. 

Tapsa: Lankisen kitarointia on kyllä mukava kuunnella. 

A: Ja Gröhnin sähköpiano siellä seassa myös. Salaiset aseet on hyödynnetty. 

Jole: J. Karjalainen on parhautta. Tämä biisi toimii vielä aina vaan ihan hemmetin hyvin, vaikka sen on kuullut lukemattomia kertoja. Tämä biisi sai mut ihastumaan Karjalaisen musiikkiin uudelleen. Teki tämän lisäkis pirun hyviä muitakin biisejä 2010-luvulla. Voikukkia esimerkiksi aivan helmi.  

J: Jukka on ihan loustava sanoittaja ja biisit kestää aikaa hyvin. Minusta tää biisi ei kuulu ehkä siihen kategoriaan. Taustasoitanta ihan mellania.  

TO: Kyllä Jii uppoaa. Tämä ei kappale ihan suosikkeja, mutta kovaa tasoa kuitenkin. Hienoa soitantaa! Ei voi hävitä norjalaiselle 

T: Niin, kyllähän tämä esim. Käännyin hiljaa pois -biisille häviää kirkkaasti, mutta tältä aikakaudelta kova. Tässäkin iso osa nostalgiaa ja tuota fiilistä, että "perkele, se vielä teki "väinöt"!" 

Tapsa: Biisinä ei minulle Jiin parhaimmistoa johtuen tuosta koko biisin ajan jatkuvasta biitistä eli menee etiäpäin turhan tasaisesti.  

Raadin arvio
T: 9,25
A: 9,6
Y: 7,32
J: 6,9
Tapsa: 8,2
TO: 8,9
Jole: 9,5

5. Edu Kettunen – Autioilla rannoilla (2016) 

Suomalainen musiikki sytyttää yleensä silloin, kun sanoituksilla on annettavaa. Musiikilla ja melodialla juhlivat sitten ulkomaiset. Voi olla ja on poikkeuksiakin. Edu Kettunen on sellainen ”kasipuoli” sanoittaja. Olen myös äänestään pitänyt aina. Tämä kappale on soinut melko paljon tässä viime vuosina. Myös hyvä autossa lauleskeltava. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=KthJo5-ioOI[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/1NNl8FZRzHPCcE6oYdeIuL?si=0ne-xOeaSES69HQZvEg8dw[/embed]

T: Edun sanoitukset on vaan luokkaa ylempänä, lausemuodot on ihan eri tasolla kuin nyt vaikka sillä Arttu Wiskarilla. 

Jole: Ei mikään Edu Kehäkettunen, mutta menee kai se tämäkin. Ei vaan. Pahoittelen, ei kyllä valitettavasti pudonnut yhtään.  

J: On mystistä. Kun toi Jiin biisi soi mietin tätä, juuri tätä biisiä ja varoittamatta se tuli. Olen kuunnellut paljon. Mitäs sitä kaihokaipuulleen mahtaa.  

Y: Nyt kolahti. Tämä kuulosti aidolta, Edu oli sinut tekstinsä kanssa ja orkesterointi tuki kappaleen sanomaa hyvin. Tämä on laulu. 

A: Olipa taas hyvät soitannat. Itselle ei Edu hahmona eikä lauluntekijänä ole niin tuttu tai iskenyt tajuntaan. Tunnelma oli tunnettava. Kuulosti syksyltä.  

Tapsa: Edu on eräällä tavalla Suomen vastine J.J. Calelle. Pienistä jutuista koostettu biisi ja nähtävästi sanoituksilla on merkitystä - niille, jotka niitä kuuntelee sillä korvalla.  

TO: Edu on jäänyt vähän liikaa kiinni siihen Lentäjän poikaan, vaikka on tehnyt vaikka sun mitä vuosien varrella. Ihan kauheasti ei ole sooloura tainnut kiinnostaakaan, vaikka monen artistin taustoilla ollut. Herkkä ja tunteikas biisi.  

T: Jos kuuntelee Radioheadia tykkää väkisin Edusta, vaikka genre on aika eri. Niissä on jotain samaa. Ei niinkään hittihakuisuutta. 

Raadin arvio
T: 9,33
A: 8
Y: 9,8
J: 9,9
Tapsa: 7,5
TO: 8,81
Jole: 6

4. Pearl Jam – Sirens (2013) 

Kesä kääntyy ja tulee syksy. Tämä kappale alkaa väkisin pyrkimään soittolistoille. Jos pelkkiä lauluääniä haetaan, niin tässä ollaan TOP10:ssä minun mittareilla. Mikähän se tässä se kovin juttu on? Ehkä kitarasoolot. Tai kokonaisuus. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=4jZBwyG7HPs[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/1cAMXz9mnvrqyQLSG4KeeE?si=wnMmyuM2QNKP4iPtmX7tXA[/embed]

A: Sydän kurkkuun ja tippa silmäkulmaan introsta asti. Minun listalla vuosikymmenen paras kappale. Ryhdin kuuntelemaan tuota Lightning Bolt-levyä talvella 2014 Spotifysta. Tämän Sirensin, neljännen raidan, jälkeen löin koneen kiinni ja kävelin levykauppaan ostaen cd:n. Kukin soittaja erottuu edukseen omilla hetkillään keulassa ollen Eddien laulu milloin falsetissa, milloin haavoittuvimillaan alkuaikojen Alivesta kypsyneenä. McCreadyn kitarasoololle myös erityismaininta, aina... Tekstikin on täynnä helmihetkiä. ”I pull you close, so much to lose knowing that nothing lasts forever / I didn’t care before you were here / I danced in laughter with the ever after / but all things change / let this remain / 

J: Bassline jyräs turhan pinnassa ja Ameriikassa on tehty 1000 tälläistä kappaletta, vaikkakin oli PJ:n tekele.  

A: En ole ikinä skipannut tätä kappaletta 

Jole: Oli lutuisen turvallista musiikkia, jotenkin liiankin. Kitarasoolo teki kuitenkin kutaa kappaleelle. Meinasi ennen sooloa mennä ihan Nickelbackiksi.  

Y: Ehdin jo mielessäni verrata tätä U2:een, mutta olihan tämä parempaa tavaraa. Tosin ehdin pohtia välissä hieman tasapaksuksi ja silloin se harppasi muutaman loikan ylöspäin.  

Tapsa: Vaikka ei orkesteri mikään tuore tapaus ollut tuossa vaiheessa, niin tiettyä raikkautta tässä on. Ei tuossa oikein mitään moitittavaa ole. 

TO: Takuuvarmaa perustekemistä, vanhempi tuotanto on itselle tutumpaa. Ja siitä oon kyllä samaa mieltä, että tätä osastoa jenkeistä löytyy.  

T: Toki siihen mahtuu pirun hyviä yu-hetkiä, mutta kova orkesteri. Olen myös sitä mieltä, että näitä on jenkeissä sata. Mutta kellään muulla ei ole Vedderiä. 

A: Juuri näin! Sirens on minulla ihan kaikkien aikojen biisilistallakin todella, todella ylhäällä. Ylivoimaisesti paras Pearl Jam. 

T: Suomessakin voi olla sata hyvää iskelmäbändiä, mutta harvalla on Jari sillanpäätä tai Topia laulamassa. 

Raadin arvio
T: 9,48
A: 10
Y: 8,9
J: 7,2
Tapsa: 9
TO: 8,1
Jole: 7,7

3. Leprous- The Valley (2013) 

Korkeushyppääjä Osku Torro teki pirullisen tempun ja suositteli minulle Leprous-bändiä. Olenkin siitä asti sitä kuunnellut. Norjalainen Ihsahnin taustabändi on tehnyt sellaista jälkeä, että saattaa olla pääbändiään suositumpi jo. Livenä nähtynäkin voin sanoa, että kova on. Tämän kappaleen väliosa on mieletön. Kuvitelkaa siihen kaksimetrinen laulaja. Ei ole helppoa, mutta totta. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=V7jgX_-F7sQ[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/5NN25Yp2kcE0Qrm2J9V7Uq?si=tfmAvwGXRlGdQPkkSY2dCQ[/embed]

A: Tässä orkesterissa on jotain vahvasti kiehtovaa. Ei kylläkään ollut ainakaan tähän hetkeen sitä tenhoavinta Leprousia tämä, mutta piti otteessaan, sillä huomasin vasta lopussa biisin keston. Arcane Rootsin kanssa samalle viivalle.  

Y: Aluksi tuli keskiaikainen kirkko mieleen, jossa unilukkarit suorittivat tarpeellista tehtäväänsä. Mutta usko oli vahva, että kolmanneksi rankatussa pitää olla jotain kuunneltavaakin ja kyllähän viimeisellä vitosella olikin vaikuttavia elementtejä.  

T: Minulle kosketinsoittajana nuo kosketinsoundit kyllä merkkaavat aika paljon. Tuota on tullut talvisia teitä pitkin ajellessa kuunneltua. Livenä soittelijaihmiselle on aika kova. 

Jole: Kuvittelisin tämän tällaisen spektaakkelin toimivan livenä pirun paljon paremmin kuin näin pelkiltään kuulokkeista yksittäisenä kappaleena. Olihan tässä oikein hyviä hetkiäkin, mutta kaikkinensa liian vaativa kokonaisuus kuunneltavaksi yksinkertaiselle ihmiselle.

J: Norjan Suburban Tribe, joskin näillä Ville Tuomea parempi laulaja. Eihän tää mee Seiskaan? Tiiän bändin ja tykkään tollasesta kontrolloidusta kovasta soitannasta.  

Tapsa: Proge kuuluu kyllä kuuntelulistalleni siinä missä moni muukin. Ihan en tämän tyyppiseen kuitenkaan suuremmalti lämpiä. Luureilla suht lujaa kuunnellen tuo jatkuva rytminen jaksotus alkoi jopa rasittamaan. Hieno tunnelma biisissä oli ja vokalisti oli taitava. 

TO: Odottelin milloin tuo kappale oikein lähtee. Joko kunnon mättö tai sitten jotain Prodigy-osastoa, mutta laddar laddar vaan. Äänestä ja kovista rummuista. 

Raadin arvio
T: 9,48
A: 8
Y: 7,77
J: 9,5
Tapsa: 8,2
TO: 7,8
Jole: 7,8 

2. Sydän, sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa(2018) 

Sydän, Sydän noudattaa tai ainakin on noudattanut biisinteossa jonkinlaisia dogmeja. Osa kappaleista on hyvin outoja, mutta livenä bändi on aina viihdyttävä. Tässä viihdyttää myös se, että sen musiikki on tientynlaisessa sekopäisyydessään samankaltaista kuin omalla bändilläni. Ensin täytyy laulaa laulunsa on hieno ”eletään vaan vaikka piruuttaan” -veto! 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Y7ufKPQsqA8[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/6wBhuOeYF8GSASKi9vgkVA?si=2IRnciG7TuWFjNtfU-da6g[/embed]

Jole: Sanoituksesta tulee hiukan mieleeni Jarkko Martikainen. Jotain vähän YUP-meininkiä tässä on ehkä muutenkin.  

Y: Tulipa epävarma olo. Tässä kakofonisessa iloittelussa on kuitenkin selkeä reipashenkinen tatsi. Myös Skopan vokalisointi aiheuttaa ristiriitaisia väristyksiä. Mutta eihän tästä voinut olla pitämättä. 

A: Menisi Tehosekoittimesta. Irtonainen meininki ja sanoma. 

Tapsa: Sehän oli raikasta menoa. Ehkä hieman lyhyempi pätkäkin olisi riittänyt.  

A: Hieman pitkä oli kyllä. 

J: Hesasta tullut paljon hyviä lupaavia bändejä, jotka valitettavasti jäävät nykyisillä radion soittolista-anarkismilla ihmiselle tiedostamattomiin. Loistava biisi. 

T: Yltä sellainen kommentti, joka pätee minuunkin. Tästä tulee hyvin häilyvä olo, mutta jotenkin tuota sitten hyräilee koko päivän. Pikkuisen se on pitkä, mutta hyvä se on 

TO: Kuulosti siltä, että tämä pumppu soittaa juuri sitä, mistä itse tykkää ja vähät välittää mitä muut ajattelee. (Sen näkee muuten Spotifyn kuuntelumääristäkin.) Paras kohta sanoituksissa oli tuo "huipulla on Temppeli", rutistaa-kohta oli Hanhiniemeä tai Tähkää. Mut mielummin tätä kuin jazzia,  

Tapsa: Jos tuotanto olisi ollut parempi, niin olisi nostanut pistemäärääni. Nyt lievä kotikutoisuus ei ollut plussaa.  

T: Suosittelen lyhyemmästä ja tavallisemmasta pitäville bändin Ikuinen hehku -biisiä.  

A: Minulle se kotikutoisuus taas oli tässä juuri se, mikä jäi mieleen. Toisin kuin tällä viikolla aiemmin kuunnellussa Maustetytöissä esimerkiksi... 

T: Bändillä oli ilmeisesti joskus sellainen sääntö, ettei mikään biisi saa mennä neljään. Se kertoo, ettei tavoitella isoja yleisöjä. 

Y: Minulle tuli mieleen ruotsalainen Dag Vag 1970-luvulta. 

Raadin arvio
T: 9,56
A: 8,4
Y: 9,3
J: 9,1
Tapsa: 8,3
TO: 8,3
Jole: 7,3

1.Lana Del Rey - Venice Bitch (2018) 

Tämä artisti ei ole muuten lähtenyt, mutta Venice Bitch oli aika mullistava. Nainenhan on jonkinlainen seksisymboli ollut äänensä ansiosta eikä hän rumakaan liene, mutta tässä kappaleessa ei ole siitä kyse. Tai tavallaan on, mutta soundimaailma tässä puhuttelee. Väliosan soolottelusta tulee alkuaikojen Frusciante mieleen. Eikä se ole paha. En olisi tätä uskonut, jos olisi 10 vuotta sitten pitänyt sanoa. 

[embed]https://www.youtube.com/watch?v=Qg3DxELVPj4[/embed]

[embed]https://open.spotify.com/track/3hwQhakFwm9soLEBnSDH17?si=OgY52kXMQ32qK3nErZJaGg[/embed]

A: Kympin biisi tämäkin. Norman Fucking Rockwell! löytyy hyllystä cd:nä (vinyylin ostan heti kun tulee vastaan) ja on vuosikymmenen levylistalla kärkikahinoissa. Tämä on jo aiemminkin tastingissa puitu. Tässä käy se taika, mitä Springsteen on kuvaillut sanoin ”joskus 1+1 onkin 3”. Sävel ja sanat luovat oman maailmansa, jossa vieraillaan se reilu 9 ja puoli minuuttia. Vaikka kestääkin ”niin kauan”, niin taas tuli olo että ”joko tämä loppui...”.  

T: En edes kuuntele tätä usein, mutta joku se vaikuttaa niin, että melkein on kyynel silmässä. 

Y: Ei todellakaan heikkoa lenkkiä tässä kappaleessa. Minulle olisi kuitenkin riittänyt hieman lyhyempikin mitta, yhdeksän minuutin pituus ei suonut minulle lopulta mitään suurempaa lisäarvoa perusteemaan nähden. 

Jole: Taisin viime tammikuun tastingissa kuvailla tätä jotakuinkin elokuvalliseksi kappaleeksi. Siltä se tuntuu edelleen. Silloin annoin näköjään tasan seiskan. Annetaan nyt hiukan enemmän kuitenkin tällä kertaa.  

J: Tuoreempaa Lanaa. Tykkään tuosta laulun kontra-altto soinnista ja tunnelmasta. Olen ns satunnaisfani ja aina heruu pisteitä, kun itse esittäjä säveltää ja hän tekee sitä. 

T: tässä myös oman maun äärirajat kohtaavat jonkinlaisen valtavirran. Vaikka soolottelut ja mitta on röyhkeitä, ei haittaa yhtään. 

Tapsa: Tykkäsin soitannosta. Hienosti tuli instrumentaalipuolella aina pikkasen jotain uutta eikä ollut ihan ennalta arvattavaa tavaraa. 

T: En edes oikein tiedä, miltä Lana näyttää. Mutta ääni kuulostaa aika lumoavalta. 

A: Sama juttu. Taisin sanoa viimeksikin, että mielestäni tämä käy sellaisilla musiikillisilla hangilla, missä ei paljon muiden jalanjälkiä näy 

TO: No joo. Kuunneltavaa kamaa kieltämättä ja sointi on hienoa. Onhan tuo vimosen päälle tuotettua tavaraa. Muttei lopulta oikein jaksa kuitenkaan sytyttää. Kuuma kissa.  

Tapsa: Laulaja sinällään ei minusta ole mitenkään erityisen persoonallinen. Ei näitä nyt ehkä ihan samalla tavalla ole sataa, mitä tuolla Pearl Jamin osalla mainittiin, mutta... 

Raadin arvio
T: 9,57
A: 10
Y: 8,85
J: 8,8
Tapsa: 8,7
TO: 8,3
Jole: 7,5

RAADIN RANKING
1. Lana Del Rey - Venice Bitch 8,82
2. Sydän, Sydän - Ensin täytyy laulaa laulunsa 9,56
3. Pearl Jam - Sirens 8,63
4. J.Karjalainen - Mennyt mies 8,52
5. Edu Kettunen - Autioilla rannoilla 8,48
6. Leprous - The Valley 8,36
7. Gregory Porter - Painted on Canvas 8,11
8. Spidergawd - Is This Love..? 7,99
9. Arcane Roots - Off The Floor 7,78
10. Pyhimys feat. Vesta - Kynnet, kynnet 6,52