torstai 16. huhtikuuta 2020

Ausculton Musa-Tasting XVI - Levyraati


No niin. Pitkästä aikaa näissä merkeissä! Käppäilin viime viikolla vanhan yläasteen ohi ja mieleen juolahti koulun levyraadit. Meininkihän on vanha tuttu: täältä tulee kappalelinkkejä, jotka laitetaan soimaan, kuunnellaan rauhassa ja sitten kun on valmista, niin huudetaan ”hep”. Tämän jälkeen pieni sanallinen lausunto ja arvosana asteikolla 0-10 vapaavalintaisin desimaalein. Biisijärjestys on tällä kertaa arvottu.

OSALLISTUJAT
A: Ausculton perustajajäsenistöä ja tänä iltana oman elämäni Jukka Virtanen
Y: Oululainen hiihtolomalainen
JV: Messy hair
T: Ausculton jäsen T, mökkihöpertynyt juoksuvammainen
JJ: Ensikertalainen tässä kuviossa
Karl Hungus: Hämeenkyrö ja Palkon kylä
JL: Uudellamaalla eristyksissä
SPy: Vielä kuopiolainen. Kotini on sohvani
TO (+lisäjäsen=vaimo myös kuuntelee): Viime aikoina on tullut jostain syystä hiukan kuunneltua musiikkia, kattaus on ollut kaikkiea Sepulturasta Dr. Drehen. hiihtänyt olen myös ja juossut ja pyöräillyt Joensuuta ympäri.
PP: Varastotoimistossa Joensuussa istuskeleva progegraafikko


BIISIT

1. Dream Theater – This is The Life (2011)




A: Joko tästäkin levystä on näin kauan aikaa. Muistelin kehnommaksi. Tässä ei sellaista pahinta ähkyä, mitä DT joskus saa aikaan, ehtinyt iskemään 
Y: Bändi, jonka näin joskus Helsingin Kirpputorilla livenä ja innostuin orkesterista enemmänkin.  Kappale sisältää tyylikästä ja soitantaa, mutta kokonaisuus jää hieman ohkaiseksi sterilisyydessään.  Jytinää lisää kiitos. 
T: Tässä on hyviäkin elementtejä. Ei vaan tuo LaBrien ääni jaksa kiinnostaa. Ja perhana, että nämä sävellykset on aika tylsiä. Taidosta se ei kiinni jää. 
JV: Alku sekavahko, iskelmäinen, mutta kasvoi hienoksi biisiksi.  
JJ: Muistanko oikein, että Petrucci on säveltänyt tähän rummut? Mangini pääsi vain äänittämään? 
PP: Petrucci teki rumpupohjat, joista Mangini sitten muokkasi mieleisensä. 
KARL: Koskaan ei ole pahemmin innostanut tämä bändi. Ei ole huvittanut edes tutustua. Ennakkoluuloja? Kenties? Kikkelibändi? No, joka tapauksessa olin kiinnostunut heti alkusävelistä lähtien. Jotenkin tuli mieleen suuresti rakastamani Steven Wilson. Tykkäsin. 
SPy: Dream Theater on mielikuvitukseton progebändi. Petruccia aina kiva kuunnella. Silti selkeesti parempaa DT:tä. Eeppiset puoliballadit on vähän nääh. 
JL: Hiukan turhan teatraalista ehkä, mutta ei se niin haitannut. Komealta kuulosti. Tuhti äänimaailma ja reteää kitarasooloa.  
JJ: Tää raatihan alkoi DTn myötä tutulta maaperältä. Manginin aikakauden ekalta julkaisulta, omasta mielestä ei kuitenkaan ihan levyn parhaita biisejä. Perushyvä kuitenkin, sisältää sellaisia semiballadin sävyjä ja mukavia melodioita. Biisin nimi sopii jotenkin tähän poikkeukselliseen aikaan. Ilman petruccin kitaraa ois mitätön biisi. 
TO: Aika teatraalistahan tämä on, vähän liikaa tavaraa yhteen biisiin. Aihiosta saisi kolme biisiä. Mutta hyvä ja varma kokonaisuus.

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 7,2
  • Y: 7,43
  • JV: 8
  • T: 6,15
  • JJ: 7,75
  • KARL: 8,5
  • JL: 7,9
  • SPy: 6,1
  • TO: 8,3
  • PP: 8

2. We Are The Ocean - Ark (2015)



A: Kiemuratunnelmissa jatkuu. Tämä olisi mennyt samalla soittolistalla lukioaikaan kuin DT, vaikka onkin näköjään pykälää tuoreempi. Vähän jäi ehkä rakenteeltaan epäselväksi ja soundimaailma aavistuksen liian täynnä meikäläisen makuun. Napsun miellyttävämpi kuitenkin tänään kuin DT, ehkä kestonsakin puolesta 
JL: Hetken jo ehdin innostua, että nythän sitä kuullaan Ola Saloa, mutta ei ollut The Ark kyseessä, valitettavasti. Hiukan fiilikseltään sellainen Chris Cornellin ja Jared Leton risteämä. Ihan jees, muttei sen enempää.  
SPy: Jea! Keltä näin kova tuli? Oon aina tykännyt tästä biisistä. Rullaa jatkuvasti, vaikka on monipuolinen. Muistuttaa osittain rakasta bändiä The Dear Hunteria, mutta toisaalta tässä on Von Hertzeniäkin. Laulusuoritus erityisesti erinomainen. Kuuluu soittamisen ilo ja rohkea tuuttaus. Lopun rokkaus yeah. Levy valitettavasti ei oo sitten niin hyvä ollenkaan.  
Y: Nyt ollaan minulle hieman vieraalla maaperällä (vaikkakin tuossa miltei naapurissa). Tässä laulussa on vähän samaa kuin rapissa, eli pidän enemmän instrumentaalina.  Mutta nyt löytyy sitä äsken kaipaamaani särmää. 
T: Olipa pitkästä aikaa hyvä tämä. Tuttu siis entuudestaan. Jotenkin jousitus on sopiva.  
JJ: Mielenkiintoinen biisi. Pitää laittaa enemmän kuunteluun. Ihan alusta tuli vahva mielikuva Opethista. 
PP: Mulle nimeä vaille tuntematon bändi. Ihan mielenkiintoinen biisi, mukavia orkestraaalisia elementtejä ja mahtipontisuutta. Laulajasta tulee mieleen vähän Muse (?) ja himpun Leprous. Ei ihan sitä omaa musiikkia, mutta kyllä tätä hyvinkin kuuntelee.  
KARL: Kuullut tätä monta kertaa, mutta eri pakkauksessa. Tämmöinen vakuumipakattu ei innosta. Vitun tylsä.  
JV: Aliarvostettu jalokivi, taitavaa ja laulaja super.  
SPy: Vitun tylsä on kova kommentti btw.  
TO: Tämä oli Leprouksen Bond-tunnari. Laulaja oli hyvä, helppoa kuunneltavaa. Montako Ark-bändiä muuten löytyy?

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 7,35
  • Y: 6,82
  • JV: 8,9
  • T: 9,1
  • JJ: 8,1
  • KARL: 6
  • JL: 7
  • SPy: 8,1
  • TO: 8,45
  • PP: 6,5


3. Michael Kiwanuka – Cold Little Heart (2016)




T: Tässä on kuolettavan kaunis intro… ja perkele tuo kitarasoundi sen soolossa! Tätähän ei sattumalta kuule mistään. Ja se on harmi. Vähän se kuitenkin "lässähtää" sitten sen intron jälkeen. Mutta aika vähän kuitenkin.  
A: Itselle tämä on yksi viime vuosien ihan parhaita kappaleita. Seesteisempi atmosfääri. Tämä on aina mukava kuunnella eikä tunnu kestävän kymmentä minuuttia. Sopivan härskiä kitarasoundia ja muutenkin valloittava äänimaisema.  
Y: Ehkä nuo ensimmäiset kaksi ja puoli minuuttiakin tarvittiin... No niiden jälkeen alkoikin jo gilmourmaista elämän väreilyä syntyä äänimaailmaan ja loppu osuus kera laulun olikin jo komeaa kuultavaa. Mie oisin kyllä paketoinut tämän kappaleen tiiviimpään ja sitä myöten jäntevämpään muottiin. 
TO: Kovin rauhallista. Puoleen väliin tuntui, että sopisi luontodokumenttiin, mutta siinäkin pitäisi tapahtua tappo, että pysyisi hereillä. Mutta sitten puolessa välissä tämä Kiwa alkoikin laulaa. Ehdottomasti "tähtitelttakamaa" helteisen rokkipäivän iltaan. Alussa oli ripaus Mobya ja modernia Santanaa. Hienoja pehmeitä sävelkulkuja.  
SPy: Kiwanuka on nero ja julkassu paljon ikäänsä nähden. Uusin levy myös tosi kiva ja osittain lepposan rento, joten sopii kesän viikonlopuille. John Legend on Kiwanukan karvalakkimalli. Ei mun lempparibiisi. 
JV. Ihan nuin pitkään ei jaksanut svengata, kun mikään ei yllättänyt. 
JJ: Kestosta ois voinu aatella että ois pitkäveteinen, mutta ei ollu kuitenkaan. Hyvä biisi, mutta en oikein keksi missä tilanteessa laittaisin soimaan.  
PP: Taas vieras artisti. Hieno kaihoisa, vähän vanhahtava tunnelma tässä. Tätä on tosi vaikea asettaa oikein mihinkään tyylillajiin, kun ei ole käsitystä artistin muusta tuotannosta ja biisi polveilee moneen suuntaan. Sopis jonkun Tarantino-leffan soundtrackille.  
JL: Intro kestää tarpeettoman pitkään. Muuten kyllä soi todella kauniisti, ei siinä. Aika elokuvallista musiikkia, josta tulee Tarantinon Django mieleen jostain syystä. 
KARL: Olen tykännyt aivan saatanasti siitä lähtien kun tämä ilmestyi, eikä ole kulunut kuuntelussa. Jumalauta, jos näitä introja saisi nykypäivän radiosoittopaskalistoille, niin koronat paranisi itsestään, ja rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto. Onhan tuo intro semmoinen, ettet ole kuullut semmoista 70-luvun Isaac Hayesin jälkeen mistään.

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 9,2
  • Y: 8,11
  • JV: 6,9
  • T: 8,53
  • JJ: 7,5
  • KARL: 10
  • JL: 8
  • SPy: 8,3
  • TO: 8,6
  • PP: 7


4. Moses Sumney - Doomed (2017)




A: Onpa hieno äänimaisema. Meinasin kaivata enemmän sykettä ja rytmiä, mutta eihän sitä tähän tarvitse. Uusi juttu kokonaisuudessaan esittäjä ja biisi, mutta olipa hyvä. 8,4. 
T: On hienot tai hieno soundi! Tällaiset kappaleet vaan vaatiivat soittoa, että niille pystyy luomaan järkevän arvosanan.  
PP: Tuntemattomalla maaperällä jatketaan. Tästäkään ei oo mitään hajua, mutta alku oli todella kaunis ja lupaava. Vähän paikallaan polki sitten kuitenkin.  
JV: Kaunis ja harmooninen, en osaa verrata edes mihinkään. On kova. 
JJ: Ei kolahtanut. Laulu lähinnä häiritsi. Äänimaisema kyllä oli hyvä.  
TO: En tiedä, millaisessa mielentilassa tai tunnelmassa kuuntelisin Mosesta. Ehkä johonkin luovaan suunnitteluun taustaksi, ei tämä häiritsisi. Mutta turhan hidasta poljentoa omaan makuun.  
JL: Mä en nyt päässyt tämän kyytiin ollenkaan.  
SPy: Moses on mulle viime vuosien kovimpia artisteja. Osaa olla henkevä ja uskaltaa olla kokeellinen mutta tarvittaessa luottaa yksinkertasuuteen. Nero mies tämäkin. Ja kaikki soittimet menee. Livenä jäätävä. Olin katsomassa livenä ja edellisenä iltana Perttu Häkkinen oli kuollu ku kaatu pyörällä. Sitten hiljanen hetki ja tämä biisi.  
Y: Valitettavasti on pakko sanoa, että nyt en löytänyt kohtaa mihin olisin voinut tarttua. Utuinen äänimaailma, joka soljui ohi.  Vaatii ehkä useamman kuuntelukerran. 
KARL: Ei iske tähän mielentilaan ja näin äkisti. Pelkään kuitenkin, että jossain kohtaa, kun todellisuus iskee silmille, niin tämä voisi kolahtaa. Miellyttävä tunnelma: vaatisi luurit korville. Otan aikalisän ja tutustun artistiin.

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 8,4
  • Y: 6,56
  • JV: 9,2
  • T: 7
  • JJ: 6,7
  • KARL: 8
  • JL: 6,5
  • SPy: 9,3
  • TO: 6,5
  • PP: 6,5

5. The Outlaws – Green Grass & High Tides (1975)




PP: Ei soi kellot edelleenkään. Tää on hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta. Laulun alettua ja kappaleen keston nähtyäni aloin elätellä toiveita pitkähköstä sooloilusta jonkun Skynyrdin, CCRn tai vastaavan hengessä ja sitähän tulikin ihan mukavasti. Pelasti paljon. 
SPy: Tuota tuota. Mulle hankalasti arvioitavaa musiikkia. Biisi on pitkä ja sehän itsessään aina luo eepoksen tuntua. Livejamimaisuutta ja sehän ei oo paha asia koskaan. Mukavasti rullaa muutenkin ja kitarasta riivitään kaikki irti mitä saa. Silti tässä ei mitään niin uniikkia ollut. Jos olis tuohon aikoihin elänyt, niin fiilikset vois olla erilaisia. Voisin kuunnella kesällä autolla ajaessa jollain porukalla, mutta niin ettei tähän tarvis niinkään keskittyä.  
JV: Southern ei oo miun juttu. 
Y: Kohtuullista soittoa ja laulua 70-luvun puolivälistä, jolloin etelänpuoleinen kantrirokki oli voimissaan. Ei aivan Allmanin poikien tasoista kilpakosintakitarointia, mutta ihan kelpo kepitystä saimme tässä kuultavaksemme. 
TO: Jalka alkoi vippaamaan ja stetsonin kaivoin päähän naulakosta. Lynyrdiä kovasti mukana. Torvinenkin lie kuunnellut tätä tarkasti. Kappaleen olisin paketoinut kestonsa puolesta puoleen. Tuli vähän sellainen olo, että "uskotteko, että osataan muuten soittaa kitaroita". Kitaristeja näkyy olleen 11kpl, kuka lie ollut kovin kepittäjä.  
T: Perhana, Pantse päästetty johonkin punaniskabändiin! Intro ainakin vangitsi. Katsoin aluksi, että mitta on 3:51 ja mietin, että tämä nyt oli tämmönen, mutta perhana soolotteluhan jatkui vaan. Pantse ja Torvinenkin saisi ihan tosissaan kepittää. Ei ole maanantaina äänitetty tämä.  
A: Jumaliste. Tämä soittaa jotain kelloja muistissa. 1975 jos on vuosivalinta, niin harvoin vikaan menee musiikissa. On siihen nähden aika hyvät soundit. Kertosäe ei ehkä lähde ihan niin kuin olisin itse toivonut, mutta taustalaulut siinä paikkaa hienosti. MELKO kovaa kitarasoitantaa tuolla loppupuolella. Ei paljon Pro Tools tai muut digihömpötykset tässä haise.  
JJ: Jos korona helpottaa niin Bemarilla kurvailemaan kesäkelissä ikkuna auki ja tuo soimaan kovalla. 
JL: Kyllähän nyt tällainen musiikki vaan toimii. Olisi varmaan voinut tietysti vähän kompaktimpi olla kestoltaan, mutta hittojako siitä, kun meni se näinkin. Tämän on oltava miellyttävin kymmenminuuttinen kappale, jonka olen kuullut. Tai no, DragonForce tietty.  
SPy: DragonForce. :D  
KARL: Ameriikan Eppu Normaali. Voiko kitaroita ja sooloja olla tarpeeksi? Kysykää Teksti-TV 666:lta. Tämä on kuitenkin 45 vuotta vanhaa kamaa. Ja kiva tätä on kuunnella heinäladossa, kun Punavuoren hipsterit kuolee "tylsyyteen".

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 8,8
  • Y: 8,85
  • JV: 5,5
  • T: 8,2
  • JJ: 8
  • KARL: 9,5
  • JL: 8,2
  • SPy: 6,5
  • TO: 6,7
  • PP: 5


6. Van Morrison - Moondance (1970)




T: Tämä biisi sytyttää aina! En vaan koskaan muista mikä tämä on. On napakkaa soittoa ja laulua, vaikka hienosti riisuttu jazziksi ja bluesiksi. Tulee mieleen joku iskemisyritys, joka on mennyt ihan perseelleen, mutta lopulta sekin on vaan hymyilyttänyt.   
PP: Tää on klassikko-osastoa ja tuttu, vaikkei omalta soittolistalta löydykään. Mahtavasti kulkee kappale, varsinkin basso. Pahinta ehkä, että tällaiset on melkoisia korvamatoja.  
A: Ihastuttavan hämy tunnelma. Jäsen T:llä lienee jossain video, kun meikäläinen soittaa tähän jazz-pianosoolon Pielisjoen rannassa baarikeikalla pari kesää sitten. Van Morrisoniin tulee yritettyä tutustua silloin tällöin, mutta isossa kuvassa ei ihan vielä lähde. Tämä on kylläkin hyvä veisu.  
SPy: Kuuluu artisteihin, joihin on pitänyt tutustua tarkemmin. Popahtava jatsi on parhaimmillaan oikein jees mutta sitä keskinkertasta on vaan niin paljon. Tää oli sen verran hauskaa menoa, että huomisella ajomatkalla enemmän. 
Y: Siirryimme vielä 5 vuotta kauemmas äskeisestä. Van teki tämän 50-vuotta sitten, eli aikaan jolloin LP:t olivat yleistyneet ja singlelevyjen 3 minuutin formaatti oli murtunut.  Tyylikäs jazzin ja rockin kombinaatio - pehmeä ja svengaava. 
TO: Tykkään kovasti musiikkityylien rikkomisesta tai enemmänkin yhdistelystä. Sopivan mittainen kappale! Jatkoon. 
JV: Pitkän linjan yksinäinen, saksofonia olisi kaivattu kehiin. Biisinä pliisu. 
JL: Samettia korville. Huilusta tulee aina pointseja, eikä basson pompotuksessakaan ollut mukisemista.  
KARL: Aika puskista heitettiin klassikko. Ilmeinen vitunmies tämän valinnan takana? Tästä tykkäävät kaikki, jopa nihilistien nihilisti Klaus "Kalaus" Järvinen. Pakko antaa arvostusta, ettei Oulunkylä-Oggelby:n natsiope tule kummittelemaan. 
JJ: Ei ihan omaa musaa, mutta tykkäsin.  
A: Moondancen bassoraita oli yksi päivän nostetuimpia seikkoja. 😀 Eipä olisi arvannut.

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 8,3
  • Y: 9,33
  • JV: 7,8
  • T: 8,77
  • JJ: 7,9
  • KARL: 8,5
  • JL: 8
  • SPy: 8
  • TO: 8,25
  • PP: 7


7. Carpenter Brut – Roller Mobster (2013)




KARL: Nyt on oikeasti JUMALAUTA kova! Carpenter ei voi olla sattumaa. Mun päälle ajoi Christine ainakin 5 kertaa. Pakko hoitaa tämä biisi itselle ja heti! Aivan uusi tuttavuus, ja siitä bonukset päälle! 
A: Pakko nyt sanoa, että onpa mukava välillä kuunnella Tastingia kaiuttimien kautta eikä aina luureilla. Tämäkin hyökännee pykälää ärhäkämmin. Meinasin sanoa koukuton, mutta alkoihan tuolla jälkipuoliskolla tapahtua. Sanotaan että koukku jää vähän tylpäksi.  
PP: Tutummaksi alkaa mennä. Synthwave on kiinnostellut viimeisen vuoden aikana aika paljonkin. Kävin viime Rokumentissa kattomassa Blood Machines -leffan, jonka ohjaaja oli tehnyt Carpenter Brutille musavideon, joka laajeni sit lopulta pitkäksi leffaksi. Oli melkoinen. Tää biisi oli kova, eikä liikaa kasaria. 
Y: Tässä oli särmää, mutta minulle välissä jopa liikaakin läiskintää ja toisaalta taas ”kepeän” ilmavaa musisointia. Eli olen maanisdepressiivisessä mielentilassa. 
JL: No niin! Nyt oli jotakin tosi erilaista illan aiempiin biiseihin verrattuna. Tämä oli vissiin Daft Punkin ilkeä serkku tai jotai sellaista. Tosi jees.  
JV: Alku oli kuin Gary Numan, mutta olikin uudempi tuttavuus ja aika jytäkkä.  
JJ: Näin bändin Tuskassa pari vuotta sitten livenä. Lievä pettymys silloin, odotin enemmän koska keikalla mukana kitaristi ja rumpali. Tää on kuitenkin kova biisi. 
TO: Ei kovin lähellä omaa makua. Vaikea sijoittaa tätä mihinkään. Se hiukan terävämpi Jarre. Kova rytke oli hänellä!  
SPy: Joo, Carpenter Brut on näitä viime vuosien mielenkiintosemman päädyn artiseja. Jokin tässä ei kuitenkaan iske niin kovaa, vaikka yritetty on. Sopis Tiltin alkumusaks, mutta vaan jos JAANA PELKONEN! Tää ei kuitenkaan musta oo mikään erityinen biisi. Livenä kuulemma toimii.  
T: Minä olen tätä bändiä yrittänyt montakin levyä kuunnella, mutta kun vanhasta kaartista Moroder ja uudesta Daft Punk tekee tämän vaan jotenkin paljon paremmin. Yksittäiset biisit voi olla koviakin. Ei tämä harmita ja menis varmaan jonkun Drive-tyyppisen leffan soundtrackilla. 

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 7
  • Y: 7,2
  • JV: 8,1
  • T: 7
  • JJ: 8,5
  • KARL: 9,5
  • JL: 8,8
  • SPy: 6,8
  • TO: 7,2
  • PP: 9


8. Oranssi Pazuzu – Uusi teknoratia (2020)




T: On kyllä oikeasti pelottavimpia live-esityksiä mitä olen ikinä nähnyt. Odotan levyä kovasti. Tämä ei ole sellaista huhtikuun ensiauringon ja terassin musiikkia välttämättä. On näillä hyvin omalaatuinen meininki. Suomen kovimpia vientituotteita musiikin saralla. On alan piireissä aika suosittu. On muuten nähty tämän edeltäjä Kuolleet intiaanit joskus noin 2000 livenä. Oli pelottava sekin.  
A: Tähän tutustuminen on jäänyt omalta osalta hyvin pintaraapaisuksi. Tykkäsin erityisesti tässäkin tuolta kuuden minuutin kohdalla alkaneesta rääkkäyksestä, joka toi koko juttuun terää. Sen loppuun olisi oikeastaan voinut kappalekin minun puolesta päättyä. Ei ehkä vieläkään ole tämän bändin hetki meikäläiselle. 
Y: Sorry. 
TO: Synkkä ja sekasortoinen tunnelma. Tulkinta kuulostaa kauniisti kuvattuna krapulaoksennukselta. Hämmentävä äänimaailma.  
PP: Tässä on aika paljon kontrastia tähän saakka kuultuihin 😀 Suomen kovin bändi ja itselläni kuunnelluin artisti ainakin pari vuotta jo. Niin sakean hypnoottisia tunnelmia, ettei mitään rajaa. Tyyli on persoonallinen, eikä ihan samanlaista löydy edes maailmalta. Malttamattomana odotan ensi viikolla ilmestyvää uutta levyä, jolta tää biisi on ennakkolohkaisu.   
JV: Itä-Saksan jälkeen on ollut tällä rintamalla hiljaista, mutta oli jo aikakin saada kunnon messua Suomeen. 
SPy: Jossain vaiheessa tuli kuunneltua enemmänkin mutta sitten muutaman vuoden tauko. Aina oon tykänny siitä ettei jarrutella musan suhteen. Tämä oli livenä sellanen bändi, joka aidosti herätti sellasen fiiliksen, että mitä täällä tapahtuu. Upeaa äänimaisemaa ja hiljainen vyöry taustalla koko ajan. Pessimistisen näkökannan haltijalle sopii hyvin tähän aikaan. Biisissä vähän niinku pako olis käynnissä jatkuvasti. Tää on kova. 
JJ: Synkkä biisi ja vaikutteita monesta bändistä. Ekalla kerralla ei vielä lähtenyt, mutta annan toisen tilaisuuden.  
JL: Niin, erilainen oli tämäkin. Tuskin tulee toiste kuunneltua tätä kipaletta. Oli tässä silti hetkensä.  
KARL: Taisi olla 25 vuotta sitten samaan ajankohtaan, ja pääsiäismankeli Tampereen Tullikamarilla. CMX:ää menin katsomaan, mutta lämppärinä oli Circle, joka tunki lavalla käytetyn rekvisiittahauen nöösipojan persiiseen. Kuvainnollisesti tietenkin, heh heh. Eli tämä on tehty ja nähty monta kertaa paremmin. Kuitenkin, kaikki kehuu Oranssia Pazuzua. Missä vika? Minussa tietenkin. Kysykää vaikka rouvalta. Tosin puolesta välistä alkanut (perseen)revittelykohtaus  oli kuin kuukautistenaikaisesta avioseksistä. Siitä anusta, eikun bonusta. 
RAADIN ARVOSANAT
  • A: 6,9
  • Y: 5,88
  • JV: 9
  • T: 8,2
  • JJ: 7,3
  • KARL: 7
  • JL: 6,66
  • SPy: 8,8
  • TO: 6,7
  • PP: 10


9. Cage The Elephant – Broken Boy (2020)




PP: Ziggy Popin tiedän, mutta Broken Boy on tuntematon. Tällaisissa biiseissä on sellainen mukava velton hölkän fiilis, täyttä tuskaa mutta maisema vaihtuu silti. 
Y: Täysin outo kappale, mutta silti kuin olisin kuullut tämän joitakin kertoja tai useammin post punk -aikakaudella. Hallittua musiikaalista kaaosta. 
A: Taas lähtee vakuuttavalla syntetisaattorilla. Vuosikertaa 2020 näköjään, mutta ei olisi välttämättä arvannut. Sopivasti pelkistetty. Iggystä saa plussan kyllä. Ei elämää suurempi, mutta ei tätä tullut tarvetta poiskaan kääntää.  
JV: Jos joku kyssyy: broken boy, how does it feel? Ja se tuodaan tolleen sun eteen niin 10. 
T: Olin lähes varma, että tässä on joku QOTSA-tyyppi. No Grohl rummuissa livenä, mutta ei lasketa. Johan on poljentoa. Iggystä alkaa iän myötä tykkäämään. Grohl muuten näyttää vähän Nirvanan rumpalilta…  
JJ: En oo tätäkään kuullu aiemmin. Aika perusbiisi minun makuun.  
TO: Menevää poljentoa ja ei ollut venytetty biisiä.  
SPy: Provinssissa tai Ilosaaressa menis kummasti. Sopis vaikka tukevampaan kaljanjuontiin. Huoletonta musaa huolimattomaan elämäntapaan. Ehkä johtuu Iggystä. Nojoo en pane pahaksi.  
KARL: Vittu mikä alku! Olo oli kuin Sillanpään Jarilla, jolla oli meta loppu ja kauppa menossa kiinni. Näin silmissäni epätoivoisen porraskäytäväjuoksun ja hypyn autoon. Onneksi poliisit ovat rajalla, eikä pelkoa kiinnijäämisestä. Ehdottomasti jatkoon! Kasabian: Shoot The Runner tähän jatkoksi. 
JL: Kursailematonta rokettia. Mulle toimii. Bändin muu tuotanto on aika lailla mitäänsanomatonta, mutta tämä potkii kivasti.  
Y: Sillanpää muuten myi Haaparannan kämppänsä. Ei tarttee enää ylittää rajaa.

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 7,45
  • Y: 7,97
  • JV: 10
  • T: 7,2
  • JJ: 7,1
  • KARL: 9
  • JL: 9
  • SPy: 7,7
  • TO: 7,8
  • PP: 7


10. The Clash – Train in Vain (1979)




T: Pelkäsin jo sitä pahemmin ska:ta… Clash ilman L-kirjainta menee, mutta ei näin. Tosin mulla olis edelleen myynnissä Clash-Converset. Niitä ette saa mistään!  
PP: Tuttu nimi, vieraampi musiikki, vaikka tää biisi ehkä hämärästi tuttu. Tällainen musiikki ei anna mulle oikein mitään. Sellaista rallattelua.  
Y: Tämäkin tehtiin 70-luvulla, tosin vasta silloin kun muutin Ruotsin maalle. Clashiksi yllättävänkin sovinnollinen kappale, joka ei mitenkään erottunut tuon aikakauden massasta. Leppoisa ralli, jossa ei sen suurempaa kliimaksia 
KARL: Olen joskus kuullut joltain taholta vittuilua Clash-diggailustani. Ja varsinkin London Callingista, joka on all time top-10:ssä. Jos olisi tullut "Guns of Brixton", niin varma 10. Nimimerkillä: "Joskus oikeasti juossut pakoon Brixtonissa". 
A: London Callingilta tällä kertaa tämä. Ei minulla ole mitään Clashia vastaan, hyvin eteni tämäkin. Ei parhaita biisejä siltä orkesterilta, mutta tähän loppuun aivan miellyttävä.  
SPy: Jep, hyvä biisi loppuun. Kuuluu bändeihin joiden aikana olis pitäny elää nuoren miehen elämää. Jotenkin The Clashista voi kuitenkin postuumisti miettiä, että tän on täytynyt olla joskus vallottavaa kamaa. Muutaman soinnun läpyttely. Ee hättää. 
JV: Tää biisi on hyvä osoitus siitä miten tää orkesteri muutti maailmaa, ei pelkästään musiikillaan vaan rikkoi raja-aitoja ja loi suvaitsevuutta. 
JJ: Aikalailla hajuton, mauton, väritön. 
TO: Ei ihan kauhean hyökkäävää meininkiä ollut, jos punkiksi luokitellaan? Muutama tutumpikin biisi löytyy, tämä ei niin tuttu. Ei oikein irtoa, turhan haaleaa.  
JL: Perus. Ihan kiva. Ei oikein irtoa tästä kappaleesta paljoa runoa. Siinähän se soi. 

RAADIN ARVOSANAT
  • A: 7,5
  • Y: 7,28
  • JV: 9,1
  • T: 6,1
  • JJ: 6,9
  • KARL: 9
  • JL: 7,3
  • SPy: 7
  • TO: 6,9
  • PP: 3,5

RAADIN RANKING
1. Cold Little Heart - Michael Kiwanuka 8,21
2. Moondance - Van Morrison 8,19
3. Broken Boy (feat. Iggy Pop) - Cage the Elephant 8,02
4. Roller Mobster - Carpenter Brut 7,91
5. Uusi teknokratia - Oranssi Pazuzu 7,64
6. Ark - We Are The Ocean 7,63
7. This Is the Life - Dream Theater - 7,53
8. Green Grass & High Tides - The Outlaws 7,53
9. Doomed - Moses Sumney 7,47
10. Train in Vain - The Clash 7,06


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti