VAN DER GRAAF GENERATOR - GODBLUFF (1975)
Edellisestä albumista oli kulunut jo neljä vuotta. Näin siksikin, että bändi hajosi laulaja Peter Hammillin lähtiessä soolouraa tekemään. Tuo hajoaminen oli tapahtunut hyvissä merkeissä ja jäsenet jopa soittivat Hammillin soololevyillä sekä keikoilla. Sen lisäksi ehtivät nauhoittamaan sillä aikaa myös instrumentaalialbumin Long Hello -nimellä.
Edellisen albumin kiertue oli todella raskas. Bändin jäsenet halusivat myös tehdä jotain linjallisesti erilaista, esimerkiksi albumin kappalemittojen suhteen. Pitkiähän ne Godbluffillakin on, mutta ei samalla lailla monisyisiä kuin Pawn Heartsilla.
Onkin sanottu, että Godbluff on VDGG:n helpoimmin kuunneltavissa oleva albumi ja “paras comeback –albumi ikinä”. Siitä huolimatta se on jotenkin väärällä lailla sekapäistä. Eikä Hammillin laulusoundikaan korvia hivele. Tämä on raastavaa musiikkia.
Toisaalta juuri tästä tulee se metallimaisuus. Tarkoituksellisen häiritsevää musiikkia. Arrowissa on kuitenkin sen verran pekkapohjolamaisia viboja, että sen ilkeää laittaa kuulolle.
Kuva: teetai.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti