QUEEN - A NIGHT AT THE OPERA (1975)
Sheer Heart Attack on varsinkin jälkikäteen katsottuna hiukan kädenlämpöinen julkaisu, vaikka se siihen aikaan oli rahasampo ja menestynyt julkaisu varsinkin sen hittisingle Killer Queenin takia. Harmi kyllä rahat leijailivat levy-yhtiö Tridentin taskuun, sillä Queen oli tehnyt levystä yhtiön kanssa todella huonon sopimuksen. Rahaa siis ei oikein ollut.
Rahaa oli huhujen mukaan jopa niin vähän, että rumpali Roger Tayloria käskettiin soittamaan varovasti, koska uusiin kapuloihin ei olisi ollut varaa. Tästä syystä bändi palkkasi lakimiehen, jonka avulla oli tavoite päästä eroon tuskaa aiheuttavasta Tridentistä. Lopulta tämä onnistui, joskin kovin ehdoin. Esimerkiksi seuraavista kuudesta albumista oli määrä maksaa Tridentille yhden prosentin rojaltit.
Kahleista oli vapauduttu, mutta jostain piti saada uusi manageri. Vaihtoehtoja oli kolme: Rollareiden, Elton Johnin ja Led Zeppelinin managerit. Näistä Elton Johnin manageri John Reid oli lopullinen valinta. Hän ohjeisti bändiä “menemään studioon ja tekemään paras albumi ikinä!”
Bändi ei ihan totellut. Se meni kyllä studioon, muttei yhteen, vaan yhteensä seitsemään eri studioon. Nauhoituksiin käytettiin monenlaista tekniikkaa. Varsinkin lauluihin ja niiden harmonioihin satsattiin. Myös kitaralle tehtiin oikeastaan ihan orkestraatioksi verrattavia toimenpiteitä. Sen verran Brian May viilaili kitarasovituksia.
Sanoitukset olivat katkeransävyisiä, koska menneen levyn taustat painoivat mieltä. Avauskappale Death on Two Legshan on suoraa kettuilua aiemmalle managerille, levy-yhtiölle ja musiikkibisnekselle yleensä. Muutenkin riffittely menee helposti metalliksi laskettavaan suuntaan. Muuten albumi toki antaa kuvan bändin valtavasta kyvystä tehdä jos jonkinmoista musiikkia. Olisiko kuitenkin niin, että albumin kappalejärjestys ei tee sen materiaalille ihan täysin oikeutta? Minusta on.
Toki albumi nousee Bohemian Rhapsodyn takia mille listalle tahansa. Siinä on metallia, rockia ja kitarasooloa ja kunnianhimoa ja ihan mitä vaan. Kappale on instituutio ja valitettavan paljon myös coveroitu, joskin Queenin coverointi on aina vähän niin ja näin.
Jenkeissä albumi kuitenkin meni neloseksi ja Briteissä tietysti kärkeen. Monessa muussakin paikassa albumi menestyi todella komeasti. Ajan kuluessa se on myynyt platinaa, kultaa tai muuta jalometallia lähes kaikkialla. A Night at the Opera on hyvä näyttö siitä, että sen ajan progesta saa kyllä valtavirrankin kuuntelemaa tavaraa, kun osaa ja on rahaa. Tämä albumihan tuli maksamaan enemmän kuin mikään muu albumi siihen asti.
Esimerkiksi metallimateriaalista tuo Death on Two Legs. Bohemian Rhapsodyn osaa jokainen ulkoa.
Kuva: amazonuk.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti