Viikon Aivoradio 15/2020

A

"Eppu Normaali - Rupisia riimejä, karmeita tarinoita: Vinyylihyllystä tuli kaivettua tämä. Ollapa Ilosaarirock, Sulo-klubi ja Eput soittamassa tätä levyä kannesta kanteen. Yksi parhaista."

T

"Carnivore – Male Supremacy: Carnivore, jos joku on aika epäsovinnaista musiikkia, mutta lopulta se on kannanottoa. Sielläkin välissä hienoja melodioita.

Minä ja Nieminen – Sukkula Venukseen: Olihan erikoinen versio melkoisesta kammotuksesta.

Aili Järvelä – Sisäpiha: Tämä tarrautui jostain listalta korviin. Ihan toimiva.

Jussi Hakulinen – Varkaat, kulkurit: Jussin laulu ja sävellys ovat olleet ominaisuuksina edesmenneen Olli Lindholmin vastaavia aika paljon paremmat. Tässä sanat myös poistuneen Jukka Virtasen kynästä.

Leevi & the Leavings – Jos Helsinki on kaunis: Tuli tässä huhtikuun lumisateessa tämä mieleen.

Jonathan Wilson - 69 Corvette: Tätä Wilsonin albumia on kovin kehuttu, eikä ensikuuleman perusteella ollenkaan suotta.

Kauko Röyhkä & Riku Mattila – Helvetti: Tämä kipale soi aika ajoin. Joku siinä kiehtoo.

Mokoma – Takatalvi: Piruuttani kuuntelin Mokoman Kurimuksen läpi. Takatalvi on Suomi-thrashin ehdottomia klassikoita. Varsinkin se rytminmuutos siellä lopussa. Tiedätte kyllä mikä.

Helloween – Sun 4 The World: Toinenkin ”pitkästä aikaa” -kuuntelussa ollut levy. Rabbit Don’t Come Easylla on monta toimivaa metallibiisiä.

Sepultura – Ratamahatta: Tämä on legenda. Ihan videotaan myöden."

YYTE

"Ben Watt - Summer Ghosts: Vaihteeksi pilvestä tarjottua tuoretta musiikkia, vaikkakin hän julkaisi ensimmäisen albuminsa jo parikymppisenä vuonna 1983. 

Silje Nergaard - Ordinary Sadness: Kun vuonna1990 16-vuotias tyttö nousi Molden Jazz Festivaleilla erään jamisession aikana lavalle Jaco Pastoriuksen kanssa, niin uusi tähti oli syttynyt Norjan jazztaivaalle ja nyt, 30 vuotta myöhemmin, hän on julkaissut 16 albumia. Pehmeää, helposti sulavaa musiikkia - takkaillan punaviinitunnelmointia. 

Badfinger - Get Away: Nilssonin hitti Without You oli alunperin Badfinger -yhtyeen teos, mutta yhtyeen arkistosta löytyy toki myös menevämpääkin rallia. 

Styx - Sing for the Day (live): Kuuntelin musiikkia työtäni taustoittaen ja ajattelin, että jes, Yes! - mutta kyseessä olikin siis tämä Styx. 

Jackson Browne - A Little Soon To Say: Herkän tyylikästä Jacksonia ei todellakaan liian aikaisin, sillä edellinen musiikillinen tuotos on vuodelta 2014.  Uutta albumiakin pukkaa, mutta vasta lokakuussa. 

Deep Purple - Throw my Bones: Avausraita 12.6. julkaistavalta Whoosh-albumilta. Jotain tarttuvaa tässä on, vaikken nykyistä orkesteria tunnistakaan yhdeksi nuoruuteni kiintotähdistä hevin tähtitaivaalla. 

David Clayton-Thomas - Burwash: Clayton-Thomas teki aikoinaan komeaa jälkeä Blood, Sweat and Tears yhtyeen kanssa. Nyt liki kahdeksankymppisenä miehenä hän tekee edelleen jäntevää tavaraa. Tämänkin olisi halunnut kestävän hieman kauemminkin, ainesta olisi ollut pidempääkin jammailuun. 

Adam & The Ants - Five Guns West: Kaverin seinä muistutti tämänkin orkesterin, yhden ensimmäistä post-punk yhtyeistä, olleen olemassa. Ps. Stuart Goddart on syntynyt siskoni kanssa samana päivänä.   

Pretenders - The Buzz: Chrissie Hynden äänesssä on yhä sitä samaa kuin Brass in the Pocket hitin aikana 40 vuotta sitten."