Veli ja veljeni kaveri, pitkään olleet myös bändikavereitani,
olivat jollain tapaa innostuneet Red Hot Chili Peppersistä ja olisiko juuri veljeni
tuon Californicationin ostanut. Sen parhaita paloja kuunneltiin toisen
kerroksen pikku komerossa, jossa veljeni myös nukkui.
Tuohon aikaan oli tapana kuunnella albumin biisien alut,
koska CD:n kelaaminen oli ankeaa ja nykyisin helppo siirtyminen aikajanalla ei
ollut mahdollista. Parallel Universen alku sytytti heti.
Aina olen pitänyt John Fruscianten kitaroinnin
ajatusmaailmasta. Onhan sitä varmasti monella tapaa yritetty sekoitellakin,
mutta se on omaperäistä. Samaahan oikeastaan voi sanoa kaikista RHCP:n
jäsenistä. Pirun taitavia sarallaan. Lopulta miehistöön nähden vähän turhankin
harvoin osuvat maaliin tai venyttävät kappaleita liian pitkiksi.
Lyriikat ovat mystiset ja uskoisin, että ne viittavaat
jonkin verran kundalini-joogan oppiin kierteisestä henkisestä kehosta, jota voi
myös rinnakkaismaailmaksi kutsua. California King ja Sidewinder ovat muuten
myös kalifornialaisia käärmeitä, jos se jotenkin tätä aukaisisi.
Hyvä tempo ja tiukkaa soittoa. Sopii autolla-ajeluun, kuten
moni musiikki yleensäkin. On ollut minulla kisaanvalmistautumissoittolistalla
pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti