The Drapery
Falls on lähellä folk proge rockia. Siinä varsinaista metallia on vähän.
Ainakin Opethin katalogiin verraten.
Se on rauhallinen ja pehmeä, mutta samalla hyvin surullinen kappale.
Tai en minä sanoista tiedä. Ei ole Opethin sanoitukset oikein koskaan
saavuttaneet ymmärrystä.
Sävellys on taidokas. Tuotantokin. Siihen auttanee se, että
puikoissa on Steven Wilson elämänsä kunnossa. Silloin, kun hänen soundinsa oli
proge rockissa tai metallissa SE juttu.
Tämä soi marraskuussa, kun pakkanen on kuurannut maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti