Armeija on suomalaisille miehille hiukan sama asia kuin naisille synnytys. Siihen keskustelu aina illan mittaan päättyy, jos asia on joukolla koettu. Jokainen odottaa, että saa vuoron kertoa toinen toistaan kovemman jutun.
Jääköön inttijutut muilta osin, mutta vuosina 1999-2000 päivärahat maksettiin parin viikon välein. Käteisenä kouraan. Tästä rahasta ostin joka ainut viikonloppu Keskisen kyläkaupasta jonkun levyn. Yleensä täysin kannen perusteella. Näin kävi tämän Judas Priestinkin kanssa. Olin isoilla pojilla nähnyt Judas Priest -kirjoituksia repuissa joskus ala-asteella. Musiikista en tiennyt mitään.
Rob Halfordin ääni ja Tipton-Downing -duon kitarailakointi. Ei se kappale paljon muuta tarvitse. Päälle kasarisoundeilla soitettu rumpukomppi. Jonkinlaista Blade Runner -tunnelmaa tässä on. Ehkä nykyään voisi tunnelma sopia sellaiseen elokuvaan kuin Maailmojen Sota (Spielbergin versio).
Vaikka kasaria onkin, ei tämä sitä ole pahassa mielessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti