Awake on tosiaan ensimmäinen proge-levy, jonka olen omistanut. Sen
jälkeen tarkoituksellisen haastavasta musiikista on jotenkin tullut omaa kuunteluani
paljon määrittävä tekijä. Nyttemmin olen siltä puolelta päässyt osittain
takaisin normimaailmaan, vaikka se meinaa välillä vetääkin takaisin.
Awakella on vielä Kevin Moore koskettimissa ja se tarkoittaa
yhtä kuin kiinnostavaa kosketinpuolta. Sellaisella
hyvällä ysäritavalla. Moore on työstänyt myös Space-Dye Vestin.
Kappale sai inspiraation, kun Moore katseli basisti John
Myungin tyttökaverin vaatekatalogia, jossa tytöllä oli päällään space dye vest
eli liivi, jossa kangas on limittäin niin, että se antaa vaikutelman monista väreistä.
Ei siis käytännössä mitään tekemistä avaruuden kanssa. Moore on kertonut kokevansa
rakastumisen tunteen tuohon kuvan tyttöön ja kirjoittaneensa kappaleen siitä.
Ihme kyllä James LaBrien ääni
riittää tällä kertaa tunnelman ylläpitoon, eikä häiritse kappaletta. Muukin
soitto on taattua Dream Theateria ja toistaa Awake-levyllä muuallakin kuultuja
teemoja.
Tämä on sellainen kevättalven kappale. Kun tiet ovat kurassa päivällä, mutta illat vetää vielä pakkasen puolelle. On valoisaa ja raikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti