Se, miksi kappale listalta löytyy, ei ole pelkkää musiikillista ansiota. Äitini eli viimeisiä hetkiään. Kun laitoin kappaleen aikaisempaan blogiini, äidiltä tuli viesti: ”Hyvä kappale, hieno video.” Eihän se 56-vuotiaan musiikkia ehkä ollut, mutta videossa varmaan oli jonkinlaista toivoa hänellekin.
QOTSA on bändi, joka läpilyönnin aikaan oli melko rasittavaa kuunneltavaa. Toisaalta bändi teki jotain niin erilaista, että se jäi koukuttamaan.
Soittotaitoa on. Se on solmittu tosi tiukasti aavikko-stonerin taustalle, mutta on sitä siellä. Soundi on hyvä. Junnausta on paljon, mikä jo aiemmin kertomani mukaan toimii. Hommen jopa laiska lauluääni kiehtoo, myös siksi, että omani taipuu hänen skaalaansa melko lailla, ja pystyn näitä siis perässä hoilaamaan.
Sävellys on tässä kappaleessa jopa liian ehjä QOTSAN biisiksi. Aika perinteinen blues-kuvio. Rekan yliajamaa tunnelmaa. Loppuosion (kuunnelkaa myös koko kappale, vaikka video hieno onkin!) proge-pätkä on nerokasta epäkeskoa. Sen tämä bändi osaa.
Muistelen, että sanat kertoisivat laulaja Hommen rajakokemuksesta syntyneistä ajatuksista. Jotenkin tässä aistii kuoleman läsnäolon, mutta ei samalla lailla pirullisesti virnistäen kuin yleensä QOTSA:lla vaan ihan vakavasti ja synkästi. Tosissaan.
Tunnelma on kuta kuinkin ahdistava ja loppua odottava, ehkä ”luopuva” kuvaa parhaiten tätä. Siinä on myös hiukan toivoa, ihan hiukan, mutta jonkin sävelen verran sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti