En kyllä muista miksi bändiin tutustuin. Sen muistan, että veljeni osti levyn, jossa oli yksi hyvänkuuloinen biisi. Se oli Teargas. Olisiko yllättäen ollut sitten bändimme rumpali, joka suositteli The Great Cold Distancea.
Soil's Songissa mukaansa imee bändille tyypillinen vähäeleinen, mutta mieleenjäävä melodia. Laulusävelkulut eivät montakaan sävelaskelta vaihdu, mutta pienellä skaalalla pystytään tekemään ihmeitä. Ainahan Katatonia pystyy.
Livenä bändi on melkoisen tylsä katsella, vaikka soittamaan ja eritoten laulamaan kykenevätkin. He eivät nimittäin turhia liiku. Renkse on kuin liimattu lavaan kiinni, eikä hänen kasvojaan ole keikalla nähty vuoden -95 mm-finaalin jälkeen.
Niin kuin kappaleen otsikko jo kertoo, on biisissä mainen meno. Jäinen, kylmä, kynnöspelto. Vähän lunta vaoissa, joihin kumisaappaat osittain uppoavat. Varpaita palelee, sormet on jäässä ja moottorisahasta käynnistysnaru poikki.
Sanoja on varmaankin soviteltu kauan. Varsinkin kertosäkeen rimmaus on hienoa. Ei niissä genren sanoihin mitään ratkaisevaa sisällöllistä eroa ole, kunhan on vain melodiaan hienosti istutettu.
Läpi kappaleen huomion vangitsee vastaanhangoitteleva, mutta hypnotisoiva rumpukomppi. Samoin tunnelma ja sanojen sovitus on kylmää ja etäistä, kuitenkaan kauneuttaan salaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti