Ensimmäisenä 70-luvun raitana listalle ilmaantuu Kitty's Back. Vuonna 1973 julkaistun The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle-levyn kolmas raita, jossa kolkutellaan liki progresiivisen rockin portteja. Tuohon aikaan E Street Band ei ollut vielä nykyisessä, tunnetuimmassa muodossaan: rummuissa oli Vini ”Mad Dog” Lopez, jonka jazzahtava tyyli sopi WIESS-levylle mainiosti, kun taas toisena kosketinsoittajana toimi David Sancious, jonka käsialaa on muunmuassa tässä laulussa kuultava urkusoolo. Sancious on sittemmin ansioitunut todella kovana sessiosoittajana tehden yhteistyötä mm. Stingin ja Peter Gabrielin kanssa.
Alun kitarasoolosta vastaa Bruce itse tunnistettavalla soundillaan. Musiikillisesti katsottuna Kitty's Backissa on nyansseja, jollaisia ei Springsteenin tuotannossa ole sittemmin juuri näkynyt. Temponvaihdoksia, jazz-sointuja ja jopa hallittua kaaosta. Lisäksi kuullaan parikin sooloa, joiden määrä liveversiossa tuppaa moninkertaistumaan. Kappaleen rakennekin on rönsyilevä: ei kuljeta vain säkeistön ja kertosäkeen väliä.
Varsinkin Brucen alku-uran lauluissa päähenkilöt ovat monesti konkreettisia, nimettyjä hahmoja. Kitty's Backissa tavataan nimihenkilön lisäksi monia muitakin: Catlong, Kittyn entinen poikaystävä; Sally; Big Pretty, jonka mukaan Kitty lähti. Ja nämä kaikki ensimmäisessä säkeistössä.
Catlong sighs holding Kitty's black tooth
She left to marry some top cat, ain't it the cold truth
And there hasn't been a tally since Sally left the alley
Since Kitty left with Big Pretty things have got pretty thin
It's tight on this fence since them young dudes are musclin' in
Kahdella ensimmäisellä levyllä Brucen tekstit ovat ajoittain liki tajunnanvirtamaisia. Jack Knife ja Catlong taitavat olla sama hahmo. Mitäpä siinä teet, kun mielitietty lähtee? Voi vain huokailla, että minkäs teet.
Jack Knife cries 'cause baby's in a bundle
She goes running nightly, lightly through the jungle
And them tin cans are explodin' out in the ninety-degree heat
Cat somehow lost his baby down on Bleecker Street
It's sad but it sure is true
Cat shrugs his shoulders, sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?
Soolojen jälkeen kuitenkin tapahtuu käänne. ”So get right, get tight, get down”. Kitty on tulossa takaisin.
Catlong lies back bent on a trash can,
Flashing lights cut the night, dude in the white says he's the man
Well you better learn to move fast when you're young or you're not long around
Cat somehow lost his Kitty down in the city pound
So get right, get tight, get down
Well who's that down at the end of the alley?
She's been gone so long
Laulu räjähtää kerran vielä käyntiin: ”Kitty's back in town”. Vaikka Catlong tietää että Kitty on tehnyt väärin, hän ei voi tunteilleen mitään. ”She's so soft, she's so blue”. Ja katse silmiin viimeistelee tunteen: eipä sille mitään voi.
Kitty's back in town, here she comes now
Kitty's back in town
Now Cat knows his Kitty's been untrue
And that she left him for a city dude
But she's so soft, she's so blue
When he looks into her eyes
He just sits back and sighs
Ooh, what can I do, ooh, what can I do?
Miksi Kitty's Back sitten on tällä listalla? Se on yksi parhaista albumille päätyneistä esimerkeistä E Street Bandin soittamisesta, jota Epe Helenius joskus kuvaili ”venyväksi kuin kumihansikas”. Sävellys on polveileva ja osoitus nuoren Springsteenin kunnianhimosta ja visioista. Teksti puolestaan jatkaa 70-luvun puolivälin katurunoustyyliä.
Kitty's Back kasvoi jo 70-luvulla massiviiseksi livejärkäleeksi, joka saattoi venähtää liki 20-minuuttiseksi jamiksi lukemattomien soolojen kera. Vielä 2010-luvullakin se toimii samanlaisena keikkajyränä: ohessa video vuodelta 2014 Australian rundilta.
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/x4HwtuZEeyw" width="640" height="340"]
[iframe src="http://www.youtube.com/embed/F6JLWmiyF4I" width="640" height="340"]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti