Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOP56. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOP56. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: Yhteenveto
Vielä viimeinen katsaus Bruce Springsteen TOP56-biisilistaan yhteenvedon muodossa. Isketään samalla kaikki arviot yhden sivun taakse, joten jos joskus iskee halu palata näiden kirjoitelmien pariin niin ne löytyvät sitten mukavasti yhdeltä sivulta.
Bruce Springsteen: TOP56-biisit:
56 – The Promise (The Promise, 2010)
55 – Devils & Dust (Devils & Dust, 2005)
54 – Kingdom of Days (Working on a Dream, 2009)
53 – The Wrestler (Working on a Dream, 2009)
52 – Better Days (Lucky Town, 1992)
51 – We Take Care of Our Own (Wrecking Ball, 2012)
50 – Save My Love (The Promise, 2010)
49 – From Small Things (Big Things One Day Come) (The Essential Bruce Springsteen, 2003)
48 – The Wall (High Hopes, 2014)
47 – Radio Nowhere (Magic, 2007)
46 – Kitty's Back (The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle, 1973)
45 – Brilliant Disguise (Tunnel of Love, 1987)
44 – Loose Ends (Tracks, 1998)
43 – Lucky Town (Lucky Town, 1992)
42 – Lost in the Flood (Greetings from Asbury Park. N.J., 1973)
41 – Dancing in the Dark (Born in the U.SA., 1984)
40 – Sad Eyes (Tracks, 1998)
39 – Nothing Man (The Rising, 2002)
38 – I'm Goin' Down (Born in the U.S.A., 1984)
37 – I Wish I Were Blind (Human Touch, 1992)
36 – I Wanna Be with You (Tracks, 1998)
35 - Streets of Philadelphia (Greatest Hits, 1995)
34 – Downbound Train (Born in the U.S.A., 1984)
33 – Girls in Their Summer Clothes (Magic, 2007)
32 – Empty Sky (The Rising, 2002)
31 – American Skin (41 Shots) (High Hopes, 2014)
30 – Ain't Good Enough for You (The Promise, 2010)
29 – Glory Days (Born in the U.S.A., 1984)
28 – Darkness on the Edge of Town (Darkness on the Edge of Town, 1978)
27 – Hungry Heart (The River, 1980)
26 – Tenth Avenue Freeze-Out (Born to Run, 1975)
25 – Born in the U.S.A. (Born in the U.S.A., 1984)
24 – Secret Garden (Greatest Hits, 1995)
23 – Bobby Jean (Born in the U.S.A., 1984)
22 – None But the Brave (The Essential Bruce Springsteen, 2003)
21 – Youngstown (The Ghost of Tom Joad, 1995)
20 – Waitin' on a Sunny Day (The Rising, 2002)
19 – Tougher Than the Rest (Tunnel of Love, 1987)
18 – Atlantic City (Nebraska, 1982)
17 – Back in Your Arms (Tracks, 1998)
16 – Land of Hope and Dreams (Wrecking Ball, 2012)
15 – The Ghost of Tom Joad (The Ghost of Tom Joad, 1995 / High Hopes, 2014)
14 – Because the Night (Live 1975/-85, 1986 / The Promise, 2010)
13 – Prove It All Night (Darkness on the Edge of Town, 1978)
12 – If I Should Fall Behind (Lucky Town, 1992)
11 – Rosalita (Come Out Tonight) (The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle, 1973)
10 – Long Walk Home (Magic, 2007)
9 – Badlands (Darkness on the Edge of Town, 1978)
8 – New York City Serenade (The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle, 1973)
7 – Incident on 57th Street (The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle, 1973)
6 – Jungleland (Born to Run, 1975)
5 – Racing in the Street (Darkness on the Edge of Town, 1978 / The Promise, 2010)
4 – The River (The River, 1980)
3 – Born to Run (Born to Run, 1975)
2 – Thunder Road (Born to Run, 1975)
1 – Blood Brothers (Greatest Hits, 1995)
Tämän listan laatiminen käynnistyi siis oikeastaan jo loppuvuodesta 2014, jolloin kuuntelin koko tuotannon kronologisessa järjestyksessä listausta samalla hahmotellen. Keväällä 2015 otin sitten työn alle varsinaisen kirjoittamisen ja löin listasijat lukkoon niin, ettei niitä tarvinnutkaan sitten enää hirveämmin missään vaiheessa vaihtaa. Kaneettina mainittakoon, että ”Streets of Philadelphia” meinasi unohtua, siksi etukäteen mainostettu 55 biisin listaus muuttui 56:ksi loppuhetkillä.
Miksi sitten ei tasakymmenlukuista biisimäärää? Sisäinen fani iski sen verran pintaan, että piti saada jokainen studiolevy edustetuksi näihin kirjoituksiin. ”Devils & Dust” oli sijalla 56 vielä päivää ennen listan aloittamista, mutta lopulta päädyin vaihtamaan sen ja ”The Promisen” paikkaa. Mutta siis, kaikki Springsteenin studioalbumit olivat lopulta edustettuina listalla. Laitetaan tähän vielä jakauma albumeittain:
6 biisiä:
Born in the U.S.A. (1984)
4 biisiä:
The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973)
Born to Run (1975)
Darkness on the Edge of Town (1978)
Tracks (1998)
The Promise (2010)
3 biisiä:
Lucky Town (1992)
Greatest Hits (1995)
The Rising (2002)
Magic (2007)
High Hopes (2014)
2 biisiä:
The River (1980)
Tunnel of Love (1987)
The Ghost of Tom Joad (1995)
The Essential Bruce Springsteen (2003)
Working on a Dream (2009)
Wrecking Ball (2012)
1 biisi:
Greetings from Asbury Park, N.J. (1973)
Nebraska (1982)
Human Touch (1992)
Devils & Dust (2005)
Itseasiassa tuosta lukumäärästä tulee summaksi 58, sillä kaksi biisiä oli edustettuna kahdelta albumilta: The Ghost of Tom Joad ja Racing in the Street. Hieman yllättävää itselle, että Born in the U.S.A. oli noinkin vahvasti edustettuna. Toisaalta Born to Run sai kärkikahinoihin huomattavasti laajemman osanoton. Laajuutta löytyy Springsteenin tuotannosta kyllä. Yllätyksekseni huomasin myös sen, että The Riverin biisit jäivät kahteen, vaikka kokonaisuus on etenkin tämän vuoden (2016) puolella kohonnut huomattavasti meikäläisen listoilla.
Kiitoksia siis tästä matkasta. Ohessa vielä linkit Spotify- ja Youtube-soittolistoihin oheisista biiseistä.
https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/6E6CQ7NqUt6t5h0T43k3et
https://www.youtube.com/watch?v=eE45GT9Z9kE&list=PLQyNsbngzir2yk_xpaJsUNw3E8D515xOe
lauantai 16. huhtikuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 1 - Blood Brothers
Albumilta Greatest Hits (1995).
Springsteenin artistin ura on tämän listan yhteydessä jo käyty läpi. Yhteistyö The E Street Bandin kanssa käynnistyi vuonna 1972 ja koki alun vaikeudet sekä suursuosion ensin Born to Runin (1975) ja sittemmin Born in the U.S.A.:n (1984) myötä. BITUSA olikin viimeinen varsinainen bändialbumi, sillä Tunnel of Lovea (1987) äänitettäessä soittajia käytettiin vähemmän eivätkä he olleet enää yhtäaikaa studiossa. Vuonna 1989 Springsteen hajoitti yhtyeen eikä hyödyntänyt heidän palveluitaan yli puoleen vuosikymmeneen. Välit olivat viileät ja tulevaisuus hyvin epävarma. Yhtyeen jäsenet lähtivät omille teilleen, muuttivat ympäri Yhdysvaltoja ja osa oli hyvinkin vihaisia Springsteenin päätöksestä.
Tammikuussa 1995 ESB kuitenkin koottiin yhteen, sillä Springsteen oli julkaisemassa uransa ensimmäistä kokoelmaa, Greatest Hitsiä. Mukaan tahdottiin uusia taltiointeja, joihin bändiä tarvittaisiin. Biisejä valikoitui mukaan neljä, joista osa oli vanhempia aihioita. Blood Brothers syntyi kuitenkin Springsteenin kynästä sessioita edeltävänä päivänä.
Olen huomannut tätä listaa kirjoittaessani, että kuunnellessani Bruce Springsteeniä keskityn erityisesti sanoituksiin. Se on hieman yllättävää, sillä olen pitänyt itseäni enemmänkin musiikki-osaston ja soitannon kuuntelijana. Se voi johtua toki E Street Bandistakin, sillä he soittavat niin tarkasti Brucea ja tekstejä tukevalla tavalla ja samalla ”näkymättömästi”, ettei musiikki vie huomiota itse laululta. Toby Scott, joka miksasi myös Greatest Hitsin uudet raidat, on todennut ettei hänen tarvitse erikseen nostaa soittimien äänitasoja saadakseen esimerkiksi eri soittimien rakentamat fillit kuuluviin: bändi tietää jo soittaessaan, milloin on minkäkin instrumentin hetki nousta esiin tai siirtyä taka-alalle.
Greatest Hits-kokoelman kappaleiden äänityssessioista koottiin myös tämän biisin nimeä kantava Blood Brothers-dokumentti, josta välittyy myös yhtyeen sisäinen jännite. Nuo sessiot koottiin äärettomän pikaisesti, sillä Springsteen sai idean kokoelmasta torstai-iltana ja maanantaina oltiin jo studiossa. Itse biisin sävel ja sanat syntyivät siis vielä tuossa välissä. Sessiot aloitettiinkin Blood Brothersilla, joka ei lähtenyt alkuunkaan toimimaan vaan lähinnä runnottiin läpi kuin vihaisena versiona. Toinenkaan versio ei asettunut uomiinsa, ja jo liki luovuttanut bändi päätti yrittää vielä kerran, kun Bruce sai idean lempeämmästä tunnelmasta. Tuo kolmas versio päätyi sitten albumille ja tämän listan kärkipaikalle.
Dokumentti tekee tehtävänsä myös siinä, millainen mielikuva biisistä välittyy. Heti ensimmäisistä akustista kitarasta näppäillyistä äänistä aina viimeisiin fade-outia edeltäviin nuotteihin mieleen alkaa ilmestyä muistijälkiä milloin Springsteenistä ja E Street Bandista studiossa työstämässä tätä biisiä, milloin omista kavereista ja seikkailuista vuosien varrelta. Weinbergin sudeilla soittama komppi, äänimaiseman oikeasta reunasta mukaan soljuva Bittanin piano, keskellä jämäkästi seisova Tallentin basso sekä oikealta mukaan ilmestyvät Federicin urut sekä Clemonsin saksofoni luovat lempeän äänivallin, jonka tunnistaisi E Street Bandiksi missä vain. Jossain kahden viimeisen ja Springsteenin välillä esiintyy myös Nils Lofgrenin kitara pienillä, vaimennetuilla nuoteillaan.
Blood Brothersin, jos minkä, säestyksessä on kokemuksen tuomaa tyylitajua. Sävellys on käytännössä aika yksinkertainen Drop D-vireessä näppäilty akustisen kitaran sointukuvio, jossa säkeistön jälkimmäinen osio alkaa vieläpä perinteisesti IV-tason soinnulla. Niin sen kuuluu tässä mennäkin. Teksti onkin sitten melkoinen näytös.
Tekisi mieleni sanoa, että jos tästä sanoituksesta ei löydä jotain mikä resonoi, niin silloin on jotain pielessä. Springsteenillä ja ESB:llä oli selvästi puhumattomia asioita, mutta Bruce siirsi niitä lauluun jota ryhdyttiin yhdessä työstämään. Siksi tästä biisistä välittyy aika ytimeen menevä suloisenkatkeranhaikeus. Greatest Hitsin sisälehtisestä löytyy biisintekijän omat kommentit kaikista kokoelman lauluista. Osasta on pidempiä kirjoituksia, mutta Blood Brothersin kohdalla niitä ei tarvittu. Springsteen kirjoitti ainoastaan: ”It was good to see the guys”.
Itselleni Blood Brothers oli jonkin aikaa käytännössä täytebiisi, joka työstettiin uuden materiaalin pakon edessä. Vuosien varrella tämän biisin sanoma kuitenkin iskostui alitajuntaan kuin varkain. Musiikkia voi kuunnella puuhailun taustalla tai siihen keskittyen, mutta se on parhaimmillaan silloin kun siihen paneutuu ja se herättää tunteita. Sen tämä teos tekee joka kerta.
Teksti on kasvutarina ystävistä. Siitä, millainen on matka lapsuuden leikeistä aikuisuuden haasteisiin ja mitä merkitsevät he, joiden kanssa tuo matka taivalletaan. Kun muistetaan Springsteenin kiristyneet välit bändin kansssa noihin aikoihin, ovat nämä sanat aika koskettavia. Aikoinaan on luvattu seisottavan rinta rinnan, vaikka ympäröivä maailma kävisi päälle millaisella voimalla. Nyt kun tuo hyökkäys on alkanut, aika on alkanut tehdä tehtäväänsä ja muistot ja aika itsessään alkavat häipyä pois.
Toisen säkeistön sanoitus kokonaisuudessaan on mielestäni Springsteenin paras. Aikuistuvan maailma avautuu: sen kovuus hioo unelmista särmät, pehmentäen ne todellisuudeksi. Lupaukset, jotka luvataan viattomina, muuntuvat ainoastaan vitseiksi. Kaikki se, mikä aiemmin näytti mustalta ja valkealta, helpolta käsittää, onkin nyt vain harmaata massaa, johon ihmiset kadottavat itsensä töiden, laskujen ja arjen alle. Yhtäkkiä ei olekaan enää tarjolla suojaa, jonka ystävät ovat tarjonneet ja jonka on saattanut ottaa itsestään selvyytenä.
Yksinkertaisen ja säkeistön sointukiertoa seuraavan huuliharppusoolon jälkeen kuullaan pieni B-osa, jossa muistellaan pikaisesti matkalle jääneitä menneitä muistoja ja ihmisiä, mutta käännetään nopeasti katse takaisin eteenpäin viimeiseen, Springsteenille niin tyypilliseen hiljaiseen säkeistöön. Kolmannessa säkeistössä melkeinpä kuiskaava laulutyyli saa aikaan vaikutelman äänestä, joka puhuu kuulijan pään sisällä. Epäluulo siitä, muistavatko tai ajattelevatko vanhat kaverit vielä toisiaan, piipahtaa varmasti kaikkien mielessä jossain vaiheessa. Sitä miettii, uskaltaisiko ottaa luurin kouraan ja soittaa ja onko millään yhdessä koetulla lopulta merkitystä. Lopputulema Brucen pohdinnassa on kaunis: samojen tähtien alla kuljetaan kuitenkin ja menneet pitää taltioida sydämeen.
Bruce taitaa olla itsekin ymmärtänyt Blood Brothersin erityisyyden. Siitä kertoo biisin keikkahistoria: se on nimittäin esitetty ainoastaan kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä olivat maailmankiertueiden viimeisten keikkojen viimeisenä biisinä (New York 2000 ja 2003), viimeisin kuultiin Orlandossa huhtikuussa 2008 keikalla, joka oli ensimmäinen E Street Bandin alkuperäisjäsen Dan Federicin menehtymisen jälkeen. Tuolloin Blood Brothers avasi setin vaihtoehtoisena, kovempana versiona. Keikkaversiossa viimeinen säkeistö on lisäksi muunnettu erilaiseen muotoon, joka on suoraan omistettu ESB:lle:
Now I'm out here on this road, out on this road tonight
I close my eyes and feel so many friends around me in the early evening light
And the miles we have come and the battles won and lost
Are just so many roads traveled, so many rivers crossed
And may God give us strength and the faith in one another
'Cause it's a good night for a ride 'cross the river to the other side, my blood brothers
Loppukaneetiksi soveltuukin tuo kiertueenpäätösversio Madison Square Gardenista kesältä 2000. Allekirjoitan myös Youtube-kommentin, joka haastaa katsomaan kyseisen videon kuivin silmin varsinkin nyt, kun tietää taustat. Bruce itsekin joutuu nieleskelemään kyyneleitään useaan otteeseen ja tulkitsee laulun sydämellään. Erityisesti ilmeensä kohdassa ”makin' a fool's joke out of the promises we make” on näkemisen arvoinen. Videon laatu on VHS-aikaa, mutta tunne välittyy.
Näin päättyy Bruce Springsteenin TOP56-biisilistaus. Pitkä pohdinta kärkikaksikon järjestyksestä ei kuitenkaan muuttanut listausta mihinkään siitä, mihin se vuosi sitten asettui. Blood Brothersia ei tule koskaan skipattua, jos se soittimissa vastaan tulee. On ollut iltoja, jolloin se on soinut repeatilla samalla kun on tullut pohdittua mistä itse on tulossa ja minne mahtaa olla menossa.
Tätä listaa on ollut ilo tehdä ja uppoutua Bruce Springsteenin tuotantoon koko laajudeltaan. Kiitoksia seurasta!
We played king of the mountain out on the end
The world come chargin' up the hill, and we were women and men
Now there's so much that time, time and memory fade away
We got our own roads to ride and chances we gotta take
We stood side by side each one fightin' for the other
We said until we died we'd always be blood brothers
Now the hardness of this world slowly grinds your dreams away
Makin' a fool's joke out of the promises we make
And what once seemed black and white turns to so many shades of gray
We lose ourselves in work to do and bills to pay
And it's a ride, ride, ride, and there ain't much cover
With no one runnin' by your side my blood brother
On through the houses of the dead past those fallen in their tracks
Always movin' ahead and never lookin' back
Now I don't know how I feel, I don't know how I feel tonight
If I've fallen 'neath the wheel, if I've lost or I've gained sight
I don't even know why, I don't know why I made this call
Or if any of this matters anymore after all
But the stars are burnin' bright like some mystery uncovered
I'll keep movin' through the dark with you in my heart
My blood brother
https://www.youtube.com/watch?v=eE45GT9Z9kE
https://www.youtube.com/watch?v=BHj0oi0QP_E
https://www.youtube.com/watch?v=j5-QMHFiIA4
Springsteenin artistin ura on tämän listan yhteydessä jo käyty läpi. Yhteistyö The E Street Bandin kanssa käynnistyi vuonna 1972 ja koki alun vaikeudet sekä suursuosion ensin Born to Runin (1975) ja sittemmin Born in the U.S.A.:n (1984) myötä. BITUSA olikin viimeinen varsinainen bändialbumi, sillä Tunnel of Lovea (1987) äänitettäessä soittajia käytettiin vähemmän eivätkä he olleet enää yhtäaikaa studiossa. Vuonna 1989 Springsteen hajoitti yhtyeen eikä hyödyntänyt heidän palveluitaan yli puoleen vuosikymmeneen. Välit olivat viileät ja tulevaisuus hyvin epävarma. Yhtyeen jäsenet lähtivät omille teilleen, muuttivat ympäri Yhdysvaltoja ja osa oli hyvinkin vihaisia Springsteenin päätöksestä.
Tammikuussa 1995 ESB kuitenkin koottiin yhteen, sillä Springsteen oli julkaisemassa uransa ensimmäistä kokoelmaa, Greatest Hitsiä. Mukaan tahdottiin uusia taltiointeja, joihin bändiä tarvittaisiin. Biisejä valikoitui mukaan neljä, joista osa oli vanhempia aihioita. Blood Brothers syntyi kuitenkin Springsteenin kynästä sessioita edeltävänä päivänä.
Olen huomannut tätä listaa kirjoittaessani, että kuunnellessani Bruce Springsteeniä keskityn erityisesti sanoituksiin. Se on hieman yllättävää, sillä olen pitänyt itseäni enemmänkin musiikki-osaston ja soitannon kuuntelijana. Se voi johtua toki E Street Bandistakin, sillä he soittavat niin tarkasti Brucea ja tekstejä tukevalla tavalla ja samalla ”näkymättömästi”, ettei musiikki vie huomiota itse laululta. Toby Scott, joka miksasi myös Greatest Hitsin uudet raidat, on todennut ettei hänen tarvitse erikseen nostaa soittimien äänitasoja saadakseen esimerkiksi eri soittimien rakentamat fillit kuuluviin: bändi tietää jo soittaessaan, milloin on minkäkin instrumentin hetki nousta esiin tai siirtyä taka-alalle.
Greatest Hits-kokoelman kappaleiden äänityssessioista koottiin myös tämän biisin nimeä kantava Blood Brothers-dokumentti, josta välittyy myös yhtyeen sisäinen jännite. Nuo sessiot koottiin äärettomän pikaisesti, sillä Springsteen sai idean kokoelmasta torstai-iltana ja maanantaina oltiin jo studiossa. Itse biisin sävel ja sanat syntyivät siis vielä tuossa välissä. Sessiot aloitettiinkin Blood Brothersilla, joka ei lähtenyt alkuunkaan toimimaan vaan lähinnä runnottiin läpi kuin vihaisena versiona. Toinenkaan versio ei asettunut uomiinsa, ja jo liki luovuttanut bändi päätti yrittää vielä kerran, kun Bruce sai idean lempeämmästä tunnelmasta. Tuo kolmas versio päätyi sitten albumille ja tämän listan kärkipaikalle.
Dokumentti tekee tehtävänsä myös siinä, millainen mielikuva biisistä välittyy. Heti ensimmäisistä akustista kitarasta näppäillyistä äänistä aina viimeisiin fade-outia edeltäviin nuotteihin mieleen alkaa ilmestyä muistijälkiä milloin Springsteenistä ja E Street Bandista studiossa työstämässä tätä biisiä, milloin omista kavereista ja seikkailuista vuosien varrelta. Weinbergin sudeilla soittama komppi, äänimaiseman oikeasta reunasta mukaan soljuva Bittanin piano, keskellä jämäkästi seisova Tallentin basso sekä oikealta mukaan ilmestyvät Federicin urut sekä Clemonsin saksofoni luovat lempeän äänivallin, jonka tunnistaisi E Street Bandiksi missä vain. Jossain kahden viimeisen ja Springsteenin välillä esiintyy myös Nils Lofgrenin kitara pienillä, vaimennetuilla nuoteillaan.
Blood Brothersin, jos minkä, säestyksessä on kokemuksen tuomaa tyylitajua. Sävellys on käytännössä aika yksinkertainen Drop D-vireessä näppäilty akustisen kitaran sointukuvio, jossa säkeistön jälkimmäinen osio alkaa vieläpä perinteisesti IV-tason soinnulla. Niin sen kuuluu tässä mennäkin. Teksti onkin sitten melkoinen näytös.
Tekisi mieleni sanoa, että jos tästä sanoituksesta ei löydä jotain mikä resonoi, niin silloin on jotain pielessä. Springsteenillä ja ESB:llä oli selvästi puhumattomia asioita, mutta Bruce siirsi niitä lauluun jota ryhdyttiin yhdessä työstämään. Siksi tästä biisistä välittyy aika ytimeen menevä suloisenkatkeranhaikeus. Greatest Hitsin sisälehtisestä löytyy biisintekijän omat kommentit kaikista kokoelman lauluista. Osasta on pidempiä kirjoituksia, mutta Blood Brothersin kohdalla niitä ei tarvittu. Springsteen kirjoitti ainoastaan: ”It was good to see the guys”.
Itselleni Blood Brothers oli jonkin aikaa käytännössä täytebiisi, joka työstettiin uuden materiaalin pakon edessä. Vuosien varrella tämän biisin sanoma kuitenkin iskostui alitajuntaan kuin varkain. Musiikkia voi kuunnella puuhailun taustalla tai siihen keskittyen, mutta se on parhaimmillaan silloin kun siihen paneutuu ja se herättää tunteita. Sen tämä teos tekee joka kerta.
Teksti on kasvutarina ystävistä. Siitä, millainen on matka lapsuuden leikeistä aikuisuuden haasteisiin ja mitä merkitsevät he, joiden kanssa tuo matka taivalletaan. Kun muistetaan Springsteenin kiristyneet välit bändin kansssa noihin aikoihin, ovat nämä sanat aika koskettavia. Aikoinaan on luvattu seisottavan rinta rinnan, vaikka ympäröivä maailma kävisi päälle millaisella voimalla. Nyt kun tuo hyökkäys on alkanut, aika on alkanut tehdä tehtäväänsä ja muistot ja aika itsessään alkavat häipyä pois.
Toisen säkeistön sanoitus kokonaisuudessaan on mielestäni Springsteenin paras. Aikuistuvan maailma avautuu: sen kovuus hioo unelmista särmät, pehmentäen ne todellisuudeksi. Lupaukset, jotka luvataan viattomina, muuntuvat ainoastaan vitseiksi. Kaikki se, mikä aiemmin näytti mustalta ja valkealta, helpolta käsittää, onkin nyt vain harmaata massaa, johon ihmiset kadottavat itsensä töiden, laskujen ja arjen alle. Yhtäkkiä ei olekaan enää tarjolla suojaa, jonka ystävät ovat tarjonneet ja jonka on saattanut ottaa itsestään selvyytenä.
Yksinkertaisen ja säkeistön sointukiertoa seuraavan huuliharppusoolon jälkeen kuullaan pieni B-osa, jossa muistellaan pikaisesti matkalle jääneitä menneitä muistoja ja ihmisiä, mutta käännetään nopeasti katse takaisin eteenpäin viimeiseen, Springsteenille niin tyypilliseen hiljaiseen säkeistöön. Kolmannessa säkeistössä melkeinpä kuiskaava laulutyyli saa aikaan vaikutelman äänestä, joka puhuu kuulijan pään sisällä. Epäluulo siitä, muistavatko tai ajattelevatko vanhat kaverit vielä toisiaan, piipahtaa varmasti kaikkien mielessä jossain vaiheessa. Sitä miettii, uskaltaisiko ottaa luurin kouraan ja soittaa ja onko millään yhdessä koetulla lopulta merkitystä. Lopputulema Brucen pohdinnassa on kaunis: samojen tähtien alla kuljetaan kuitenkin ja menneet pitää taltioida sydämeen.
Bruce taitaa olla itsekin ymmärtänyt Blood Brothersin erityisyyden. Siitä kertoo biisin keikkahistoria: se on nimittäin esitetty ainoastaan kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä olivat maailmankiertueiden viimeisten keikkojen viimeisenä biisinä (New York 2000 ja 2003), viimeisin kuultiin Orlandossa huhtikuussa 2008 keikalla, joka oli ensimmäinen E Street Bandin alkuperäisjäsen Dan Federicin menehtymisen jälkeen. Tuolloin Blood Brothers avasi setin vaihtoehtoisena, kovempana versiona. Keikkaversiossa viimeinen säkeistö on lisäksi muunnettu erilaiseen muotoon, joka on suoraan omistettu ESB:lle:
Now I'm out here on this road, out on this road tonight
I close my eyes and feel so many friends around me in the early evening light
And the miles we have come and the battles won and lost
Are just so many roads traveled, so many rivers crossed
And may God give us strength and the faith in one another
'Cause it's a good night for a ride 'cross the river to the other side, my blood brothers
Loppukaneetiksi soveltuukin tuo kiertueenpäätösversio Madison Square Gardenista kesältä 2000. Allekirjoitan myös Youtube-kommentin, joka haastaa katsomaan kyseisen videon kuivin silmin varsinkin nyt, kun tietää taustat. Bruce itsekin joutuu nieleskelemään kyyneleitään useaan otteeseen ja tulkitsee laulun sydämellään. Erityisesti ilmeensä kohdassa ”makin' a fool's joke out of the promises we make” on näkemisen arvoinen. Videon laatu on VHS-aikaa, mutta tunne välittyy.
Näin päättyy Bruce Springsteenin TOP56-biisilistaus. Pitkä pohdinta kärkikaksikon järjestyksestä ei kuitenkaan muuttanut listausta mihinkään siitä, mihin se vuosi sitten asettui. Blood Brothersia ei tule koskaan skipattua, jos se soittimissa vastaan tulee. On ollut iltoja, jolloin se on soinut repeatilla samalla kun on tullut pohdittua mistä itse on tulossa ja minne mahtaa olla menossa.
Tätä listaa on ollut ilo tehdä ja uppoutua Bruce Springsteenin tuotantoon koko laajudeltaan. Kiitoksia seurasta!
We played king of the mountain out on the end
The world come chargin' up the hill, and we were women and men
Now there's so much that time, time and memory fade away
We got our own roads to ride and chances we gotta take
We stood side by side each one fightin' for the other
We said until we died we'd always be blood brothers
Now the hardness of this world slowly grinds your dreams away
Makin' a fool's joke out of the promises we make
And what once seemed black and white turns to so many shades of gray
We lose ourselves in work to do and bills to pay
And it's a ride, ride, ride, and there ain't much cover
With no one runnin' by your side my blood brother
On through the houses of the dead past those fallen in their tracks
Always movin' ahead and never lookin' back
Now I don't know how I feel, I don't know how I feel tonight
If I've fallen 'neath the wheel, if I've lost or I've gained sight
I don't even know why, I don't know why I made this call
Or if any of this matters anymore after all
But the stars are burnin' bright like some mystery uncovered
I'll keep movin' through the dark with you in my heart
My blood brother
https://www.youtube.com/watch?v=eE45GT9Z9kE
https://www.youtube.com/watch?v=BHj0oi0QP_E
https://www.youtube.com/watch?v=j5-QMHFiIA4
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 2 - Thunder Road
Albumilta Born to Run (1975).
Maailman parhaan levyn avausraita. Thunder Road toimii kutsuna Born to Runin kesäyötunnelmiin ja tarinaan, jossa riittää nyansseja kuin koko illan elokuvassa. Itse asiassa biisin nimi onkin lainattu Robert Mitchumin elokuvasta vuodelta 1958: Springsteen ei tosin koskaan nähnyt itse elokuvaa vaan ainoastaan sen julisteen elokuvateatterin aulassa.
Thunder Road rakentuu kuin maalaus, kerros kerrokselta. Alun huuliharppu ja piano-kombinaatio rakentuu rubaton omaisesti tunnustellen, kunnes Springsteen liittyy laulullaan asettaen kappaleen varsinaiseen rytmiinsä ja saattelee tarinan ensiaskeleet liikkeelle. Ovi käy, Maryn mekko värähtää tuulessa hänen astellessaan kuistin läpi. Roy Orbison laulaa taustalla yksinäisille Only the Lonelya, jollainen kertojakin on ollut mutta nyt hän on löytänyt Marynsa ja aikoo vakaasti pitää hänestä kiinni läpi pelottavan ja epävakaan tulevaisuuden.
“Show a little faith, there's magic in the night / you ain't a beauty but hey you're all right / oh, and that's all right with me”. Jos tekisin listan parhaista laulun riveistä keneltäkään, tuo olisi lähellä. Se tekee temppunsa Thunder Roadille: noilla sanoilla kertoja laskee tämän tarinan pilvilinnoista maan tasalle, yli-ihmisistä tavallisiin. Ilmassa on taikaa, sen voi aistia ja se riittää – voiko tai tarvitseekokaan enempää pyytää?
Kuten edeltävällä sijalla olleessa Born to Runissa, myös Thunder Roadissa puhutaan uskalluksesta ottaa askel liikkeelle pois vanhasta. Mennyttä voi jäädä murehtimaan ja tuhlata elämänsä kesät niinkin odottaen jotain mitä ei todennäköisesti koskaan tule, ainakaan paikalleen jäämällä. Siksi täytyy hypätä kyytiin, kuten kertoja Marylle toteaa: “All redemption I can offer, girl, is beneath this dirty hood”. Jos on pienikin mahdollisuus hyvään, se tulee hyödyntää.
Matkatessa kohti “jotain” tuuli puhaltaa kasvoille, yö avautuu ja tie vie kohti määränpäätä, ehkä pidemmällekin. “We got one last chance to make it real”: yksiselitteistä sanomaa. Tekstistä näkee myös, että toinen New Jerseyn suurbändi Bon Jovi on edeltäjiinsä perehtynyt, sillä kuten Livin' on a Prayerissa, myös tässä pyydetään tarttumaan käteen ja lähtemään mukaan. “Thunder Road” väijyy odottamassa, vaikkei sitä huomaisi: se täytyy vain löytää.
“Well I got this guitar / and I learned how to make it talk”, taitaa olla omakohtaista 25-vuotiaan Brucen puhetta. Viimeisessäkin säkeistössä on mahtavia tekstirivejä, kuten toteamus siitä kuinka Maryn isän kuistilta on niin lyhyt ja samalla niin pitkä matka lähteä ja hypätä kertojan autoon, jonka ovi on auki mutta matkalla voi olla hintansa. Sitä mikä se on ei tarvitse selittää, kuulija saa itse kehitellä jatkon. “Tonight we'll be free / all the promises'll be broken”.
Viimeisessä säkeistön puolikkaassa tunne korostuu, kun koetetaan viimeisen kerran paeta menneen haamuja, joita edustavat paitsi ihmiset myös konkreettiset muistot kuten valmistujaismekko, joka on nyt jäänyt repiytymään jalkoihin. Monet mahdollisuudet ovat menneet mutta uusia tulee. Viimeiset kaksi sanoituksen riviä ovat sellaiset, jotka moni fani on tatuoinut sydämeensä: “It's a town full of losers / and I'm pulling out of here to win”. Juuri tästä on Springsteenissä kyse.
Entä ESB:n rooli sitten? Thunder Road edustaa E-kadun porukkaa tyylikkäimmillään. Tässä kokoonpano on jo klassisimmillaan ja bändi soi niinkuin pitääkin. Kuten muullakin albumilla, pääosan varastavat kuitenkin saksofoni ja ennenkaikkea piano, joka säestää koko kappaleen ajan. Tallentin basso ja Weinbergin rummut tekevät saumatonta, huomaamatonta yhteistyötä, johon keskittymällä löytää hienoja yksityiskohtia. Lopukkeessa kuultava riffi on uljas ja se soi kuin lopputekstien taustamusiikkina.
Tämä on mahtava teos. Ollaan aika kaukana perinteisestä ja kertakäyttöisestä pop-materiaalista, mutta tarttumapintaa löytyy silti ensikertalaisellekin. Vaikka itse olen kuunnellut tätä läpi kuluneen vuosikymmenen, niin silti löytyy uusia asioita, joita ei ole huomannut olevankaan. Thunder Roadin kanssa on käynyt muutamaan kertaan niin, että olen laittanut sen soimaan ja löytänyt itseni kuuntelemasta sitä seuraavan Born to Runin kokonaisuudessaan. Silloin se lienee avausbiisinä täyttänyt tehtävänsä täydellisesti.
Keikoilla tätä biisiä on soiteltu usein viimeisen neljän kymmenen vuoden ajan. Alkuaikoina se toimi keikkojen avausnumerona versiona, jossa Springsteen lauloi ainoastaan Bittanin pianon säestyksellä. Tuo versiointi on taltioitu Live 1975/-85-boksin avausraidaksi, ja on ehdottomasti kuuntelun arvoinen. Itselleni se oli ensimmäisiä välähdyksiä Springsteenin maailmasta ja nostaa karvat pystyyn yhä edelleen. Kyseessä on huikea, hieman eri näkökulmasta tuleva tunnelma.
Thunder Road kannattaa laittaa soimaan, istua alas ja ottaa sanoitus esille, sillä seuraavan vajaan viiden minuutin ajan maailmassa on kaikki hyvin. "Show a little faith, there's magic in the night..."
The screen door slams
Mary's dress waves
Like a vision she dances across the porch
As the radio plays
Roy Orbison singing for the lonely
Hey that's me and I want you only
Don't turn me home again
I just can't face myself alone again
Don't run back inside
darling you know just what I'm here for
So you're scared and you're thinking
That maybe we ain't that young anymore
Show a little faith, there's magic in the night
You ain't a beauty but hey you're all right
Oh and that's all right with me
You can hide 'neath your covers
And study your pain
Make crosses from your lovers
Throw roses in the rain
Waste your summer praying in vain
For a savior to rise from these streets
Well now I'm no hero
That's understood
All the redemption I can offer, girl
Is beneath this dirty hood
With a chance to make it good somehow
Hey what else can we do now
Except roll down the window
And let the wind blow back your hair
Well the night's busting open
These two lanes will take us anywhere
We got one last chance to make it real
To trade in these wings on some wheels
Climb in back, heaven's waiting on down the tracks
Oh come take my hand
We're riding out tonight to case the promised land
Oh Thunder Road, oh Thunder Road
oh Thunder Road
Lying out there like a killer in the sun
Hey I know it's late we can make it if we run
Oh Thunder Road, sit tight, take hold
Thunder Road
Well I got this guitar
And I learned how to make it talk
And my car's out back
If you're ready to take that long walk
From your front porch to my front seat
The door's open but the ride ain't free
And I know you're lonely
For words that I ain't spoken
But tonight we'll be free
All the promises'll be broken
There were ghosts in the eyes
Of all the boys you sent away
They haunt this dusty beach road
In the skeleton frames of burned-out Chevrolets
They scream your name at night in the street
Your graduation gown lies in rags at their feet
And in the lonely cool before dawn
You hear their engines roaring on
But when you get to the porch they're gone on the wind
So Mary climb in
It's a town full of losers
And I'm pulling out of here to win.
https://www.youtube.com/watch?v=YdhkaPZtQF4
https://www.youtube.com/watch?v=ypL7b6B0ZTE
https://www.youtube.com/watch?v=x5kXnq5IjdU
https://www.youtube.com/watch?v=pvfFuASYgfM
Maailman parhaan levyn avausraita. Thunder Road toimii kutsuna Born to Runin kesäyötunnelmiin ja tarinaan, jossa riittää nyansseja kuin koko illan elokuvassa. Itse asiassa biisin nimi onkin lainattu Robert Mitchumin elokuvasta vuodelta 1958: Springsteen ei tosin koskaan nähnyt itse elokuvaa vaan ainoastaan sen julisteen elokuvateatterin aulassa.
Thunder Road rakentuu kuin maalaus, kerros kerrokselta. Alun huuliharppu ja piano-kombinaatio rakentuu rubaton omaisesti tunnustellen, kunnes Springsteen liittyy laulullaan asettaen kappaleen varsinaiseen rytmiinsä ja saattelee tarinan ensiaskeleet liikkeelle. Ovi käy, Maryn mekko värähtää tuulessa hänen astellessaan kuistin läpi. Roy Orbison laulaa taustalla yksinäisille Only the Lonelya, jollainen kertojakin on ollut mutta nyt hän on löytänyt Marynsa ja aikoo vakaasti pitää hänestä kiinni läpi pelottavan ja epävakaan tulevaisuuden.
“Show a little faith, there's magic in the night / you ain't a beauty but hey you're all right / oh, and that's all right with me”. Jos tekisin listan parhaista laulun riveistä keneltäkään, tuo olisi lähellä. Se tekee temppunsa Thunder Roadille: noilla sanoilla kertoja laskee tämän tarinan pilvilinnoista maan tasalle, yli-ihmisistä tavallisiin. Ilmassa on taikaa, sen voi aistia ja se riittää – voiko tai tarvitseekokaan enempää pyytää?
Kuten edeltävällä sijalla olleessa Born to Runissa, myös Thunder Roadissa puhutaan uskalluksesta ottaa askel liikkeelle pois vanhasta. Mennyttä voi jäädä murehtimaan ja tuhlata elämänsä kesät niinkin odottaen jotain mitä ei todennäköisesti koskaan tule, ainakaan paikalleen jäämällä. Siksi täytyy hypätä kyytiin, kuten kertoja Marylle toteaa: “All redemption I can offer, girl, is beneath this dirty hood”. Jos on pienikin mahdollisuus hyvään, se tulee hyödyntää.
Matkatessa kohti “jotain” tuuli puhaltaa kasvoille, yö avautuu ja tie vie kohti määränpäätä, ehkä pidemmällekin. “We got one last chance to make it real”: yksiselitteistä sanomaa. Tekstistä näkee myös, että toinen New Jerseyn suurbändi Bon Jovi on edeltäjiinsä perehtynyt, sillä kuten Livin' on a Prayerissa, myös tässä pyydetään tarttumaan käteen ja lähtemään mukaan. “Thunder Road” väijyy odottamassa, vaikkei sitä huomaisi: se täytyy vain löytää.
“Well I got this guitar / and I learned how to make it talk”, taitaa olla omakohtaista 25-vuotiaan Brucen puhetta. Viimeisessäkin säkeistössä on mahtavia tekstirivejä, kuten toteamus siitä kuinka Maryn isän kuistilta on niin lyhyt ja samalla niin pitkä matka lähteä ja hypätä kertojan autoon, jonka ovi on auki mutta matkalla voi olla hintansa. Sitä mikä se on ei tarvitse selittää, kuulija saa itse kehitellä jatkon. “Tonight we'll be free / all the promises'll be broken”.
Viimeisessä säkeistön puolikkaassa tunne korostuu, kun koetetaan viimeisen kerran paeta menneen haamuja, joita edustavat paitsi ihmiset myös konkreettiset muistot kuten valmistujaismekko, joka on nyt jäänyt repiytymään jalkoihin. Monet mahdollisuudet ovat menneet mutta uusia tulee. Viimeiset kaksi sanoituksen riviä ovat sellaiset, jotka moni fani on tatuoinut sydämeensä: “It's a town full of losers / and I'm pulling out of here to win”. Juuri tästä on Springsteenissä kyse.
Entä ESB:n rooli sitten? Thunder Road edustaa E-kadun porukkaa tyylikkäimmillään. Tässä kokoonpano on jo klassisimmillaan ja bändi soi niinkuin pitääkin. Kuten muullakin albumilla, pääosan varastavat kuitenkin saksofoni ja ennenkaikkea piano, joka säestää koko kappaleen ajan. Tallentin basso ja Weinbergin rummut tekevät saumatonta, huomaamatonta yhteistyötä, johon keskittymällä löytää hienoja yksityiskohtia. Lopukkeessa kuultava riffi on uljas ja se soi kuin lopputekstien taustamusiikkina.
Tämä on mahtava teos. Ollaan aika kaukana perinteisestä ja kertakäyttöisestä pop-materiaalista, mutta tarttumapintaa löytyy silti ensikertalaisellekin. Vaikka itse olen kuunnellut tätä läpi kuluneen vuosikymmenen, niin silti löytyy uusia asioita, joita ei ole huomannut olevankaan. Thunder Roadin kanssa on käynyt muutamaan kertaan niin, että olen laittanut sen soimaan ja löytänyt itseni kuuntelemasta sitä seuraavan Born to Runin kokonaisuudessaan. Silloin se lienee avausbiisinä täyttänyt tehtävänsä täydellisesti.
Keikoilla tätä biisiä on soiteltu usein viimeisen neljän kymmenen vuoden ajan. Alkuaikoina se toimi keikkojen avausnumerona versiona, jossa Springsteen lauloi ainoastaan Bittanin pianon säestyksellä. Tuo versiointi on taltioitu Live 1975/-85-boksin avausraidaksi, ja on ehdottomasti kuuntelun arvoinen. Itselleni se oli ensimmäisiä välähdyksiä Springsteenin maailmasta ja nostaa karvat pystyyn yhä edelleen. Kyseessä on huikea, hieman eri näkökulmasta tuleva tunnelma.
Thunder Road kannattaa laittaa soimaan, istua alas ja ottaa sanoitus esille, sillä seuraavan vajaan viiden minuutin ajan maailmassa on kaikki hyvin. "Show a little faith, there's magic in the night..."
The screen door slams
Mary's dress waves
Like a vision she dances across the porch
As the radio plays
Roy Orbison singing for the lonely
Hey that's me and I want you only
Don't turn me home again
I just can't face myself alone again
Don't run back inside
darling you know just what I'm here for
So you're scared and you're thinking
That maybe we ain't that young anymore
Show a little faith, there's magic in the night
You ain't a beauty but hey you're all right
Oh and that's all right with me
You can hide 'neath your covers
And study your pain
Make crosses from your lovers
Throw roses in the rain
Waste your summer praying in vain
For a savior to rise from these streets
Well now I'm no hero
That's understood
All the redemption I can offer, girl
Is beneath this dirty hood
With a chance to make it good somehow
Hey what else can we do now
Except roll down the window
And let the wind blow back your hair
Well the night's busting open
These two lanes will take us anywhere
We got one last chance to make it real
To trade in these wings on some wheels
Climb in back, heaven's waiting on down the tracks
Oh come take my hand
We're riding out tonight to case the promised land
Oh Thunder Road, oh Thunder Road
oh Thunder Road
Lying out there like a killer in the sun
Hey I know it's late we can make it if we run
Oh Thunder Road, sit tight, take hold
Thunder Road
Well I got this guitar
And I learned how to make it talk
And my car's out back
If you're ready to take that long walk
From your front porch to my front seat
The door's open but the ride ain't free
And I know you're lonely
For words that I ain't spoken
But tonight we'll be free
All the promises'll be broken
There were ghosts in the eyes
Of all the boys you sent away
They haunt this dusty beach road
In the skeleton frames of burned-out Chevrolets
They scream your name at night in the street
Your graduation gown lies in rags at their feet
And in the lonely cool before dawn
You hear their engines roaring on
But when you get to the porch they're gone on the wind
So Mary climb in
It's a town full of losers
And I'm pulling out of here to win.
https://www.youtube.com/watch?v=YdhkaPZtQF4
https://www.youtube.com/watch?v=ypL7b6B0ZTE
https://www.youtube.com/watch?v=x5kXnq5IjdU
https://www.youtube.com/watch?v=pvfFuASYgfM
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 3 - Born to Run
Albumilta Born to Run (1975).
“Eräänä päivänä istuin sänkyni laidalla soittelemassa kitaraa ja työstämässä biisi-ideoita, kun sanat “born to run” tulivat mieleeni. Ajattelin sen olevan ehkä jonkin näkemäni elokuvan nimi tai jotain muuta, joka oli tullut vastaan ajellessani kaupungilla. Pidin ilmauksesta, sillä siitä välittyi elokuvallista draaman tuntua, jonka uskoin sopivan päässäni kehittelemääni musiikkiin”.
Vuonna 1975 Bruce Springsteen, yhdessä E Street Bandinsa kanssa, julkaisi albumin nimeltä Born to Run. Kyseessä oli jo heidän kolmas levynsä, jonka tuli olla menestys uran jatkumisen takaamiseksi. Tuolloin 25-vuotias Springsteen latasikin albumin nimikkobiisiin koko tulevaisuutensa: BTR:ää työstettiin studiossa puolen vuoden ajan ja nauhalle taltioitui Wall of Soundin hengessä muun muassa 11 kitararaitaa. Visio oli vahva ja panokset suuret – loppu on rock-musiikin historiaa.
Born to Run-biisiä tehtiin albumin etujoukoissa. Tämä näkyy siinä, että soittamassa on kaksi ESB-jäsentä, jotka eivät ole osa tunnetuinta kokoonpanoa: David Sancious koskettimissa sekä Ernest “Boom” Carter rummuissa. Carterin osalta kyseessä on itse asiassa ainoa Springsteenin studiotallenne, jossa miehen soittoa kuullaan. Bändi soi kuitenkin todella tunnistettavasti ja kaikki klassiset ESB-elementit ovat kuultavilla, jäsentyen harmonisemmin kuin aiemmilla, rönsyilevillä levyillä.
Rumpufilli syöksee Born to Runin käyntiin niin levyllä kuin keikoilla ilta toisensa jälkeen. Tremoloidun kitaran sävyttämä riffi on rock-folklorea, piano kilkuttaa kuten pitääkin. Säkeistön jälkimmäisellä puolikkaalla Springsteenin vanhalle tuotannolle niin keskeinen sähkökellopeli saapuu mukaan äänimaiseman yläkertaan. Brucen laulu ja tarinan kertoja ovat kuitenkin kaiken keskiössä, vaikka sovitus on huolella mietitty.
Ensimmäisiltä levyiltä tuttuja jazz-vaikutteita on nytkin, mutta ne ovat hienovaraisempia. Niitä löytyy erityisesti sointuvalinnoista, sillä biisin rakenteeseen ja kiivaasti etenevään sävellykseen niitä ei muuten mahdukaan. SEN saksofonisoolon jälkeen kuullaankin melkoista sointukiertoa, jossa sävellajit unohtuvat ennenkuin siirrytään surf-henkisen kitarasoolon, pienimuotoisen bändiräjähdyksen ja “one-two-three-four”-laskun jälkeen viimeiseen ponnistukseen ja säkeistöön, jossa kaikki selkiytyy.
Tekstinsä puolesta BTR on sitä Springsteeniä, josta hänet tunnetaan. Se on kuin kertojan Wendylle osoittama rakkauskirje, jonka mukaan heidät on luotu lähtemään yhdessä pois kohti uusia seikkailuja. Lähdön hetki on kuitenkin nyt kun on vielä nuori, pystyyn ei auta jäädä kuolemaan. “Highway 9” kulkee oikeassa elämässä New Jerseyssä, tottakai.
Kertojan kärsivällisyys on kuitenkin koetuksella, sillä Wendy ei tunnu aivan hahmottavan tilanteen vakavuutta tai ei ainakaaan osaa tuoda sitä ilmi vaikka kertojamme kuinka vakuuttelisi. “Together we could break this trap”. Toisessa säkeistössä mainittu nuorallakävely viittaa yksinkertaisesti riskien ottamiseen ja siihen että kertoja haluaa ottaa ne yhdessä Wendyn kanssa tunnustaen oman pienuutensa ja pelkonsa: lisäksi hän tahtoo selvittää tunteensa ja sen, ovatko ne tottakaan.
“Beyond the Palace hemi-powered drones scream down the boulevard”. Sointujen vaihdot saavat tunnelman hehkumaan kuin se päättymätön kesäyö. Tytöt tekevät kaikkensa näyttääkseen näteiltä, pojat kovilta. Kertoja toteaa voivansa kuolla onnellisena sinä yönä, jos saisi vain yhden, päättymättömän suudelman.
Viimeinen säkeistö on legendaarisimpia Springsteenin tuotannossa, ainakin itselleni. Monet yrittävät irrota oravanpyörästä, mutta jäävät jumittamaan tien varteen. Yhdessä Wendyn kanssa kertoja uskoo pääsevänsä muurin läpi, mutta matka voi olla pitkä ja työläs. Matkaa on jatkettava siihen asti kunnes on perillä, oli mikä oli. Tällainen teksti ja sävelmä loppuu tietenkin duuriin.
BTR:ää soiteltiin keikoilla jo vuoden 1974 puolella. Se on säilyttänyt paikkansa keikkaseteissä, usein niiden loppupuolella, siitä saakka ja nostaa viimeisetkin istuvat katsojat joraamaan keikka toisensa perään. Pidin itsekin biisin mainetta livetykkinä hieman liioiteltuna, mutta ensimmäisellä kokemallani keikalla ymmärsin mistä legendassa on kyse: juuri tällaisten numeroiden parissa E Street Band on lyömätön. Viimeistään ikoninen saksofonisoolo räjäyttää pankin ja viimeinen säkeistö on yhteislaulun juhlaa.
Vaihtoehtoinen versio oli tarjolla vuoden 1988 Tunnel of Love-kiertueella, jolloin Bruce esitti kappaletta hidastettuna versiona ainoastaan akustisen kitaran säestyksellä. Tuolloin tunnelma muuntuu surullisemmaksi ja tekstin eri sävyt tulevat esille aivan eri tavalla. Kannattaa vilkaista...
Born to Run on biisi, jonka on pakko olla tällaisella listalla aika ylhäällä. Itselleni koko kyseinen albumi lähti aukenemaan Born to Runin myötä juuri tällaisina keväisinä iltoina vuosia sitten. Laulusta välittyvä energia tarttuu aina, kun siihen jaksaa uppoutua. “Tramps like us / baby, we were born to run”.
In the day we sweat it out on the streets of a runaway American dream
At night we ride through mansions of glory in suicide machines
Sprung from cages on Highway 9
Chrome-wheeled, fuel-injected
And steppin' out over the line
Baby this town rips the bones from your back
It's a death trap, it's a suicide rap
We gotta get out while we're young
'Cause tramps like us, baby we were born to run
Wendy let me in, I wanna be your friend
I want to guard your dreams and visions
Just wrap your legs 'round these velvet rims
and strap your hands across my engines
Together we could break this trap
We'll run till we drop, baby we'll never go back
Will you walk with me out on the wire
'Cause baby I'm just a scared and lonely rider
But I gotta find out how it feels
I want to know if love is wild
girl I want to know if love is real
Beyond the Palace hemi powered drones scream down the boulevard
The girls comb their hair in rearview mirrors
And the boys try to look so hard
The amusement park rises bold and stark
Kids are huddled on the beach in a mist
I wanna die with you out on the streets tonight
In an everlasting kiss
The highway's jammed with broken heroes
On a last chance power drive
Everybody's out on the run tonight
but there's no place left to hide
Together, Wendy, we can live with the sadness
I'll love you with all the madness in my soul
Someday girl, I don't know when,
we're gonna get to that place
Where we really want to go
and we'll walk in the sun
But till then tramps like us
baby we were born to run
https://www.youtube.com/watch?v=klggwjz8OtI
https://www.youtube.com/watch?v=ZCorwQL_xhY
https://www.youtube.com/watch?v=dONEgrsYoOk
“Eräänä päivänä istuin sänkyni laidalla soittelemassa kitaraa ja työstämässä biisi-ideoita, kun sanat “born to run” tulivat mieleeni. Ajattelin sen olevan ehkä jonkin näkemäni elokuvan nimi tai jotain muuta, joka oli tullut vastaan ajellessani kaupungilla. Pidin ilmauksesta, sillä siitä välittyi elokuvallista draaman tuntua, jonka uskoin sopivan päässäni kehittelemääni musiikkiin”.
Vuonna 1975 Bruce Springsteen, yhdessä E Street Bandinsa kanssa, julkaisi albumin nimeltä Born to Run. Kyseessä oli jo heidän kolmas levynsä, jonka tuli olla menestys uran jatkumisen takaamiseksi. Tuolloin 25-vuotias Springsteen latasikin albumin nimikkobiisiin koko tulevaisuutensa: BTR:ää työstettiin studiossa puolen vuoden ajan ja nauhalle taltioitui Wall of Soundin hengessä muun muassa 11 kitararaitaa. Visio oli vahva ja panokset suuret – loppu on rock-musiikin historiaa.
Born to Run-biisiä tehtiin albumin etujoukoissa. Tämä näkyy siinä, että soittamassa on kaksi ESB-jäsentä, jotka eivät ole osa tunnetuinta kokoonpanoa: David Sancious koskettimissa sekä Ernest “Boom” Carter rummuissa. Carterin osalta kyseessä on itse asiassa ainoa Springsteenin studiotallenne, jossa miehen soittoa kuullaan. Bändi soi kuitenkin todella tunnistettavasti ja kaikki klassiset ESB-elementit ovat kuultavilla, jäsentyen harmonisemmin kuin aiemmilla, rönsyilevillä levyillä.
Rumpufilli syöksee Born to Runin käyntiin niin levyllä kuin keikoilla ilta toisensa jälkeen. Tremoloidun kitaran sävyttämä riffi on rock-folklorea, piano kilkuttaa kuten pitääkin. Säkeistön jälkimmäisellä puolikkaalla Springsteenin vanhalle tuotannolle niin keskeinen sähkökellopeli saapuu mukaan äänimaiseman yläkertaan. Brucen laulu ja tarinan kertoja ovat kuitenkin kaiken keskiössä, vaikka sovitus on huolella mietitty.
Ensimmäisiltä levyiltä tuttuja jazz-vaikutteita on nytkin, mutta ne ovat hienovaraisempia. Niitä löytyy erityisesti sointuvalinnoista, sillä biisin rakenteeseen ja kiivaasti etenevään sävellykseen niitä ei muuten mahdukaan. SEN saksofonisoolon jälkeen kuullaankin melkoista sointukiertoa, jossa sävellajit unohtuvat ennenkuin siirrytään surf-henkisen kitarasoolon, pienimuotoisen bändiräjähdyksen ja “one-two-three-four”-laskun jälkeen viimeiseen ponnistukseen ja säkeistöön, jossa kaikki selkiytyy.
Tekstinsä puolesta BTR on sitä Springsteeniä, josta hänet tunnetaan. Se on kuin kertojan Wendylle osoittama rakkauskirje, jonka mukaan heidät on luotu lähtemään yhdessä pois kohti uusia seikkailuja. Lähdön hetki on kuitenkin nyt kun on vielä nuori, pystyyn ei auta jäädä kuolemaan. “Highway 9” kulkee oikeassa elämässä New Jerseyssä, tottakai.
Kertojan kärsivällisyys on kuitenkin koetuksella, sillä Wendy ei tunnu aivan hahmottavan tilanteen vakavuutta tai ei ainakaaan osaa tuoda sitä ilmi vaikka kertojamme kuinka vakuuttelisi. “Together we could break this trap”. Toisessa säkeistössä mainittu nuorallakävely viittaa yksinkertaisesti riskien ottamiseen ja siihen että kertoja haluaa ottaa ne yhdessä Wendyn kanssa tunnustaen oman pienuutensa ja pelkonsa: lisäksi hän tahtoo selvittää tunteensa ja sen, ovatko ne tottakaan.
“Beyond the Palace hemi-powered drones scream down the boulevard”. Sointujen vaihdot saavat tunnelman hehkumaan kuin se päättymätön kesäyö. Tytöt tekevät kaikkensa näyttääkseen näteiltä, pojat kovilta. Kertoja toteaa voivansa kuolla onnellisena sinä yönä, jos saisi vain yhden, päättymättömän suudelman.
Viimeinen säkeistö on legendaarisimpia Springsteenin tuotannossa, ainakin itselleni. Monet yrittävät irrota oravanpyörästä, mutta jäävät jumittamaan tien varteen. Yhdessä Wendyn kanssa kertoja uskoo pääsevänsä muurin läpi, mutta matka voi olla pitkä ja työläs. Matkaa on jatkettava siihen asti kunnes on perillä, oli mikä oli. Tällainen teksti ja sävelmä loppuu tietenkin duuriin.
BTR:ää soiteltiin keikoilla jo vuoden 1974 puolella. Se on säilyttänyt paikkansa keikkaseteissä, usein niiden loppupuolella, siitä saakka ja nostaa viimeisetkin istuvat katsojat joraamaan keikka toisensa perään. Pidin itsekin biisin mainetta livetykkinä hieman liioiteltuna, mutta ensimmäisellä kokemallani keikalla ymmärsin mistä legendassa on kyse: juuri tällaisten numeroiden parissa E Street Band on lyömätön. Viimeistään ikoninen saksofonisoolo räjäyttää pankin ja viimeinen säkeistö on yhteislaulun juhlaa.
Vaihtoehtoinen versio oli tarjolla vuoden 1988 Tunnel of Love-kiertueella, jolloin Bruce esitti kappaletta hidastettuna versiona ainoastaan akustisen kitaran säestyksellä. Tuolloin tunnelma muuntuu surullisemmaksi ja tekstin eri sävyt tulevat esille aivan eri tavalla. Kannattaa vilkaista...
Born to Run on biisi, jonka on pakko olla tällaisella listalla aika ylhäällä. Itselleni koko kyseinen albumi lähti aukenemaan Born to Runin myötä juuri tällaisina keväisinä iltoina vuosia sitten. Laulusta välittyvä energia tarttuu aina, kun siihen jaksaa uppoutua. “Tramps like us / baby, we were born to run”.
In the day we sweat it out on the streets of a runaway American dream
At night we ride through mansions of glory in suicide machines
Sprung from cages on Highway 9
Chrome-wheeled, fuel-injected
And steppin' out over the line
Baby this town rips the bones from your back
It's a death trap, it's a suicide rap
We gotta get out while we're young
'Cause tramps like us, baby we were born to run
Wendy let me in, I wanna be your friend
I want to guard your dreams and visions
Just wrap your legs 'round these velvet rims
and strap your hands across my engines
Together we could break this trap
We'll run till we drop, baby we'll never go back
Will you walk with me out on the wire
'Cause baby I'm just a scared and lonely rider
But I gotta find out how it feels
I want to know if love is wild
girl I want to know if love is real
Beyond the Palace hemi powered drones scream down the boulevard
The girls comb their hair in rearview mirrors
And the boys try to look so hard
The amusement park rises bold and stark
Kids are huddled on the beach in a mist
I wanna die with you out on the streets tonight
In an everlasting kiss
The highway's jammed with broken heroes
On a last chance power drive
Everybody's out on the run tonight
but there's no place left to hide
Together, Wendy, we can live with the sadness
I'll love you with all the madness in my soul
Someday girl, I don't know when,
we're gonna get to that place
Where we really want to go
and we'll walk in the sun
But till then tramps like us
baby we were born to run
https://www.youtube.com/watch?v=klggwjz8OtI
https://www.youtube.com/watch?v=ZCorwQL_xhY
https://www.youtube.com/watch?v=dONEgrsYoOk
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 4 - The River
Albumilta The River (1980).
The River, vuoden 1980 tupla-albumin nimikkolaulu. Springsteen on kertonut, että monet hänen kirjoittamista lauluistaan ovat tunnepohjaisesti omakohtaisia, mutta muunneltuja tarinoita. The River on kuitenkin suuremmissa osin realistinen: Bruce kirjoitti sen pikkusiskostaan Ginnystä ja tämän miesystävästä Mickeystä. Ginny tuli raskaaksi 18-vuotiaana ja avioitui nopeasti lapsen isän Mickeyn kanssa, joka puolestaan meni raksalle töihin kyetäkseen elättämään tulevan perheensä. Bruce ei kertonut kirjoittavansa pariskunnasta kappaletta, vaan he kuulivat sen ensi kertaa laulun saadessa ensi-iltansa vuonna 1979.
The River kertoo pohjimmiltaan aikuistumisesta, ensiaskeleiden ottamisesta ja oman paikkansa hahmottamisesta sekä siitä, kuinka haaveet haalistuvat kylmäksi todellisuudeksi. Tämä on yksi Springsteenin suosituimmista lauluista Suomessa ja biisistä välittyvässä tunteessa onkin jotain vahvasti suomalaiseen mielenmaisemaan istuvaa alakuloa, jossa paremminkin voisi olla ja on joskus ollutkin.
Välittömästi ensimmäiset huuliharpun nuotit viiltävät kuin rintaan isketty veitsi. 12-kielisen akustisen kitaran säestämä ykkössäkeistö erottaa tämänheti alkuaikojen Springsteenin kirjoittamista ulkopuolisen silmin kirjoitetuista teksteistä: nyt pääroolissa on “minä”, ei “hän”. Ensimmäinen säkeistö myös peilaa samankaltaisia ajatuksia kuin edeltävän Darkness on the Edge of Townin Adam Raised a Cain: pojat kantavat isiensä tekoja ja nimeä, vaikkeivat sitä tahtoisikaan. Useissa muissakin lauluissa esiintyvä Mary myös esitellään kertojan koulukaverina, 17-vuotiaana, johon kertojamme rakastuu vilpittömästi.
Joki on elementtinä sellainen, josta voi kirjoittaa millaisen laulun tahansa, ja tästä biisistä muistan ensimmäisistä kuunteluista saakka joskus 2000-luvun puolivälissä syntyneen mielikuvan tummana yön hämärässä juoksevasta sellaisesta. Mitä “The River” sitten kuvastaa? Tässä laulussa joessa virtaa kertoja elämä ja hänen syvimmät tulevaisuuden unelmansa. Alussa Maryn kanssa on mahdollista sukeltaa noihin haaveisiin niin syvälle kuin haluaa, mutta kun viimeisessä säkeistössä samaisen, hellien ja hyvien muistojen värittämän aikajanan viereen piirretään toinen nykyisiin ja tunteellisesti virttyneisiin hetkiin jämähtänyt todellisuus, on kontrasti viiltävä.
Laulun kertomuksen jokainen käänne koskettaa. Toisessa säkeistössä Mary alkaa odottaa lasta ja nuoripari menee naimisiin, pienin menoin ilman suuria seremonioita. Joki virtaa vain, unelmat elävät. Seuraava välisoitto, jonka kärjessä viiltää jälleen huuliharppu, tuntuu kuin leikkaavan valkokankaan poikki kesken keskeisen kohtauksen. Viimeisen säkeistön ensirivillä asiat ovat vielä näennäisesti hyvin, kun töitä löytyy Johnstownista (Johnstown Company viittaa siis paikalliseen rautatehtaaseen). Tässä kohtaa laulu ottaakin käyttöön uuden aspektin, joka sittemmin inspiroi monia muitakin laulunkirjoittajia, myös Brucea itseään: sitä, miten taloudelliset ongelmat vaikuttavat tavallisten ihmisten arkeen. Yhtäkkiä kaikki, mikä vielä hetki sitten oli tärkeää, ei merkitsekään oikeastaan mitään. Itse olen monesti tässä kohtaa pohtinut onko töiden loppuminen itseasiassa lopulta päällimmäinen syy, vai ainoastaan viimeinen askel, jonka jälkeen alamäki alkaa. “Now I just act like I don't remember / Mary acts like she don't care”. Paluuta ei tunnu olevan.
Viimeinen säkeistö on biisin paras osio. Jokainen rivi tuntuu kääntävän veistä haavassa, kun nykyinen todellisuus asetetaan menneen rinnalle. Kerrotaan konkreettinen muisto siitä, kuinka oltiin Maryn kanssa ajamassa velipojalta lainatulla autolla joen rantaan. Muistijäljet öistä, joina ei nukuttu ja hetkistä jolloin piti vetää tyttö lähelle vain tunteakseen hänen hengityksensä ovat tarkkoja, mutta niihin palaaminen kirpaisee kerta kerralta enemmän. Springsteen kruunaakin kappaleen yhdellä parhaista tekstinpätkistä missään kirjoituksessa: “Now those memories come back to haunt me / they haunt me like a curse / Is a dream a lie if it don't come true / or is it something worse?”. Vastausta ei anneta, vaan lause jää kummittelemaan kuulijan mieleen pitkäksi aikaa. Minkä hinnan on valmis maksamaan haaveistaan ja siitä, että ne saattavat rikkoutua? Lopulta viimeisessä B-osassa joki, joka kuljetti unelmia ja toivoa onkin kuivunut. Silti kertoja palaa sinne kerta toisensa jälkeen, joskus yksin, joskus muistoissa Maryn kanssa.
Musiikillisesta näkökulmasta The River toimii siksi, että E Street Bandin yhteissoitto on hioutunut niin yhtenäiseksi. Sähkökitaroita ei äänessä kuulla, vaan kitaroinnista vastaa Steve van Zandtin 12-kielinen akustinen kitara. Koko bändin yleissoundissa on mukava kaiku, joka on omiaan tehostamaan hieman kummittelevaa tunnelmaa. Erityishuomio täytyy antaa myös Stevien taustalauluille, jotka levyversiossa jäävät hieman taka-alalle mutta keikkamiksauksissa pääsevät mukavammin esille, sillä SVZ:n vaikeroiva laulutyyli sopii mahtavasti The Riverin tematiikkaan.
Omalle kohdalleni The River osui molemmilla Turun keikoilla 2013. Ensimmäisen illan versio oli selkeästi sen keikan tunnelmallinen kohokohta Springsteenin maalaillessa outrossa paitsi huuliharpullaan, myös näppärällä falsetilla.
The River voi monille kärsiä perinteisestä syndroomasta, sillä se on soinut Suomessakin paljon. Sille on kuitenkin syynsä, sillä mahtava teksti kohtaa sävelmän kanssa sellaisella voimalla, joka toden totta resonoi suomalaisiin. Kannattaa istahtaa alas ja tehdä matka joen varteen, sillä sieltä voi löytyä asioita joita ei ennen ollut huomannut olevan olemassakaan.
I come from down in the valley
where mister when you're young
They bring you up to do like your daddy done
Me and Mary we met in high school
when she was just seventeen
We'd ride out of that valley down to where the fields were green
We'd go down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we'd ride
Then I got Mary pregnant
and man that was all she wrote
And for my nineteenth birthday I got a union card and a wedding coat
We went down to the courthouse
and the judge put it all to rest
No wedding day smiles no walk down the aisle
No flowers no wedding dress
That night we went down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we did ride
I got a job working construction for the Johnstown Company
But lately there ain't been much work on account of the economy
Now all them things that seemed so important
Well mister they vanished right into the air
Now I just act like I don't remember
Mary acts like she don't care
But I remember us riding in my brother's car
Her body tan and wet down at the reservoir
At night on them banks I'd lie awake
And pull her close just to feel each breath she'd take
Now those memories come back to haunt me
they haunt me like a curse
Is a dream a lie if it don't come true
Or is it something worse
That sends me down to the river
though I know the river is dry
That sends me down to the river tonight
Down to the river
my baby and I
Oh down to
the river we ride
https://www.youtube.com/watch?v=2m8DpE6eWeA
https://www.youtube.com/watch?v=lc6F47Z6PI4
https://www.youtube.com/watch?v=o_DcxblmF-4
The River, vuoden 1980 tupla-albumin nimikkolaulu. Springsteen on kertonut, että monet hänen kirjoittamista lauluistaan ovat tunnepohjaisesti omakohtaisia, mutta muunneltuja tarinoita. The River on kuitenkin suuremmissa osin realistinen: Bruce kirjoitti sen pikkusiskostaan Ginnystä ja tämän miesystävästä Mickeystä. Ginny tuli raskaaksi 18-vuotiaana ja avioitui nopeasti lapsen isän Mickeyn kanssa, joka puolestaan meni raksalle töihin kyetäkseen elättämään tulevan perheensä. Bruce ei kertonut kirjoittavansa pariskunnasta kappaletta, vaan he kuulivat sen ensi kertaa laulun saadessa ensi-iltansa vuonna 1979.
The River kertoo pohjimmiltaan aikuistumisesta, ensiaskeleiden ottamisesta ja oman paikkansa hahmottamisesta sekä siitä, kuinka haaveet haalistuvat kylmäksi todellisuudeksi. Tämä on yksi Springsteenin suosituimmista lauluista Suomessa ja biisistä välittyvässä tunteessa onkin jotain vahvasti suomalaiseen mielenmaisemaan istuvaa alakuloa, jossa paremminkin voisi olla ja on joskus ollutkin.
Välittömästi ensimmäiset huuliharpun nuotit viiltävät kuin rintaan isketty veitsi. 12-kielisen akustisen kitaran säestämä ykkössäkeistö erottaa tämänheti alkuaikojen Springsteenin kirjoittamista ulkopuolisen silmin kirjoitetuista teksteistä: nyt pääroolissa on “minä”, ei “hän”. Ensimmäinen säkeistö myös peilaa samankaltaisia ajatuksia kuin edeltävän Darkness on the Edge of Townin Adam Raised a Cain: pojat kantavat isiensä tekoja ja nimeä, vaikkeivat sitä tahtoisikaan. Useissa muissakin lauluissa esiintyvä Mary myös esitellään kertojan koulukaverina, 17-vuotiaana, johon kertojamme rakastuu vilpittömästi.
Joki on elementtinä sellainen, josta voi kirjoittaa millaisen laulun tahansa, ja tästä biisistä muistan ensimmäisistä kuunteluista saakka joskus 2000-luvun puolivälissä syntyneen mielikuvan tummana yön hämärässä juoksevasta sellaisesta. Mitä “The River” sitten kuvastaa? Tässä laulussa joessa virtaa kertoja elämä ja hänen syvimmät tulevaisuuden unelmansa. Alussa Maryn kanssa on mahdollista sukeltaa noihin haaveisiin niin syvälle kuin haluaa, mutta kun viimeisessä säkeistössä samaisen, hellien ja hyvien muistojen värittämän aikajanan viereen piirretään toinen nykyisiin ja tunteellisesti virttyneisiin hetkiin jämähtänyt todellisuus, on kontrasti viiltävä.
Laulun kertomuksen jokainen käänne koskettaa. Toisessa säkeistössä Mary alkaa odottaa lasta ja nuoripari menee naimisiin, pienin menoin ilman suuria seremonioita. Joki virtaa vain, unelmat elävät. Seuraava välisoitto, jonka kärjessä viiltää jälleen huuliharppu, tuntuu kuin leikkaavan valkokankaan poikki kesken keskeisen kohtauksen. Viimeisen säkeistön ensirivillä asiat ovat vielä näennäisesti hyvin, kun töitä löytyy Johnstownista (Johnstown Company viittaa siis paikalliseen rautatehtaaseen). Tässä kohtaa laulu ottaakin käyttöön uuden aspektin, joka sittemmin inspiroi monia muitakin laulunkirjoittajia, myös Brucea itseään: sitä, miten taloudelliset ongelmat vaikuttavat tavallisten ihmisten arkeen. Yhtäkkiä kaikki, mikä vielä hetki sitten oli tärkeää, ei merkitsekään oikeastaan mitään. Itse olen monesti tässä kohtaa pohtinut onko töiden loppuminen itseasiassa lopulta päällimmäinen syy, vai ainoastaan viimeinen askel, jonka jälkeen alamäki alkaa. “Now I just act like I don't remember / Mary acts like she don't care”. Paluuta ei tunnu olevan.
Viimeinen säkeistö on biisin paras osio. Jokainen rivi tuntuu kääntävän veistä haavassa, kun nykyinen todellisuus asetetaan menneen rinnalle. Kerrotaan konkreettinen muisto siitä, kuinka oltiin Maryn kanssa ajamassa velipojalta lainatulla autolla joen rantaan. Muistijäljet öistä, joina ei nukuttu ja hetkistä jolloin piti vetää tyttö lähelle vain tunteakseen hänen hengityksensä ovat tarkkoja, mutta niihin palaaminen kirpaisee kerta kerralta enemmän. Springsteen kruunaakin kappaleen yhdellä parhaista tekstinpätkistä missään kirjoituksessa: “Now those memories come back to haunt me / they haunt me like a curse / Is a dream a lie if it don't come true / or is it something worse?”. Vastausta ei anneta, vaan lause jää kummittelemaan kuulijan mieleen pitkäksi aikaa. Minkä hinnan on valmis maksamaan haaveistaan ja siitä, että ne saattavat rikkoutua? Lopulta viimeisessä B-osassa joki, joka kuljetti unelmia ja toivoa onkin kuivunut. Silti kertoja palaa sinne kerta toisensa jälkeen, joskus yksin, joskus muistoissa Maryn kanssa.
Musiikillisesta näkökulmasta The River toimii siksi, että E Street Bandin yhteissoitto on hioutunut niin yhtenäiseksi. Sähkökitaroita ei äänessä kuulla, vaan kitaroinnista vastaa Steve van Zandtin 12-kielinen akustinen kitara. Koko bändin yleissoundissa on mukava kaiku, joka on omiaan tehostamaan hieman kummittelevaa tunnelmaa. Erityishuomio täytyy antaa myös Stevien taustalauluille, jotka levyversiossa jäävät hieman taka-alalle mutta keikkamiksauksissa pääsevät mukavammin esille, sillä SVZ:n vaikeroiva laulutyyli sopii mahtavasti The Riverin tematiikkaan.
Omalle kohdalleni The River osui molemmilla Turun keikoilla 2013. Ensimmäisen illan versio oli selkeästi sen keikan tunnelmallinen kohokohta Springsteenin maalaillessa outrossa paitsi huuliharpullaan, myös näppärällä falsetilla.
The River voi monille kärsiä perinteisestä syndroomasta, sillä se on soinut Suomessakin paljon. Sille on kuitenkin syynsä, sillä mahtava teksti kohtaa sävelmän kanssa sellaisella voimalla, joka toden totta resonoi suomalaisiin. Kannattaa istahtaa alas ja tehdä matka joen varteen, sillä sieltä voi löytyä asioita joita ei ennen ollut huomannut olevan olemassakaan.
I come from down in the valley
where mister when you're young
They bring you up to do like your daddy done
Me and Mary we met in high school
when she was just seventeen
We'd ride out of that valley down to where the fields were green
We'd go down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we'd ride
Then I got Mary pregnant
and man that was all she wrote
And for my nineteenth birthday I got a union card and a wedding coat
We went down to the courthouse
and the judge put it all to rest
No wedding day smiles no walk down the aisle
No flowers no wedding dress
That night we went down to the river
And into the river we'd dive
Oh down to the river we did ride
I got a job working construction for the Johnstown Company
But lately there ain't been much work on account of the economy
Now all them things that seemed so important
Well mister they vanished right into the air
Now I just act like I don't remember
Mary acts like she don't care
But I remember us riding in my brother's car
Her body tan and wet down at the reservoir
At night on them banks I'd lie awake
And pull her close just to feel each breath she'd take
Now those memories come back to haunt me
they haunt me like a curse
Is a dream a lie if it don't come true
Or is it something worse
That sends me down to the river
though I know the river is dry
That sends me down to the river tonight
Down to the river
my baby and I
Oh down to
the river we ride
https://www.youtube.com/watch?v=2m8DpE6eWeA
https://www.youtube.com/watch?v=lc6F47Z6PI4
https://www.youtube.com/watch?v=o_DcxblmF-4
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 5 - Racing in the Street
Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978). Vaihtoehtoinen versio julkaistiin albumilla The Promise (2010) .
Racing in the Street oli jälleen niitä lauluja, joiden merkitys valkeni hiljalleen kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisillä mahdollisuuksilla jotka tarjosin Darkness on the Edge of Town-levylle esiin nousivat aivan muut laulut, eikä ensipyöräytyksiltä ole jäänyt mitään mielikuvaa “Racingistä”. Sitten laitoin soimaan Live 1975/-85-levyn ja eräänä toukokuisena, aurinkoisena iltana pyörän selässä istuessa Rauhalan ghetossa Racing in the Street teki taikansa lähtemättömästi.
Laulusta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen, Darknessiltä löytyvä otos on pienieleisempi mutta tunnetasoltaan aivan yhtä vaikuttava kuin vuonna 2010 The Promisella julkaistu vaihtoehtoinen versio, joka äänitettiin samoihin aikoihin. The Promisen versio on raskaspoljentoisemi sekä julistavampi ja se myös eroaa hieman sanoitukseltaan tutuksi tulleesta “originaalista”: esimerkiksi päähenkilön auto on vuoden 1932 Ford eikä 1969 Chevy sekä viimeisessä säkeistössä tytön mekko on revitty, eivät hänen unelmansa.
Internetin arvioissa biisin yhteydessä vilahtelee mielenkiintoisia adjektiiveja, kuten “dirge-like” (surulaulun tyylinen) tai “quietly devastating” (hiljalleen musertava). Vaikka kappale onkin teemoiltaan elämän makuinen ja jopa raskaahko, on siinä myös lohdukkuutta. Musiikki ja sanoitus tukevat toisiaan tässä komeasti luoden omaleimaisen yleistunnelman. Taitaa olla aika yleinen käsitys, että Springsteen laulaa paljon biisejä autoista: tässä on yksi parhaista. Vaikka nimellisesti lauletaankin autoilusta, ovat teemat siirrettävissä selkeästi kaikkeen elämään.
Laulun ihmiskohtalot ovat karuja. Kertojalla ei ole muuta kuin autonsa, jonka hän ja toverinsa ovat rakentaneet ja jolla hän käy ajamassa kilpaa samanhenkisten kanssa ympäri maata. “We only run for the money, got no strings attached”. Juuri nyt on hetki mennä, yrittää ja nauttia. Ottaa hetkestä irti se, mitä vain voi. “Summer's here and the time is right / for goin' racin' in the street”.
Muuta kun ei ole, niin kaikki mahdollisuudet ajaa käyvät. Kertoja tiedostaa olevansa jollain tapaa onnellisessa asemassa, sillä hänellä on jotain jonka vuoksi herätä aamuisin. Joillain sitä taas ei ole tai he eivät ole sitä löytäneet, vaan he vain kuolevat sisäisesti päivä päivältä ja hetki hetkeltä.
Konkreettiset kohtalot tavataan viimeisessä ja hiljaisessa säkeistössä, jossa mennään syvälle kertojan mielen sisään. Hän on voittanut tytön eräässä ajokisassa, mutta näkemykset tulevasta erottavat heitä riipaisevasti. Tyttö itkee itsensä uneen illoin ja tukee miestään, ainakin jollain tasolla, vaikkei selvästikään ole yhtä omistautunut.
Säkeistön loppu on Springsteenin kauneimpien kirjoitusten joukossa, kun koemme tytön hiljalleen alistuvan maailman painon alle. Hän istuu yössä isänsä kuistilla, haaveet ja unelmat revittyinä, silmissään katse ja sisällään toive siitä ettei olisi koskaan syntynytkään. Viimeinen rivi tarjoaa kuitenkin pienen lohdun: jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajaa kaduilla ja kokea hetki vapautta, nin sitten tehdään niin. Säestävä musiikki on pelkistettyä ja kaunista. Tämän tunnelman voisi tehdä raskaammaksi ja lohduttomammaksi erilaisella säestyksellä, mutta tällainen yhdistelmä toimii huikeasti. Viimeisenä todetaan vielä, ikäänkuin kertosäkeenä “summer's here and the time is right / for goin' racin' in the street”.
Racing in the Streetin musiikilliset kulmakivet ovat Springsteenin laulu sekä erityisesti Bittanin piano. Muut soittimet ovat säestävässä roolissa eivätkä ole kuuluvilla koko kappaleen aikaa, mutta piano kulkee mukana alusta loppuun. Yksinkertainen sointukuvio tarjoaa mielikuvan kaduilla rinkiä ajavista autoista ja hahmoista. Toisen ja kolmannen säkeistön välissä kuultava välisoitto tekee poikkeuksellisesti modulaation alaspäin tehostaen laulun surumielistä ja vaikeroivaa yleissävyä.
Tom Morello on sanonut, että tässä kappaleessa niin lauletut kuin instrumentaalit osiot merkitsevät yhtä paljon. Erityisesti outro on erittäin keskeinen osa tätä teosta. Kun Racing in the Street soitetaan keikoilla (kuten Turun kakkoskeikalla 2013 encoren avauksena), on silmähiki yleisön joukossa taattu. Loppusoitossa eri instrumentit liittyvät kuvioineen fuugamaisesti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jota kuitenkin johtavat Bittanin pianosävelmät. Tuo osio venyy usein usean minuutin musiikilliseksi maisemaksi, joka jälleen kierrättää muutamaa sointua välillä kasvaen, välillä hiljentyen. Hienointa nykyisessä keikkasovituksessa on tapa, jolla bändi viimeisellä kierroksella syöksyy ratkaisevalla hetkellä F-duurista D-molliin (perinteisen Bb-duurin sijaan) merkkinä siitä, että tarina on loppumaisillaan. Ihan jo tuon kliimaksin takia kannattaa kuunnella myös keikkaversio.
Racing in the Streetissä haikeus on kaunista. Teksti on Springsteeniä herkimmillään ja ESB säestää pidättyneen sekä harkitun tyylitajuisesti. Itse olen huomannut, että tätä kappaletta ei voi jättää kesken vaan pitää aina kuunnella loppusoiton viimeiseen nuottiin saakka. Se kertonee siitä taiasta, joka itseeni tästä välittyy.
I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She's waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store
Me and my partner Sonny built her straight out of scratch
And he rides with me from town to town
We only run for the money got no strings attached
We shut 'em up and then we shut 'em down
Tonight, tonight the strip's just right
I wanna blow 'em off in my first heat
Summer's here and the time is right
For goin' racin' in the street
We take all the action we can meet
And we cover all the northeast state
When the strip shuts down we run 'em in the street
From the fire roads to the interstate
Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin' in the street
Tonight, tonight the strip's just right
I wanna blow 'em all out of their seats
Calling out around the world, we're going racin' in the street
I met her on the strip three years ago
In a Camaro with this dude from L.A.
I blew that Camaro off my back and drove that little girl away
But now there's wrinkles around my baby's eyes
And she cries herself to sleep at night
When I come home the house is dark
She sighs "Baby did you make it all right"
She sits on the porch of her daddy's house
But all her pretty dreams are torn
She stares off alone into the night
With the eyes of one who hates for just being born
For all the shut down strangers and hot rod angels
Rumbling through this promised land
Tonight my baby and me we're gonna ride to the sea
And wash these sins off our hands
Tonight tonight the highway's bright
Out of our way mister you best keep
'Cause summer's here and the time is right
For goin' racin' in the street
https://www.youtube.com/watch?v=ZOWIAXsfZus
https://www.youtube.com/watch?v=V5NqhihLhDc
https://www.youtube.com/watch?v=rZTQc0-d5lA
https://www.youtube.com/watch?v=oKa6vNsCQBc
https://www.youtube.com/watch?v=IrxKkELQJiQ
https://www.youtube.com/watch?v=NZ4YA6aj7rA
Racing in the Street oli jälleen niitä lauluja, joiden merkitys valkeni hiljalleen kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisillä mahdollisuuksilla jotka tarjosin Darkness on the Edge of Town-levylle esiin nousivat aivan muut laulut, eikä ensipyöräytyksiltä ole jäänyt mitään mielikuvaa “Racingistä”. Sitten laitoin soimaan Live 1975/-85-levyn ja eräänä toukokuisena, aurinkoisena iltana pyörän selässä istuessa Rauhalan ghetossa Racing in the Street teki taikansa lähtemättömästi.
Laulusta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen, Darknessiltä löytyvä otos on pienieleisempi mutta tunnetasoltaan aivan yhtä vaikuttava kuin vuonna 2010 The Promisella julkaistu vaihtoehtoinen versio, joka äänitettiin samoihin aikoihin. The Promisen versio on raskaspoljentoisemi sekä julistavampi ja se myös eroaa hieman sanoitukseltaan tutuksi tulleesta “originaalista”: esimerkiksi päähenkilön auto on vuoden 1932 Ford eikä 1969 Chevy sekä viimeisessä säkeistössä tytön mekko on revitty, eivät hänen unelmansa.
Internetin arvioissa biisin yhteydessä vilahtelee mielenkiintoisia adjektiiveja, kuten “dirge-like” (surulaulun tyylinen) tai “quietly devastating” (hiljalleen musertava). Vaikka kappale onkin teemoiltaan elämän makuinen ja jopa raskaahko, on siinä myös lohdukkuutta. Musiikki ja sanoitus tukevat toisiaan tässä komeasti luoden omaleimaisen yleistunnelman. Taitaa olla aika yleinen käsitys, että Springsteen laulaa paljon biisejä autoista: tässä on yksi parhaista. Vaikka nimellisesti lauletaankin autoilusta, ovat teemat siirrettävissä selkeästi kaikkeen elämään.
Laulun ihmiskohtalot ovat karuja. Kertojalla ei ole muuta kuin autonsa, jonka hän ja toverinsa ovat rakentaneet ja jolla hän käy ajamassa kilpaa samanhenkisten kanssa ympäri maata. “We only run for the money, got no strings attached”. Juuri nyt on hetki mennä, yrittää ja nauttia. Ottaa hetkestä irti se, mitä vain voi. “Summer's here and the time is right / for goin' racin' in the street”.
Muuta kun ei ole, niin kaikki mahdollisuudet ajaa käyvät. Kertoja tiedostaa olevansa jollain tapaa onnellisessa asemassa, sillä hänellä on jotain jonka vuoksi herätä aamuisin. Joillain sitä taas ei ole tai he eivät ole sitä löytäneet, vaan he vain kuolevat sisäisesti päivä päivältä ja hetki hetkeltä.
Konkreettiset kohtalot tavataan viimeisessä ja hiljaisessa säkeistössä, jossa mennään syvälle kertojan mielen sisään. Hän on voittanut tytön eräässä ajokisassa, mutta näkemykset tulevasta erottavat heitä riipaisevasti. Tyttö itkee itsensä uneen illoin ja tukee miestään, ainakin jollain tasolla, vaikkei selvästikään ole yhtä omistautunut.
Säkeistön loppu on Springsteenin kauneimpien kirjoitusten joukossa, kun koemme tytön hiljalleen alistuvan maailman painon alle. Hän istuu yössä isänsä kuistilla, haaveet ja unelmat revittyinä, silmissään katse ja sisällään toive siitä ettei olisi koskaan syntynytkään. Viimeinen rivi tarjoaa kuitenkin pienen lohdun: jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajaa kaduilla ja kokea hetki vapautta, nin sitten tehdään niin. Säestävä musiikki on pelkistettyä ja kaunista. Tämän tunnelman voisi tehdä raskaammaksi ja lohduttomammaksi erilaisella säestyksellä, mutta tällainen yhdistelmä toimii huikeasti. Viimeisenä todetaan vielä, ikäänkuin kertosäkeenä “summer's here and the time is right / for goin' racin' in the street”.
Racing in the Streetin musiikilliset kulmakivet ovat Springsteenin laulu sekä erityisesti Bittanin piano. Muut soittimet ovat säestävässä roolissa eivätkä ole kuuluvilla koko kappaleen aikaa, mutta piano kulkee mukana alusta loppuun. Yksinkertainen sointukuvio tarjoaa mielikuvan kaduilla rinkiä ajavista autoista ja hahmoista. Toisen ja kolmannen säkeistön välissä kuultava välisoitto tekee poikkeuksellisesti modulaation alaspäin tehostaen laulun surumielistä ja vaikeroivaa yleissävyä.
Tom Morello on sanonut, että tässä kappaleessa niin lauletut kuin instrumentaalit osiot merkitsevät yhtä paljon. Erityisesti outro on erittäin keskeinen osa tätä teosta. Kun Racing in the Street soitetaan keikoilla (kuten Turun kakkoskeikalla 2013 encoren avauksena), on silmähiki yleisön joukossa taattu. Loppusoitossa eri instrumentit liittyvät kuvioineen fuugamaisesti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jota kuitenkin johtavat Bittanin pianosävelmät. Tuo osio venyy usein usean minuutin musiikilliseksi maisemaksi, joka jälleen kierrättää muutamaa sointua välillä kasvaen, välillä hiljentyen. Hienointa nykyisessä keikkasovituksessa on tapa, jolla bändi viimeisellä kierroksella syöksyy ratkaisevalla hetkellä F-duurista D-molliin (perinteisen Bb-duurin sijaan) merkkinä siitä, että tarina on loppumaisillaan. Ihan jo tuon kliimaksin takia kannattaa kuunnella myös keikkaversio.
Racing in the Streetissä haikeus on kaunista. Teksti on Springsteeniä herkimmillään ja ESB säestää pidättyneen sekä harkitun tyylitajuisesti. Itse olen huomannut, että tätä kappaletta ei voi jättää kesken vaan pitää aina kuunnella loppusoiton viimeiseen nuottiin saakka. Se kertonee siitä taiasta, joka itseeni tästä välittyy.
I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She's waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store
Me and my partner Sonny built her straight out of scratch
And he rides with me from town to town
We only run for the money got no strings attached
We shut 'em up and then we shut 'em down
Tonight, tonight the strip's just right
I wanna blow 'em off in my first heat
Summer's here and the time is right
For goin' racin' in the street
We take all the action we can meet
And we cover all the northeast state
When the strip shuts down we run 'em in the street
From the fire roads to the interstate
Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin' in the street
Tonight, tonight the strip's just right
I wanna blow 'em all out of their seats
Calling out around the world, we're going racin' in the street
I met her on the strip three years ago
In a Camaro with this dude from L.A.
I blew that Camaro off my back and drove that little girl away
But now there's wrinkles around my baby's eyes
And she cries herself to sleep at night
When I come home the house is dark
She sighs "Baby did you make it all right"
She sits on the porch of her daddy's house
But all her pretty dreams are torn
She stares off alone into the night
With the eyes of one who hates for just being born
For all the shut down strangers and hot rod angels
Rumbling through this promised land
Tonight my baby and me we're gonna ride to the sea
And wash these sins off our hands
Tonight tonight the highway's bright
Out of our way mister you best keep
'Cause summer's here and the time is right
For goin' racin' in the street
https://www.youtube.com/watch?v=ZOWIAXsfZus
https://www.youtube.com/watch?v=V5NqhihLhDc
https://www.youtube.com/watch?v=rZTQc0-d5lA
https://www.youtube.com/watch?v=oKa6vNsCQBc
https://www.youtube.com/watch?v=IrxKkELQJiQ
https://www.youtube.com/watch?v=NZ4YA6aj7rA
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 6 - Jungleland
Albumilta Born to Run (1975).
Born to Run-albumilla Bruce ja ESB maalailivat philspectormaisesti uransa suurimmalla pensselillä. Laaja-alaiset sanoitukset saivat seurakseen massiiviset, Wall of Soundia lähennelleet sovitukset, joita luodessaan E Street Band oli monien mielestä parhaimmillaan. Levyn huipennuksena kuullaan Jungleland, joka on kuin koko albumin teeman kaari yhden biisin muodossa: alun toiveikkuus hiipuu lopulta epätoivoon.
Junglelandiin huipentuu Springsteenin tarinankerronnallinen kirjoitustapa, jossa näkökulma tapahtuu ulkopuolisen silmin kolmannessa persoonassa. Jälleen pääosassa on nuori pari, “Magic Rat” ja “Barefoot Girl”, mutta tarina on universaali resonoiden vahvasti missä vain. Tässäkään biisissä ei mennä rakenteellisesti perinteisintä reittiä: kappale muun muassa etenee neljässä eri tempossa ja sävellajissa ja kaikki instrumentit eivät ole mukana lähellekään koko aikaa. Esimerkiksi kun rummut ja sähkökitarat häipyvät saksofonisoolon jälkeen, ei niitä enää varsinaisesti kuulla komppaamassa koko loppubiisin aikana.
Esiteltäessä Magic Ratia ja tyttöään piano säestää kuvausta, kuin korostaakseen romantiikkaa. “Together they take a stab at romance”. Toisessa säkeistössä selviää, että Rat onkin ongelmissa lain kouran ajaessa häntä takaa. Apua ei kuitenkaan ole saatavilla, vaan omillaan on pärjättävä. Viidakon lait, “Jungleland”. “From the churches to the jails / tonight all is silence in the world”. Kuin sattumalta massiiviset urut tulevat mukaan sanan “church” kohdalla.
Bändi liittyy mukaan varsinaisesti vasta nyt. Kaksi ensimmäistä riviä asettavat taustat mahtavasti, erityisesti jälkimmäinen: “They'll meet 'neath that giant Exxon sign that brings this fair city light”. Eli alkuaikojen levyjen tapaan tässäkin on varjoissa tapahtuvia välien selvittelyjä, koska muuhunkaan ei ole varaa. Elämä vie. Velkoja maksetaan ja tavataan ihmisiä, jotka katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin.
Stevie van Zandtin soittaman kitarasoolon ja biisin romanttisimman tekstinpätkän (“Lonely-hearted lovers struggle in dark corners”) jälkeen kuullaan Clarence Clemonsin ikoninen saksofonisoolo. Springsteenin nuotti nuotilta ja lopulta eri osista kokoama soolo, josta on kirjoitettu ja sanottu kaikki mahdollinen. Vaikka (rakkauden-?)tuskissaan vaikeroiva soitto toimii mahtavasti jo yksinään, on se Junglelandin tarinan osana huikeimmillaan dominoiden koko Wall of Soundia. Tunnelman laskeutuessa viimeisiin säkeistöihin ja ylimääräisen soitinmekkalan hiipuessa pois ilmassa on taikaa.
Lopulta jäljellä on vain kaksi: päähenkilöt. Kohta heistäkään vain toinen, kun Magic Rat saa luodista kesken välien selvittelyn. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, teatteri pyörii vaikka näyttelijät vaihtuvat. Niin Ratin kuolema kuin tytön suru jäävät huomiotta. Surumielinen säestys tukee tekstiä loistavasti.
“Outside the street's on fire in a real death waltz / between flesh and what's fantasy”. Crescendossa tapahtuva nousu tähän riviin nostaa biisin viimeisen kerran korkeimmalle portaalle, josta se ei enää laskeudu. Kyseessä on yksi ensimmäisiä viittauksia Springsteenin myöhempään merkkiteemaan, eli (amerikkalaisen) unelman ja todellisuuden välissä tapahtuvan tasapainoilun kuvaamiseen. Harvat edes yrittävät tehdä päätöksensä nin, että asiat olisivat paremmin, ja usein he jotka yrittävätkin vain loukkaavat itseään tai jotakuta muuta. Kun kappaleen varsinainen teksti päättyy, voidaan kuulla heidän vaikerointiaan “Jungelandissa”.
E Street Band on Junglelandissa omimmillaan. Kaikille soittimille on oma roolinsa isossa kuvassa, joka tosiaan on massiivinen. Isoimmassa valokeilassa on tottakai Clemons saksofoninsa kanssa, mutta tässä biisissä voi keskittyä kehen tahansa yksittäiseen soittajaan ja ihastella heidän rooliaan.
Jungleland on tottakai ollut keikkojen huippukohta aina 70-luvun puolivälistä saakka. Clarence Clemonsin menehdyttyä kesällä 2011 se oli hetken poissa biisilistoilta, mutta palasi mukaan heinäkuun lopulla 2012 Göteborgissa, jolloin fonisoolon soitti C:n veljenpoika Jake. Tuosta hetkestä tulikin yksi lisä legendaarisiin Springsteen & ESB-hetkiin sekä Brucen, osan bändiläisistä että yleisön pyyhkiessä kyyneleitään Göteborgin illassa. “Jos yhdellä soololla voisi pelastaa maailman, se olisi tämä”.
Vaikka Junglelandin kuvaama maailma on karu, on kappale mahtavan kaunis. Suosituksena juuri tällaisiin keväisiin iltakävelyihin, kun asfaltti rapisee kenkien alla ja kesän tuoksun voi tuntea jo ilmassa sekä aistia, miten sen seikkailut kutsuvat kokemaan itsensä.
The rangers had a homecoming in Harlem late last night
And the Magic Rat drove his sleek machine over the Jersey state line
Barefoot girl sitting on the hood of a Dodge
Drinking warm beer in the soft summer rain
The Rat pulls into town rolls up his pants
Together they take a stab at romance and disappear down Flamingo Lane
Well the Maximum Lawman run down Flamingo chasing the Rat and the barefoot girl
And the kids round here look just like shadows always quiet, holding hands
From the churches to the jails tonight all is silence in the world
As we take our stand down in Jungleland
The midnight gang's assembled and picked a rendezvous for the night
They'll meet 'neath that giant Exxon sign that brings this fair city light
Man there's an opera out on the Turnpike
There's a ballet being fought out in the alley
Until the local cops, Cherry Tops, rips this holy night
The street's alive as secret debts are paid
Contacts made, they vanished unseen
Kids flash guitars just like switch-blades hustling for the record machine
The hungry and the hunted explode into rock'n'roll bands
That face off against each other out in the street down in Jungleland
In the parking lot the visionaries dress in the latest rage
Inside the backstreet girls are dancing to the records that the D.J. plays
Lonely-hearted lovers struggle in dark corners
Desperate as the night moves on, just a look and a whisper, and they're gone
Beneath the city two hearts beat
Soul engines running through a night so tender in a bedroom locked
In whispers of soft refusal and then surrender in the tunnels uptown
The Rat's own dream guns him down as shots echo down them hallways in the night
No one watches when the ambulance pulls away
Or as the girl shuts out the bedroom light
Outside the street's on fire in a real death waltz
Between flesh and what's fantasy and the poets down here
Don't write nothing at all, they just stand back and let it all be
And in the quick of the night they reach for their moment
And try to make an honest stand but they wind up wounded, not even dead
Tonight in Jungleland
https://www.youtube.com/watch?v=JR_0nbEzVdY
http://www.dailymotion.com/video/xp5rb2_jungleland-bruce-springsteen-the-e-street-band-live-hyde-park-2009_music
https://youtu.be/8LS8klaVpck?t=1h17m13s
https://www.youtube.com/watch?v=fOOg9uljxns
Born to Run-albumilla Bruce ja ESB maalailivat philspectormaisesti uransa suurimmalla pensselillä. Laaja-alaiset sanoitukset saivat seurakseen massiiviset, Wall of Soundia lähennelleet sovitukset, joita luodessaan E Street Band oli monien mielestä parhaimmillaan. Levyn huipennuksena kuullaan Jungleland, joka on kuin koko albumin teeman kaari yhden biisin muodossa: alun toiveikkuus hiipuu lopulta epätoivoon.
Junglelandiin huipentuu Springsteenin tarinankerronnallinen kirjoitustapa, jossa näkökulma tapahtuu ulkopuolisen silmin kolmannessa persoonassa. Jälleen pääosassa on nuori pari, “Magic Rat” ja “Barefoot Girl”, mutta tarina on universaali resonoiden vahvasti missä vain. Tässäkään biisissä ei mennä rakenteellisesti perinteisintä reittiä: kappale muun muassa etenee neljässä eri tempossa ja sävellajissa ja kaikki instrumentit eivät ole mukana lähellekään koko aikaa. Esimerkiksi kun rummut ja sähkökitarat häipyvät saksofonisoolon jälkeen, ei niitä enää varsinaisesti kuulla komppaamassa koko loppubiisin aikana.
Esiteltäessä Magic Ratia ja tyttöään piano säestää kuvausta, kuin korostaakseen romantiikkaa. “Together they take a stab at romance”. Toisessa säkeistössä selviää, että Rat onkin ongelmissa lain kouran ajaessa häntä takaa. Apua ei kuitenkaan ole saatavilla, vaan omillaan on pärjättävä. Viidakon lait, “Jungleland”. “From the churches to the jails / tonight all is silence in the world”. Kuin sattumalta massiiviset urut tulevat mukaan sanan “church” kohdalla.
Bändi liittyy mukaan varsinaisesti vasta nyt. Kaksi ensimmäistä riviä asettavat taustat mahtavasti, erityisesti jälkimmäinen: “They'll meet 'neath that giant Exxon sign that brings this fair city light”. Eli alkuaikojen levyjen tapaan tässäkin on varjoissa tapahtuvia välien selvittelyjä, koska muuhunkaan ei ole varaa. Elämä vie. Velkoja maksetaan ja tavataan ihmisiä, jotka katoavat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvatkin.
Stevie van Zandtin soittaman kitarasoolon ja biisin romanttisimman tekstinpätkän (“Lonely-hearted lovers struggle in dark corners”) jälkeen kuullaan Clarence Clemonsin ikoninen saksofonisoolo. Springsteenin nuotti nuotilta ja lopulta eri osista kokoama soolo, josta on kirjoitettu ja sanottu kaikki mahdollinen. Vaikka (rakkauden-?)tuskissaan vaikeroiva soitto toimii mahtavasti jo yksinään, on se Junglelandin tarinan osana huikeimmillaan dominoiden koko Wall of Soundia. Tunnelman laskeutuessa viimeisiin säkeistöihin ja ylimääräisen soitinmekkalan hiipuessa pois ilmassa on taikaa.
Lopulta jäljellä on vain kaksi: päähenkilöt. Kohta heistäkään vain toinen, kun Magic Rat saa luodista kesken välien selvittelyn. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, teatteri pyörii vaikka näyttelijät vaihtuvat. Niin Ratin kuolema kuin tytön suru jäävät huomiotta. Surumielinen säestys tukee tekstiä loistavasti.
“Outside the street's on fire in a real death waltz / between flesh and what's fantasy”. Crescendossa tapahtuva nousu tähän riviin nostaa biisin viimeisen kerran korkeimmalle portaalle, josta se ei enää laskeudu. Kyseessä on yksi ensimmäisiä viittauksia Springsteenin myöhempään merkkiteemaan, eli (amerikkalaisen) unelman ja todellisuuden välissä tapahtuvan tasapainoilun kuvaamiseen. Harvat edes yrittävät tehdä päätöksensä nin, että asiat olisivat paremmin, ja usein he jotka yrittävätkin vain loukkaavat itseään tai jotakuta muuta. Kun kappaleen varsinainen teksti päättyy, voidaan kuulla heidän vaikerointiaan “Jungelandissa”.
E Street Band on Junglelandissa omimmillaan. Kaikille soittimille on oma roolinsa isossa kuvassa, joka tosiaan on massiivinen. Isoimmassa valokeilassa on tottakai Clemons saksofoninsa kanssa, mutta tässä biisissä voi keskittyä kehen tahansa yksittäiseen soittajaan ja ihastella heidän rooliaan.
Jungleland on tottakai ollut keikkojen huippukohta aina 70-luvun puolivälistä saakka. Clarence Clemonsin menehdyttyä kesällä 2011 se oli hetken poissa biisilistoilta, mutta palasi mukaan heinäkuun lopulla 2012 Göteborgissa, jolloin fonisoolon soitti C:n veljenpoika Jake. Tuosta hetkestä tulikin yksi lisä legendaarisiin Springsteen & ESB-hetkiin sekä Brucen, osan bändiläisistä että yleisön pyyhkiessä kyyneleitään Göteborgin illassa. “Jos yhdellä soololla voisi pelastaa maailman, se olisi tämä”.
Vaikka Junglelandin kuvaama maailma on karu, on kappale mahtavan kaunis. Suosituksena juuri tällaisiin keväisiin iltakävelyihin, kun asfaltti rapisee kenkien alla ja kesän tuoksun voi tuntea jo ilmassa sekä aistia, miten sen seikkailut kutsuvat kokemaan itsensä.
The rangers had a homecoming in Harlem late last night
And the Magic Rat drove his sleek machine over the Jersey state line
Barefoot girl sitting on the hood of a Dodge
Drinking warm beer in the soft summer rain
The Rat pulls into town rolls up his pants
Together they take a stab at romance and disappear down Flamingo Lane
Well the Maximum Lawman run down Flamingo chasing the Rat and the barefoot girl
And the kids round here look just like shadows always quiet, holding hands
From the churches to the jails tonight all is silence in the world
As we take our stand down in Jungleland
The midnight gang's assembled and picked a rendezvous for the night
They'll meet 'neath that giant Exxon sign that brings this fair city light
Man there's an opera out on the Turnpike
There's a ballet being fought out in the alley
Until the local cops, Cherry Tops, rips this holy night
The street's alive as secret debts are paid
Contacts made, they vanished unseen
Kids flash guitars just like switch-blades hustling for the record machine
The hungry and the hunted explode into rock'n'roll bands
That face off against each other out in the street down in Jungleland
In the parking lot the visionaries dress in the latest rage
Inside the backstreet girls are dancing to the records that the D.J. plays
Lonely-hearted lovers struggle in dark corners
Desperate as the night moves on, just a look and a whisper, and they're gone
Beneath the city two hearts beat
Soul engines running through a night so tender in a bedroom locked
In whispers of soft refusal and then surrender in the tunnels uptown
The Rat's own dream guns him down as shots echo down them hallways in the night
No one watches when the ambulance pulls away
Or as the girl shuts out the bedroom light
Outside the street's on fire in a real death waltz
Between flesh and what's fantasy and the poets down here
Don't write nothing at all, they just stand back and let it all be
And in the quick of the night they reach for their moment
And try to make an honest stand but they wind up wounded, not even dead
Tonight in Jungleland
https://www.youtube.com/watch?v=JR_0nbEzVdY
http://www.dailymotion.com/video/xp5rb2_jungleland-bruce-springsteen-the-e-street-band-live-hyde-park-2009_music
https://youtu.be/8LS8klaVpck?t=1h17m13s
https://www.youtube.com/watch?v=fOOg9uljxns
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 7 - Incident on 57th Street
Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Lista jatkaa The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle-LP:llä. Incident on 57th Street edustaa samankaltaista tarinankerronnallista biisinkirjoitustyyliä kuin edeltävällä sijalla ollut New York City Serenade, mutta siinä missä NYCS kimaltelee, Incidentissä maailma on todellisempi. Jotkut ovat vetäneet tästä biisistä myös yhtäläisyyksiä legendaariseen West Side Storyyn: jengiryhmittymät tappelevat New Yorkin kaduilla taustalla, kun kerrotaan tarinaa nuorista rakastavaisista.
Tässäkin tapahtumia kuvataan henkilöiden kautta, sillä pääosassa pohjimmiltaan vallan perinteisessä Romeo & Julia-tarinassa ovat “Spanish Johnny” sekä “Puerto Rican Jane”. Lähtökohtana toimii hetki, jona Johnny (palatessaan kaupungin kaduilta myymästä seuraansa) on saanut selkäänsä ja palaa pahoinpideltynä kotiaan kohti. Hän kohtaa Janen, jolta löytyy suojaa.
“Incident” ei sisällä varsinaista kertosäkeistöä vaan teksti kulkee eteenpäin erillisissä osissa ja selvissä kohtauksissa. Alussa maahan lyöty Johnny vaikuttaa siltä, ettei tahdo palata menneisyyteensä ja epätoivoon enää koskaan tavattuaan Janen. Romantiikkaa kestääkin parin säkeistön verran: “Well like a cool Romeo he made his moves, oh she looked so fine”. Tässä vaiheessa olisi helppo uskoa, että onni kestää. Kuitenkin lopulta Johnnyn on annettava luonnolleen periksi ja palattava sinne, mistä on lähtenyt: sinne, minkä osaa.
Viimeiset kaksi säkeistön pätkää ovat mahtavasti kirjoitettuja. Johnny istuu paloportailla ja katselee alas kaupunkiin ymmärtäen kadottaneensa sisäisen palonsa, vaikka on onnellinen Janen kanssa. Kesä on edelleen pitkä ja kuuma, muttei enää kaunis. Parin kohtalo jää lopulta auki Johnnyn häipyessä yöhön entisten kaveriensa mukaan Janen jäädessä nukkumaan. “We may find it out on the street tonight baby / or we may walk until the night maybe”.
70-luvulla bändit miksattiin kuulostamaan erilaisilta: vaikka itse soitinten soundit eivät tässä olekaan aivan mahtavat, on orkesterin balanssi miellyttävä. Tilan tuntua on sekä soitannossa että äänimaailmassa, vaikka miehiä on äänessä perusbändiä enemmän. Kitarasoolot tulevat Springsteenin itsensä sormista ja onpa mies vielä 2000-luvullakin äitynyt keikoilla Incidentin outroissa silloin tällöin hienoihin tunnelmointeihin sellaisilla asteikoilla, joita ei tavallisesti häneltä kuulla. Alussa ja lopussa kuultavat pianokudelmat puolestaan tulevat levyllä Sanciousilta, keikoilla tietenkin Bittanilta. LP:llähän tämä ja seuraava Rosalita (Come Out Tonight) nivoutuvat yhteen loppu- ja alkusoitoistaan.
Monet fanit pitävät parhaimpana versiona tästä laulusta vuoden 1987 Live Collection-EP:lle taltioitua versiota joulukuulta 1980, jossa soundit ovat tanakammat ja sointi entistä sulavampaa version kellottuessa hieman päälle kymmeneen minuuttiin. Hieno otos se on, ja kannattaa kuunnella. Onpa Bruce esittänyt tätä joskus myös soolona pianolla itseään säestäen, kuten oheen liitetyllä Barcelonan keikkafilmillä.
Miksi tämä on nyt sitten tässä kohtaa listalla? Koska tarina resonoi romanttisuudessaan juuri hitusen enemmän kuin edeltävällä sijalla olleen NYCS:in. The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle levynä tuli käytyä läpi jo Aikakoneessa ja sen B-puoli on kokonaisuudessaan yksi historian parhaista levyn puolikkaista. Jonain toisena päivänä sen järjestys tällä TOP-listalla olisi saattanut olla aivan eri. Tänään näin.
Spanish Johnny drove in from the underworld last night
With bruised arms and broken rhythm in a beat-up old Buick
But dressed just like dynamite
He tried sellin' his heart to the hard girls over on Easy Street
But they sighed "Johnny it falls apart so easy and you know hearts these days are cheap"
And the pimps swung their axes and said "Johnny you're a cheater."
Well the pimps swung their axes and said "Johnny you're a liar"
And from out of the shadows came a young girl's voice said: "Johnny don't cry"
Puerto Rican Jane, oh won't you tell me what's your name.
I want to drive you down to the other side of town where paradise ain't so crowded, there'll be action goin' down on Shanty Lane tonight
All them golden-heeled fairies in a real bitch fight
Pull .38s and kiss the girls good night
Oh good night, it's alright Jane
Now let them black boys in to light the soul flame
We may find it out on the street tonight baby
Or we may walk until the daylight maybe
Well like a cool Romeo he made his moves, oh she looked so fine
Like a late Juliet she knew he'd never be true but then she really didn't mind
Upstairs a band was playin', the singer was singin' something about goin' home
She whispered, "Spanish Johnny, you can leave me tonight but just don't leave me alone"
And Johnny cried "Puerto Rican Jane, word is down the cops have found the vein"
Oh them barefoot boys left their homes for the woods
Them little barefoot street boys they say homes ain't no good
They left the corners, threw away all their switchblade knives and kissed each other good-bye
Johnny was sittin' on the fire escape watchin' the kids playin' down the street
He called down "Hey little heroes, summer's long but I guess it ain't very sweet around here anymore"
Janey sleeps in sheets damp with sweat, Johnny sits up alone and watches her dream on, dream on
And the sister prays for lost souls, then breaks down in the chapel after everyone's gone
Jane moves over to share her pillow but opens her eyes to see Johnny up and putting his clothes on
She says "Those romantic young boys
All they ever want to do is fight"
Those romantic young boys
They're callin' through the window
"Hey Spanish Johnny, you want to make a little easy money tonight?"
And Johnny whispered:
Good night, it's all tight Jane
I'll meet you tomorrow night on Lover's Lane
We may find it out on the street tonight baby
Or we may walk until the daylight maybe
https://www.youtube.com/watch?v=xtPEZX6wAzg
https://www.youtube.com/watch?v=9uknhP9-alQ
https://www.youtube.com/watch?v=t0ZEv4UNPRw
Lista jatkaa The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle-LP:llä. Incident on 57th Street edustaa samankaltaista tarinankerronnallista biisinkirjoitustyyliä kuin edeltävällä sijalla ollut New York City Serenade, mutta siinä missä NYCS kimaltelee, Incidentissä maailma on todellisempi. Jotkut ovat vetäneet tästä biisistä myös yhtäläisyyksiä legendaariseen West Side Storyyn: jengiryhmittymät tappelevat New Yorkin kaduilla taustalla, kun kerrotaan tarinaa nuorista rakastavaisista.
Tässäkin tapahtumia kuvataan henkilöiden kautta, sillä pääosassa pohjimmiltaan vallan perinteisessä Romeo & Julia-tarinassa ovat “Spanish Johnny” sekä “Puerto Rican Jane”. Lähtökohtana toimii hetki, jona Johnny (palatessaan kaupungin kaduilta myymästä seuraansa) on saanut selkäänsä ja palaa pahoinpideltynä kotiaan kohti. Hän kohtaa Janen, jolta löytyy suojaa.
“Incident” ei sisällä varsinaista kertosäkeistöä vaan teksti kulkee eteenpäin erillisissä osissa ja selvissä kohtauksissa. Alussa maahan lyöty Johnny vaikuttaa siltä, ettei tahdo palata menneisyyteensä ja epätoivoon enää koskaan tavattuaan Janen. Romantiikkaa kestääkin parin säkeistön verran: “Well like a cool Romeo he made his moves, oh she looked so fine”. Tässä vaiheessa olisi helppo uskoa, että onni kestää. Kuitenkin lopulta Johnnyn on annettava luonnolleen periksi ja palattava sinne, mistä on lähtenyt: sinne, minkä osaa.
Viimeiset kaksi säkeistön pätkää ovat mahtavasti kirjoitettuja. Johnny istuu paloportailla ja katselee alas kaupunkiin ymmärtäen kadottaneensa sisäisen palonsa, vaikka on onnellinen Janen kanssa. Kesä on edelleen pitkä ja kuuma, muttei enää kaunis. Parin kohtalo jää lopulta auki Johnnyn häipyessä yöhön entisten kaveriensa mukaan Janen jäädessä nukkumaan. “We may find it out on the street tonight baby / or we may walk until the night maybe”.
70-luvulla bändit miksattiin kuulostamaan erilaisilta: vaikka itse soitinten soundit eivät tässä olekaan aivan mahtavat, on orkesterin balanssi miellyttävä. Tilan tuntua on sekä soitannossa että äänimaailmassa, vaikka miehiä on äänessä perusbändiä enemmän. Kitarasoolot tulevat Springsteenin itsensä sormista ja onpa mies vielä 2000-luvullakin äitynyt keikoilla Incidentin outroissa silloin tällöin hienoihin tunnelmointeihin sellaisilla asteikoilla, joita ei tavallisesti häneltä kuulla. Alussa ja lopussa kuultavat pianokudelmat puolestaan tulevat levyllä Sanciousilta, keikoilla tietenkin Bittanilta. LP:llähän tämä ja seuraava Rosalita (Come Out Tonight) nivoutuvat yhteen loppu- ja alkusoitoistaan.
Monet fanit pitävät parhaimpana versiona tästä laulusta vuoden 1987 Live Collection-EP:lle taltioitua versiota joulukuulta 1980, jossa soundit ovat tanakammat ja sointi entistä sulavampaa version kellottuessa hieman päälle kymmeneen minuuttiin. Hieno otos se on, ja kannattaa kuunnella. Onpa Bruce esittänyt tätä joskus myös soolona pianolla itseään säestäen, kuten oheen liitetyllä Barcelonan keikkafilmillä.
Miksi tämä on nyt sitten tässä kohtaa listalla? Koska tarina resonoi romanttisuudessaan juuri hitusen enemmän kuin edeltävällä sijalla olleen NYCS:in. The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle levynä tuli käytyä läpi jo Aikakoneessa ja sen B-puoli on kokonaisuudessaan yksi historian parhaista levyn puolikkaista. Jonain toisena päivänä sen järjestys tällä TOP-listalla olisi saattanut olla aivan eri. Tänään näin.
Spanish Johnny drove in from the underworld last night
With bruised arms and broken rhythm in a beat-up old Buick
But dressed just like dynamite
He tried sellin' his heart to the hard girls over on Easy Street
But they sighed "Johnny it falls apart so easy and you know hearts these days are cheap"
And the pimps swung their axes and said "Johnny you're a cheater."
Well the pimps swung their axes and said "Johnny you're a liar"
And from out of the shadows came a young girl's voice said: "Johnny don't cry"
Puerto Rican Jane, oh won't you tell me what's your name.
I want to drive you down to the other side of town where paradise ain't so crowded, there'll be action goin' down on Shanty Lane tonight
All them golden-heeled fairies in a real bitch fight
Pull .38s and kiss the girls good night
Oh good night, it's alright Jane
Now let them black boys in to light the soul flame
We may find it out on the street tonight baby
Or we may walk until the daylight maybe
Well like a cool Romeo he made his moves, oh she looked so fine
Like a late Juliet she knew he'd never be true but then she really didn't mind
Upstairs a band was playin', the singer was singin' something about goin' home
She whispered, "Spanish Johnny, you can leave me tonight but just don't leave me alone"
And Johnny cried "Puerto Rican Jane, word is down the cops have found the vein"
Oh them barefoot boys left their homes for the woods
Them little barefoot street boys they say homes ain't no good
They left the corners, threw away all their switchblade knives and kissed each other good-bye
Johnny was sittin' on the fire escape watchin' the kids playin' down the street
He called down "Hey little heroes, summer's long but I guess it ain't very sweet around here anymore"
Janey sleeps in sheets damp with sweat, Johnny sits up alone and watches her dream on, dream on
And the sister prays for lost souls, then breaks down in the chapel after everyone's gone
Jane moves over to share her pillow but opens her eyes to see Johnny up and putting his clothes on
She says "Those romantic young boys
All they ever want to do is fight"
Those romantic young boys
They're callin' through the window
"Hey Spanish Johnny, you want to make a little easy money tonight?"
And Johnny whispered:
Good night, it's all tight Jane
I'll meet you tomorrow night on Lover's Lane
We may find it out on the street tonight baby
Or we may walk until the daylight maybe
https://www.youtube.com/watch?v=xtPEZX6wAzg
https://www.youtube.com/watch?v=9uknhP9-alQ
https://www.youtube.com/watch?v=t0ZEv4UNPRw
torstai 17. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 8 - New York City Serenade
Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Springsteenin toisen albumin päätösnumero New York City Serenade ei avautunut helposti. Meni useita vuosia, ennenkuin siitä jäi mieleen mitään muuta kuin alun pianokuviot, jotka on taitavasti soittanut bändin ensimmäinen pianisti David Sancious. Kaikki kuitenkin muuttui parina heinäkuisena iltana kesällä 2013: Bruce ja ESB soittivat tämän, ensimmäistä kertaa ikinä eurooppalaisella maaperällä, Roomassa ja tahdoin ottaa selvää miksi fanifoorumit hehkuttivat tapausta niin runsaasti. Kävi klassisesti, sillä nyt nuo ensimmäiset, lämpimät kesäillat muistuvat aina mieleen kun NYCS soi.
Teos alkaa David Sanciousin pianolla, joka tunnustellen eri tyylejä asettuu lopulta hellävaraiseen muutaman soinnun kiertoon ja pieniin filleihin conga-rumpujen säestäessä. Brucen soittama akustinen leijailee mukana koko biisin liki kymmenen minuutin keston. NYCS:in rakenne on helmeilevän kauniin haikea, liki pidättynyt, ja siksi se on mahtava kesäyön laulu.
Billyn, Jackien ja muiden tarinat kiinnostavat. Teksti on kuin kirja tai elokuva, ei niinkään normaali pop-kappale. Pikkuhiljaa tarinan edetessä myös bändi saa suurempaa roolia, mutta Springsteenin musiikille poikkeuksellisesti jouset saavat suuren roolin. Hiljaiset ja äänekäämmät osiot vuorottelevat luontevasti ja tempotkin vaihtelevat, mutteivat korvaan pistävästí.
Myös New York City Serenadessa on yksi rivi, johon se tiivistyy. “So walk tall / or baby don't walk at all”. NY voi olla heikommille kova kaupunki ja läheskään kaikki kohtalot eivät ole onnellisia. Billyn ja Jackien elämästä on hohto kaukana, mutta Manhattanin yö on heille silti paikka, jossa heidän kuuluu olla. Tekstissä on paljon tajunnanvirtaa pariskunnan astellessa pitkin kaupungin katuja ja heidän kohdatessaan ihmisiä. “Fish lady” tai jazzin soittaja (“any deeper blue / and you'll be playing in your grave”) ovat sivuosassa, mutta pienillä maininnoilla maalaavat merkittävän osan tunnelmasta.
Livenä NYCSiä on siis soitettu todella harvoin. Vuoden 1975 jälkeen se on kuultu yhdeksän kertaa ja kautta aikojen Euroopassa siis vain kerran. Alkuaikoina se venyi todella pitkäksi bändijammailuksi Sanciousin pianon johdolla, kun taas Roomassa mukana oli Roma Sinfonietta täydentämässä jousisovituksen. Springsteen julkaisi tuon version sittemmin HD-laatuisena Youtube-kanavallaan fanien iloksi.
New York City Serenadesta sekä WIESS-levystä on jo vierähtänyt reilut neljä vuosikymmentä eivätkä ne olekaan alkuunkaan streamaus-aikakauden musiikkia. NYCS:ille täytyy tarjota tilaa eikä kuunnella sivukorvalla. Kannattaa istua alas ja varata kymmenen minuuttia New York Cityn kaduilla vaelteluun yhdessä Billyn ja Jackien kanssa.
Billy he's down by the railroad tracks
Sittin' low in the back seat of his Cadillac
Diamond Jackie, she's so intact
As she falls so softly beneath him
Jackie's heels are stacked
Billy's got cleats on his boots
Together they're gonna boogaloo down Broadway and come back home with the loot
It's midnight in Manhattan, this is no time to get cute
It's a mad dog's promenade
So walk tall or baby don't walk at all
Fish lady, oh fish lady
She baits them tenement walls
She won't take corner boys
They ain't got no money
And they're so easy
I said "Hey, baby
Won't you take my hand
Walk with me down Broadway
Well mama take my arm and move with me down Broadway"
I'm a young man, I talk it real loud
Yeah babe I walk it real proud for you
Ah so shake it away
So shake away your street life
Shake away your city life
Hook up to the train
And hook up to the night train
Hook it up
Hook up to the train
But I know that she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
She's afraid them tracks are gonna slow her down
And when she turns this boy'll be gone
So long, sometimes you just gotta walk on, walk on
Hey vibes man, hey jazz man, play me your serenade
Any deeper blue and you're playin' in your grave
Save your notes, don't spend 'em on the blues boy
Save your notes, don't spend 'em on the darlin' yearlin' sharp boy
Straight for the church note ringin', vibes man sting a trash can
Listen to your junk man
Listen to your junk man
Listen to your junk man
He's singin', he's singin', he's singin'
All dressed up in satin, walkin' past the alley
He's singin', singin', singin', singin'
https://www.youtube.com/watch?v=8EooiBaW1BA
https://www.youtube.com/watch?v=T-IZWISZ8CYAlbumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Springsteenin toisen albumin päätösnumero New York City Serenade ei avautunut helposti. Meni useita vuosia, ennenkuin siitä jäi mieleen mitään muuta kuin alun pianokuviot, jotka on taitavasti soittanut bändin ensimmäinen pianisti David Sancious. Kaikki kuitenkin muuttui parina heinäkuisena iltana kesällä 2013: Bruce ja ESB soittivat tämän, ensimmäistä kertaa ikinä eurooppalaisella maaperällä, Roomassa ja tahdoin ottaa selvää miksi fanifoorumit hehkuttivat tapausta niin runsaasti. Kävi klassisesti, sillä nyt nuo ensimmäiset, lämpimät kesäillat muistuvat aina mieleen kun NYCS soi.
Teos alkaa siis David Sanciousin pianolla, joka tunnustellen eri tyylejä asettuu lopulta hellävaraiseen muutaman soinnun kiertoon ja pieniin filleihin conga-rumpujen säestäessä. Brucen soittama akustinen leijailee mukana koko biisin liki kymmenen minuutin keston. NYCS helmeilee kauniin haikeasti, liki pidättyneesti, ja siksi se on mahtava kesäyön laulu.
Billyn, Jackien ja muiden tarinat kiinnostavat. Teksti on kuin kirja tai elokuva, ei niinkään normaali pop-kappale. Pikkuhiljaa tarinan edetessä myös bändi saa suurempaa roolia, mutta Springsteenin musiikille poikkeuksellisesti jouset pääsevät kuuluvimmin esille. Hiljaiset ja äänekäämmät osiot vuorottelevat luontevasti ja tempotkin vaihtelevat, mutteivat korvaan pistävästí.
Myös New York City Serenadessa on yksi rivi, johon se tiivistyy. “So walk tall / or baby don't walk at all”. NY voi olla heikommille kova kaupunki ja läheskään kaikki kohtalot eivät ole onnellisia. Billyn ja Jackien elämästä on hohto kaukana, mutta Manhattanin yö on heille silti paikka, jossa heidän kuuluu olla. Tekstissä on paljon tajunnanvirtaa pariskunnan astellessa pitkin kaupungin katuja ja heidän kohdatessaan ihmisiä. “Fish lady” tai jazzin soittaja (“any deeper blue / and you'll be playing in your grave”) ovat sivuosassa, mutta pienillä maininnoilla maalaavat merkittävän osan tunnelmasta.
Livenä NYCSiä on siis soitettu todella harvoin. Vuoden 1975 jälkeen se on kuultu yhdeksän kertaa ja kautta aikojen Euroopassa siis vain kerran. Alkuaikoina se venyi todella pitkäksi bändijammailuksi Sanciousin pianon johdolla, kun taas Roomassa mukana oli Roma Sinfonietta täydentämässä jousisovituksen. Springsteen julkaisi tuon version sittemmin HD-laatuisena Youtube-kanavallaan fanien iloksi.
New York City Serenadesta sekä WIESS-levystä on jo vierähtänyt reilut neljä vuosikymmentä eivätkä ne olekaan alkuunkaan streamaus-aikakauden musiikkia. NYCS:ille täytyy tarjota tilaa eikä kuunnella sivukorvalla. Kannattaa istua alas ja varata kymmenen minuuttia New York Cityn kaduilla vaelteluun yhdessä Billyn ja Jackien kanssa.
Billy he's down by the railroad tracks
Sittin' low in the back seat of his Cadillac
Diamond Jackie, she's so intact
As she falls so softly beneath him
Jackie's heels are stacked
Billy's got cleats on his boots
Together they're gonna boogaloo down Broadway and come back home with the loot
It's midnight in Manhattan, this is no time to get cute
It's a mad dog's promenade
So walk tall or baby don't walk at all
Fish lady, oh fish lady
She baits them tenement walls
She won't take corner boys
They ain't got no money
And they're so easy
I said "Hey, baby
Won't you take my hand
Walk with me down Broadway
Well mama take my arm and move with me down Broadway"
I'm a young man, I talk it real loud
Yeah babe I walk it real proud for you
Ah so shake it away
So shake away your street life
Shake away your city life
Hook up to the train
And hook up to the night train
Hook it up
Hook up to the train
But I know that she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
She's afraid them tracks are gonna slow her down
And when she turns this boy'll be gone
So long, sometimes you just gotta walk on, walk on
Hey vibes man, hey jazz man, play me your serenade
Any deeper blue and you're playin' in your grave
Save your notes, don't spend 'em on the blues boy
Save your notes, don't spend 'em on the darlin' yearlin' sharp boy
Straight for the church note ringin', vibes man sting a trash can
Listen to your junk man
Listen to your junk man
Listen to your junk man
He's singin', he's singin', he's singin'
All dressed up in satin, walkin' past the alley
He's singin', singin', singin', singin'
https://www.youtube.com/watch?v=8EooiBaW1BA
https://www.youtube.com/watch?v=T-IZWISZ8CY
Springsteenin toisen albumin päätösnumero New York City Serenade ei avautunut helposti. Meni useita vuosia, ennenkuin siitä jäi mieleen mitään muuta kuin alun pianokuviot, jotka on taitavasti soittanut bändin ensimmäinen pianisti David Sancious. Kaikki kuitenkin muuttui parina heinäkuisena iltana kesällä 2013: Bruce ja ESB soittivat tämän, ensimmäistä kertaa ikinä eurooppalaisella maaperällä, Roomassa ja tahdoin ottaa selvää miksi fanifoorumit hehkuttivat tapausta niin runsaasti. Kävi klassisesti, sillä nyt nuo ensimmäiset, lämpimät kesäillat muistuvat aina mieleen kun NYCS soi.
Teos alkaa David Sanciousin pianolla, joka tunnustellen eri tyylejä asettuu lopulta hellävaraiseen muutaman soinnun kiertoon ja pieniin filleihin conga-rumpujen säestäessä. Brucen soittama akustinen leijailee mukana koko biisin liki kymmenen minuutin keston. NYCS:in rakenne on helmeilevän kauniin haikea, liki pidättynyt, ja siksi se on mahtava kesäyön laulu.
Billyn, Jackien ja muiden tarinat kiinnostavat. Teksti on kuin kirja tai elokuva, ei niinkään normaali pop-kappale. Pikkuhiljaa tarinan edetessä myös bändi saa suurempaa roolia, mutta Springsteenin musiikille poikkeuksellisesti jouset saavat suuren roolin. Hiljaiset ja äänekäämmät osiot vuorottelevat luontevasti ja tempotkin vaihtelevat, mutteivat korvaan pistävästí.
Myös New York City Serenadessa on yksi rivi, johon se tiivistyy. “So walk tall / or baby don't walk at all”. NY voi olla heikommille kova kaupunki ja läheskään kaikki kohtalot eivät ole onnellisia. Billyn ja Jackien elämästä on hohto kaukana, mutta Manhattanin yö on heille silti paikka, jossa heidän kuuluu olla. Tekstissä on paljon tajunnanvirtaa pariskunnan astellessa pitkin kaupungin katuja ja heidän kohdatessaan ihmisiä. “Fish lady” tai jazzin soittaja (“any deeper blue / and you'll be playing in your grave”) ovat sivuosassa, mutta pienillä maininnoilla maalaavat merkittävän osan tunnelmasta.
Livenä NYCSiä on siis soitettu todella harvoin. Vuoden 1975 jälkeen se on kuultu yhdeksän kertaa ja kautta aikojen Euroopassa siis vain kerran. Alkuaikoina se venyi todella pitkäksi bändijammailuksi Sanciousin pianon johdolla, kun taas Roomassa mukana oli Roma Sinfonietta täydentämässä jousisovituksen. Springsteen julkaisi tuon version sittemmin HD-laatuisena Youtube-kanavallaan fanien iloksi.
New York City Serenadesta sekä WIESS-levystä on jo vierähtänyt reilut neljä vuosikymmentä eivätkä ne olekaan alkuunkaan streamaus-aikakauden musiikkia. NYCS:ille täytyy tarjota tilaa eikä kuunnella sivukorvalla. Kannattaa istua alas ja varata kymmenen minuuttia New York Cityn kaduilla vaelteluun yhdessä Billyn ja Jackien kanssa.
Billy he's down by the railroad tracks
Sittin' low in the back seat of his Cadillac
Diamond Jackie, she's so intact
As she falls so softly beneath him
Jackie's heels are stacked
Billy's got cleats on his boots
Together they're gonna boogaloo down Broadway and come back home with the loot
It's midnight in Manhattan, this is no time to get cute
It's a mad dog's promenade
So walk tall or baby don't walk at all
Fish lady, oh fish lady
She baits them tenement walls
She won't take corner boys
They ain't got no money
And they're so easy
I said "Hey, baby
Won't you take my hand
Walk with me down Broadway
Well mama take my arm and move with me down Broadway"
I'm a young man, I talk it real loud
Yeah babe I walk it real proud for you
Ah so shake it away
So shake away your street life
Shake away your city life
Hook up to the train
And hook up to the night train
Hook it up
Hook up to the train
But I know that she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
She's afraid them tracks are gonna slow her down
And when she turns this boy'll be gone
So long, sometimes you just gotta walk on, walk on
Hey vibes man, hey jazz man, play me your serenade
Any deeper blue and you're playin' in your grave
Save your notes, don't spend 'em on the blues boy
Save your notes, don't spend 'em on the darlin' yearlin' sharp boy
Straight for the church note ringin', vibes man sting a trash can
Listen to your junk man
Listen to your junk man
Listen to your junk man
He's singin', he's singin', he's singin'
All dressed up in satin, walkin' past the alley
He's singin', singin', singin', singin'
https://www.youtube.com/watch?v=8EooiBaW1BA
https://www.youtube.com/watch?v=T-IZWISZ8CYAlbumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Springsteenin toisen albumin päätösnumero New York City Serenade ei avautunut helposti. Meni useita vuosia, ennenkuin siitä jäi mieleen mitään muuta kuin alun pianokuviot, jotka on taitavasti soittanut bändin ensimmäinen pianisti David Sancious. Kaikki kuitenkin muuttui parina heinäkuisena iltana kesällä 2013: Bruce ja ESB soittivat tämän, ensimmäistä kertaa ikinä eurooppalaisella maaperällä, Roomassa ja tahdoin ottaa selvää miksi fanifoorumit hehkuttivat tapausta niin runsaasti. Kävi klassisesti, sillä nyt nuo ensimmäiset, lämpimät kesäillat muistuvat aina mieleen kun NYCS soi.
Teos alkaa siis David Sanciousin pianolla, joka tunnustellen eri tyylejä asettuu lopulta hellävaraiseen muutaman soinnun kiertoon ja pieniin filleihin conga-rumpujen säestäessä. Brucen soittama akustinen leijailee mukana koko biisin liki kymmenen minuutin keston. NYCS helmeilee kauniin haikeasti, liki pidättyneesti, ja siksi se on mahtava kesäyön laulu.
Billyn, Jackien ja muiden tarinat kiinnostavat. Teksti on kuin kirja tai elokuva, ei niinkään normaali pop-kappale. Pikkuhiljaa tarinan edetessä myös bändi saa suurempaa roolia, mutta Springsteenin musiikille poikkeuksellisesti jouset pääsevät kuuluvimmin esille. Hiljaiset ja äänekäämmät osiot vuorottelevat luontevasti ja tempotkin vaihtelevat, mutteivat korvaan pistävästí.
Myös New York City Serenadessa on yksi rivi, johon se tiivistyy. “So walk tall / or baby don't walk at all”. NY voi olla heikommille kova kaupunki ja läheskään kaikki kohtalot eivät ole onnellisia. Billyn ja Jackien elämästä on hohto kaukana, mutta Manhattanin yö on heille silti paikka, jossa heidän kuuluu olla. Tekstissä on paljon tajunnanvirtaa pariskunnan astellessa pitkin kaupungin katuja ja heidän kohdatessaan ihmisiä. “Fish lady” tai jazzin soittaja (“any deeper blue / and you'll be playing in your grave”) ovat sivuosassa, mutta pienillä maininnoilla maalaavat merkittävän osan tunnelmasta.
Livenä NYCSiä on siis soitettu todella harvoin. Vuoden 1975 jälkeen se on kuultu yhdeksän kertaa ja kautta aikojen Euroopassa siis vain kerran. Alkuaikoina se venyi todella pitkäksi bändijammailuksi Sanciousin pianon johdolla, kun taas Roomassa mukana oli Roma Sinfonietta täydentämässä jousisovituksen. Springsteen julkaisi tuon version sittemmin HD-laatuisena Youtube-kanavallaan fanien iloksi.
New York City Serenadesta sekä WIESS-levystä on jo vierähtänyt reilut neljä vuosikymmentä eivätkä ne olekaan alkuunkaan streamaus-aikakauden musiikkia. NYCS:ille täytyy tarjota tilaa eikä kuunnella sivukorvalla. Kannattaa istua alas ja varata kymmenen minuuttia New York Cityn kaduilla vaelteluun yhdessä Billyn ja Jackien kanssa.
Billy he's down by the railroad tracks
Sittin' low in the back seat of his Cadillac
Diamond Jackie, she's so intact
As she falls so softly beneath him
Jackie's heels are stacked
Billy's got cleats on his boots
Together they're gonna boogaloo down Broadway and come back home with the loot
It's midnight in Manhattan, this is no time to get cute
It's a mad dog's promenade
So walk tall or baby don't walk at all
Fish lady, oh fish lady
She baits them tenement walls
She won't take corner boys
They ain't got no money
And they're so easy
I said "Hey, baby
Won't you take my hand
Walk with me down Broadway
Well mama take my arm and move with me down Broadway"
I'm a young man, I talk it real loud
Yeah babe I walk it real proud for you
Ah so shake it away
So shake away your street life
Shake away your city life
Hook up to the train
And hook up to the night train
Hook it up
Hook up to the train
But I know that she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
Oh she won't take the train, no she won't take the train
She's afraid them tracks are gonna slow her down
And when she turns this boy'll be gone
So long, sometimes you just gotta walk on, walk on
Hey vibes man, hey jazz man, play me your serenade
Any deeper blue and you're playin' in your grave
Save your notes, don't spend 'em on the blues boy
Save your notes, don't spend 'em on the darlin' yearlin' sharp boy
Straight for the church note ringin', vibes man sting a trash can
Listen to your junk man
Listen to your junk man
Listen to your junk man
He's singin', he's singin', he's singin'
All dressed up in satin, walkin' past the alley
He's singin', singin', singin', singin'
https://www.youtube.com/watch?v=8EooiBaW1BA
https://www.youtube.com/watch?v=T-IZWISZ8CY
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 9 - Badlands
Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).
“When you listen to Bruce's music, you aren't a loser. You are a character in an epic poem ... about losers.” -Jon Stewart tribuutissaan Springsteenille Kennedy Center Honors-tapahtumassa 2009.
Darkness on the Edge of Town-albumin “samurai-aspekti” tuli mainittua jo pari sijaa heikompana sijainneen Prove It All Nightin kohdalla. Levyn äänimaisema on riisuttu ylimääräisistä koruista ja sen sankarit ovat valmiita asettumaan taisteluun ympäröivän maailman koettelemuksia vastaan. Badlands avaa tuon Darknessin maailman iskulla vasten kasvoja osoittaen heti, mikä on muuttunut kolmen vuoden takaisen Born to Runin romanttisesta maisemasta.
Ryminän käynnistävä rumpufilli on keskeinen osa tunnelmaan pääsyä. E Street Band jyllää alusta saakka täysillä sylintereillä: kitarat kirkuvat, rytmiryhmä kipittää ja kaiken keulassa koskettimet helisyttävät klassikko-statukseen kohonnutta riffinpätkää. Soitannossa on melkeinpä punk-asennetta ja anteeksipyytelemättömyyttä.
Weinbergin tasainen tykytys säestää kertomusta, jossa ei tosiaan anteeksi pyydellä. Kertoja on väsynyt huonoon onneensa ja paineisiin jotka ympäristö aiheuttaa. Osan niistä ymmärtää, osaa ei. Hän on kuitenkin päättänyt olla jäämättä jalkoihin: “I don't give a damn / for the same old played out scenes”.
Badlands kertoo itselleni uskalluksesta huomata suhteensa muuhun maailmaan. “I want control right now”. Unelmista voi tehdä totta vaikka painajaiset pelottelisivat ja tulevaisuus ahdistaisi. Parempaa on tarjolla, jos sen uskaltaa ottaa. Pahojen aikojen läpi on mentävä ja perään saattaa jäädä särkyneitä sydämiä ja muuta sälää, mutta jossain vaiheessa meininki kääntyy.
Toisessa säkeistössä tavataan yksi legendaarisimmista Bruce-riveistä. Yksi niistä, joita itse olen pohtinut vuosikausia aina tämän biisin kuullessani. “Poor man wanna be rich / rich man wanna be king / and a king ain't satisfied / 'till he rules everything”. Paitsi Brucen myös monen muun artistin tekstillinen tuotanto voisi tiivistyä tuohon riviin. Jätettäköön lukijan pohdittavaksi laajempi kuva.
Brucen ja Clarencen soittamat soolot ovat teräviä, päälle käyviä. Vuoden '78 Springsteenin kitara soi sävyllä, joka uppoaa kuin puukko. Nuottien tarkkuus ei ole keskeistä, vaan välittyvä palo. Clemons taas seuraa tyylilleen ominaisella, mukana hyräiltävällä saksofonisoololla, jonka jälkeen tunnelma tiivistyy.
Viimeinen säkeistö on kuin viimeinen julistus “heille, joilla on sisällään uskomus”. Ei ole väärin uskaltaa ottaa langat omiin käsiinsä ja antaa mennä. "I wanna find one face that ain't looking through me / I wanna find one place / I wanna spit in the face of these badlands”. Jos mahdollista, niin viimeinen kertosäe lyö kasvoille vielä terävämmin kuin aiemmat.
Badlands iski välittömästi. Darkness albumina löytyi keväällä 2010 mutta aukesi ulottuvuuksissaan samana syksynä, pimeinä iltoina ympäri Lieksa-cityä pyöriessä vesisateen tihkuessa. Tuolloin levyn ihmiskohtalot tuntuvat entistäkin todellisemmilta.
Livesuosikki tämä on ollut myös julkaisustaan saakka ja toiminutkin usein keikkojen avausbiisinä. Heti rumpujen sisääntulosta tietää, että nyt lähtee: yleisö villiintyy kerta ja ilta toisensa jälkeen.
Lights out tonight
trouble in the heartland
Got a head-on collision
smashin' in my guts, man
I'm caught in a crossfire
that I don't understand
But there's one thing I know for sure, girl
I don't give a damn
For the same old played out scenes
I don't give a damn
For just the in-betweens
Honey, I want the heart, I want the soul
I want control right now
You better listen to me baby
Talk about a dream
Try to make it real
you wake up in the night
With a fear so real
Spend your life waiting
for a moment that just won't come
Well don't waste your time waiting
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
Workin' in the fields
Till you get your back burned
Workin' 'neath the wheel
Till you get your facts learned
Baby, I got my facts
Learned real good right now,
You better get it straight, darling,
Poor man wanna be rich
Rich man wanna be king
And a king ain't satisfied
Till he rules everything
I wanna go out tonight,
I wanna find out what I got
I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray
That some day it may raise me
Above these badlands
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
For the ones who had a notion
A notion deep inside
That it ain't no sin to be glad you're alive
I wanna find one face that ain't looking through me
I wanna find one place
I wanna spit in the face of these badlands
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
https://www.youtube.com/watch?v=7T_6Ua6fd5s
https://www.youtube.com/watch?v=YL72VcbKSEY
https://www.youtube.com/watch?v=gQ79EfXQ9LE
“When you listen to Bruce's music, you aren't a loser. You are a character in an epic poem ... about losers.” -Jon Stewart tribuutissaan Springsteenille Kennedy Center Honors-tapahtumassa 2009.
Darkness on the Edge of Town-albumin “samurai-aspekti” tuli mainittua jo pari sijaa heikompana sijainneen Prove It All Nightin kohdalla. Levyn äänimaisema on riisuttu ylimääräisistä koruista ja sen sankarit ovat valmiita asettumaan taisteluun ympäröivän maailman koettelemuksia vastaan. Badlands avaa tuon Darknessin maailman iskulla vasten kasvoja osoittaen heti, mikä on muuttunut kolmen vuoden takaisen Born to Runin romanttisesta maisemasta.
Ryminän käynnistävä rumpufilli on keskeinen osa tunnelmaan pääsyä. E Street Band jyllää alusta saakka täysillä sylintereillä: kitarat kirkuvat, rytmiryhmä kipittää ja kaiken keulassa koskettimet helisyttävät klassikko-statukseen kohonnutta riffinpätkää. Soitannossa on melkeinpä punk-asennetta ja anteeksipyytelemättömyyttä.
Weinbergin tasainen tykytys säestää kertomusta, jossa ei tosiaan anteeksi pyydellä. Kertoja on väsynyt huonoon onneensa ja paineisiin jotka ympäristö aiheuttaa. Osan niistä ymmärtää, osaa ei. Hän on kuitenkin päättänyt olla jäämättä jalkoihin: “I don't give a damn / for the same old played out scenes”.
Badlands kertoo itselleni uskalluksesta huomata suhteensa muuhun maailmaan. “I want control right now”. Unelmista voi tehdä totta vaikka painajaiset pelottelisivat ja tulevaisuus ahdistaisi. Parempaa on tarjolla, jos sen uskaltaa ottaa. Pahojen aikojen läpi on mentävä ja perään saattaa jäädä särkyneitä sydämiä ja muuta sälää, mutta jossain vaiheessa meininki kääntyy.
Toisessa säkeistössä tavataan yksi legendaarisimmista Bruce-riveistä. Yksi niistä, joita itse olen pohtinut vuosikausia aina tämän biisin kuullessani. “Poor man wanna be rich / rich man wanna be king / and a king ain't satisfied / 'till he rules everything”. Paitsi Brucen myös monen muun artistin tekstillinen tuotanto voisi tiivistyä tuohon riviin. Jätettäköön lukijan pohdittavaksi laajempi kuva.
Brucen ja Clarencen soittamat soolot ovat teräviä, päälle käyviä. Vuoden '78 Springsteenin kitara soi sävyllä, joka uppoaa kuin puukko. Nuottien tarkkuus ei ole keskeistä, vaan välittyvä palo. Clemons taas seuraa tyylilleen ominaisella, mukana hyräiltävällä saksofonisoololla, jonka jälkeen tunnelma tiivistyy.
Viimeinen säkeistö on kuin viimeinen julistus “heille, joilla on sisällään uskomus”. Ei ole väärin uskaltaa ottaa langat omiin käsiinsä ja antaa mennä. "I wanna find one face that ain't looking through me / I wanna find one place / I wanna spit in the face of these badlands”. Jos mahdollista, niin viimeinen kertosäe lyö kasvoille vielä terävämmin kuin aiemmat.
Badlands iski välittömästi. Darkness albumina löytyi keväällä 2010 mutta aukesi ulottuvuuksissaan samana syksynä, pimeinä iltoina ympäri Lieksa-cityä pyöriessä vesisateen tihkuessa. Tuolloin levyn ihmiskohtalot tuntuvat entistäkin todellisemmilta.
Livesuosikki tämä on ollut myös julkaisustaan saakka ja toiminutkin usein keikkojen avausbiisinä. Heti rumpujen sisääntulosta tietää, että nyt lähtee: yleisö villiintyy kerta ja ilta toisensa jälkeen.
Lights out tonight
trouble in the heartland
Got a head-on collision
smashin' in my guts, man
I'm caught in a crossfire
that I don't understand
But there's one thing I know for sure, girl
I don't give a damn
For the same old played out scenes
I don't give a damn
For just the in-betweens
Honey, I want the heart, I want the soul
I want control right now
You better listen to me baby
Talk about a dream
Try to make it real
you wake up in the night
With a fear so real
Spend your life waiting
for a moment that just won't come
Well don't waste your time waiting
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
Workin' in the fields
Till you get your back burned
Workin' 'neath the wheel
Till you get your facts learned
Baby, I got my facts
Learned real good right now,
You better get it straight, darling,
Poor man wanna be rich
Rich man wanna be king
And a king ain't satisfied
Till he rules everything
I wanna go out tonight,
I wanna find out what I got
I believe in the love that you gave me
I believe in the faith that can save me
I believe in the hope and I pray
That some day it may raise me
Above these badlands
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
For the ones who had a notion
A notion deep inside
That it ain't no sin to be glad you're alive
I wanna find one face that ain't looking through me
I wanna find one place
I wanna spit in the face of these badlands
Badlands, you gotta live it everyday
Let the broken hearts stand
As the price you've gotta pay
We'll keep pushin' till it's understood
and these badlands start treating us good
https://www.youtube.com/watch?v=7T_6Ua6fd5s
https://www.youtube.com/watch?v=YL72VcbKSEY
https://www.youtube.com/watch?v=gQ79EfXQ9LE
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 10 - Long Walk Home
Albumilta Magic (2007).
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIgAlbumilta Magic (2007).
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIg
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIgAlbumilta Magic (2007).
Kymmenen kärki tällä listalla käynnistyy Magic-albumilta löytyvällä raidalla. Paljastettakoon, että tämän jälkeen ei enää tälle listalle ole asiaa 2000-luvun tuotoksilla: Long Walk Home nappaa tämän vuosisadan parhaan Bruce-biisin tittelin.
Yleisö kuuli Long Walk Homen ensi kerran jo vuonna 2006 Sessions Band-kiertueella, jolla Springsteen kiersi Seeger Sessions-levyä varten kootun yhtyeen kanssa soittamassa vanhoja gospel-, folk- sekä jopa blues-biisejä sekä uusiksi sovitettuja versioita vanhoista, omista tuotoksistaan. Seassa kuultiin, tosin ainoastaan kertaalleen Lontoossa, uusi kappale Long Walk Home, joka tosin muutti vielä muotoaan ennen ensiesiintymistään studioalbumilla: matkalla muun muassa muuttui kappaleen yleissyke sekä katosi yksi säkeistö.
Springsteenin omin sanoin biisi kuvastaa sitä, miltä hänestä tuntui George W. Bushin hallinnon aikana. “Tuossa laulussa mies palaa kaupunkiinsa muttei tunnista näkemäänsä eikä häntä itseään tunnista kukaan”, hän kertoi The New York Timesille. “Laulu kertoo hänen kokemuksistaan. Hänen maailmansa on muuttunut: asiat jotka hän luuli tietävänsä, ihmiset jotka hän luuli tuntevansa ja joiden aatteisiin hän kykeni samaistumaan, ovatkin kuin muukalaisia. Maailma jonka hän tiesi tuntuukin aivan vieraalta. Luulen että sama on tapahtunut tässä maassa kuluneen kuuden vuoden aikana”.
Long Walk Home esitteleekin kokeneen Springsteenin taitoa biisintekijänä. Vaikka teema on selkeästi poliittinen, voi sen ottaa myös yhden henkilön kokemuksena, kuten se kerrotaan. Kuinka kaikki muuttuu, maailma vie ja itse kukin yrittää etsiä syynsä taapertaa eteenpäin, vaikka joskus rouva Fortuna potkiikin.
Magicin tuotantoa on tullut puitua tällä listalla aiemminkin ohimennen (Radio Nowhere sijalla 46, Girls in Their Summer Clothes 33.) Long Walk Home ei kuitenkaan kärsi Brendan O' Brienin kädenjäljestä vaan tuntuu kuin meluisuus resonoisi kertojan päänsä sisällä käymän keskustelun levottomuuteen. Myös Clarence Clemonsin saksofonisoolo on taattua Big Mania ja Springsteen on haastatteluissa kertonut vaalineensa vielä 2000-luvullakin C:n fonia soittimena, jonka pitää pysyä ajan hermolla soundeineen. Clemonsin soolo melodioineen onkin taattua Big Mania. E Street Bandin soitto puolestaan on niin jykevää ja soundit tasapainossa niin kuin vain vuosikymmenten kokemuksella voi olla.
Magic oli viimeinen levy jonka itse löysin Springsteen-tuotantoa kootessani. Siksi tämä kappale olikin pitkään “vain vuoden 2009 Greatest Hitsin loppupuolella kuultava biisi, joka on ympätty tuolle kokoelmalle vain siksi että uuttakin tavaraa piti mukana olla”. Ostin GH:n keväällä 2010, hieman ennen kuin sain ajokortin. Kun sitten ajelin ensimmäisiä ajeluitani, oli tuo CD usein soittimessa soiden tietenkin ensimmäisestä raidasta viimeiseen.
LWH oli pitkään täyteraidan tuntuinen kappale. Kului muutama vuosi, tarkalleen ottaen kolme, kunnes Springsteen ja ESB esiintyivät Turussa. Tuolla reissulla löysin lopulta varsinaisen Magicinkin hyllyyn. Kirjoitin keikkapäiväkirjaan tuolloin, että olisipa siistiä kuulla kakkoskeikalla jotain tuolta levyltä, sillä ensikeikalla biisilistassa ei ollut yhtään vuoden 2007 tuotosta. Toinen keikka alkoikin akustisella I'll Work for Your Lovella, mutta heti perään rykäistiin koko bändin voimin Long Walk Home. Hetki meni biisiä tunnistaessa, mutta ensimmäisen rivin jälkeen valkeni ja voimalla. Mieleen muistuivat kaikki ne ajelut vuosia aiemmin, päättymättömät kesäyöt ja nuoruuden vapauden tunne kotikaupungin kaduilla kun maailma on avoinna. Toisin sanoen: koti-ikävä menneisyyden kotiin jota ei enää ole.
Long Walk Homeen kuvattiin myös musiikkivideo, jonka maisemana toimi jälleen bändin kotiseutu New Jersey. Tyhjät konserttihallit ja kahvilat sopivat tähän täydellisesti Brucen tulkitessa laulua. Laitetaan jakoon myös tuo Turun keikan versio, joka itselleni taltioitui sydämeen lähtemättömästi.
Vaikka tähän astikin on oltu kovien biisien äärellä, niin varsinkin nyt top kympissä ollaan Ausculto-osastolla: nämä kannattaa kuulla eikä vain kuunnella. Sanoitus kannattaa pitää esillä.
Last night I stood at your doorstep
Trying to figure out what went wrong
You just slipped somethin' into my palm
Then you were gone
I could smell the same deep green of summer
Above me the same night sky was glowin'
In the distance I could see the town where I was born
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
A long walk home
In town I passed Sal's grocery
The barbershop on South Street
I looked into their faces
They were all rank strangers to me
The veterans' hall high up on the hill
Stood silent and alone
The diner was shuttered and boarded
With a sign that just said "gone"
It's gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Here everybody has a neighbor
Everybody has a friend
Everybody has a reason to begin again
My father said "Son, we're lucky in this town
It's a beautiful place to be born
It just wraps its arms around you
Nobody crowds you, nobody goes it alone.
That you know flag flying over the courthouse
Means certain things are set in stone
Who we are, what we'll do and what we won't."
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
Its gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
Hey pretty Darling, don't wait up for me
Gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
It's gonna be a long walk home
https://www.youtube.com/watch?v=iywFZqtPlhU
https://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I
https://www.youtube.com/watch?v=AwgT4VUFxIg
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Bruce Springsteen - TOP56-biisit: 11 - Rosalita (Come Out Tonight)
Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Rosie, come out tonight!
Jos kahdelta ensimmäiseltä Springsteen-levyltä pitäisi nostaa jokin fanisuosikki ylitse muiden, olisi se todennäköisesti Rosalita (Come Out Tonight). Bändi keikkaili tuolloin paljon lämmittely-yhtyeenä suuremmille nimille ja Bruce yrittikin omien sanojensa mukaan luoda teoksen, jolla kiinnittää muita esiintyjiä seuraamaan tulleen yleisön huomio. Tuollaisena “show stopperina” Rosalita onkin toiminut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Meno on villiä ja rönsyilevää, johtuen erityisesti Vini Lopezin jazz-vivahteisesta rumputyöskentelystä. Tempo on reipas ja vaikkei sävellys kuluta hirvittävästi erityisiä sointuja, on rakenteessa paljon vivahteita ja yllättäviä vaihteluita teoksen osissa. Välillä kuultavissa instrumentaalipätkissä on jopa jotain psykedeelistä, tyyliä, jota harvoin Springsteenin biiseissä kuulee.
Teksti ja tarina ovat rock 'n' roll-romantiikkaa nuoren Springsteenin kynästä. Kertoja laulaa Rosalitalleen ja ajatukset sinkoilevat sellaisella vauhdilla, että saa kuunnella kerran jos toisenkin saadakseen käsityksen tapahtumien kulusta. Lyhykäisyydessään ne menevät jotenkin näin: kertoja julistaa rakkauttaan Rosielle nuorison pirskeiden lähestyessä. Hän vakuuttaa että tämä on ns. “real deal” liki epätoivon vimmalla, jota jo edellä mainittu bändin välillä melkein lapasesta lähtevä soitto tehostaa. Tajunnanvirta vain kiihtyy säkeistöjen ja tarinan kertyessä. Kertojan itseluottamus ja tahto saada Rosie on kova eivätkä sen tielle asetu edes tytön ongelmalliset vanhemmat: “I ain't here for business / I'm only here for fun / and Rosie you're the one”.
Vaikka henkilöitä luetellaan melkoinen lista, pysyy biisin bile-ydin mukana loppuun saakka. Toisaalta taustalla on myös varmasti Brucen omakohtaista historiaa: kun tiedetään isäukon suhtautuminen “siihen hemmetin kitaraan” ja sen soittajaan, on levytyssopimus avannut mahdollisuuksia myös hänelle itselleen kuten Rosien perään haikailevalle kertojallekin.
Rosalitan perintö Springsteenin kavalkaadissa on kiistaton. Se toimi keikkojen päätösnumerona vuosikymmenen ajan (1973-1984) ja viritti ilta toisensa perään hallit ja areenat hurmokseen, joka loi myös Springsteenille ja ESB:lle maineen legendaarisen kovana liveaktina. Vuosien varrella se kuitenkin lakkasi hengittämästä pudoten biisilistoilta Born in the U.S.A.-kiertueella vuonna 1984. Sittemmin esiintymiset ovat olleet harvinaisia (pari kertaa vuosina '85 ja '88), ja 90-luku vierähti liki kokonaan ennenkuin “Rosie” elvytettiin, missäpä muuallakaan kuin New Jerseyssä, viidentenätoista ja viimeisenä iltana Continental Airlines Arenalla. Sittemmin sitä on kuultu useammin aina silloin tällöin keikkojen loppuhetkillä, jolloin se jyrää edelleen vastustamattomasti. Omalla toivelistallani tämä on aika korkealla: kunpa joskus vielä osuisi kohdalle.
Spread out now Rosie, doctor come cut loose her mama's reins
You know playin' blindman's bluff is a little baby's game
You pick up Little Dynamite, I'm gonna pick up Little Gun
And together we're gonna go out tonight and make that highway run
You don't have to call me lieutenant Rosie and I don't want to be your son
The only lover I'm ever gonna need's your soft sweet little girl's tongue
Rosie you're the one
Dynamite's in the belfry playin' with the bats
Little Gun's downtown in front of Woolworth's tryin' out his attitude on all the cats
Papa's on the corner waitin' for the bus
Mama she's home in the window waitin' up for us
She'll be there in that chair when they wrestle her upstairs
'Cause you know we ain't gonna come
I ain't here for business
I'm only here for fun
And Rosie you're the one
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Jack the Rabbit and Weak Knees Willie, you know they're gonna be there
Ah, sloppy Sue and Big Bones Billie, they'll be comin' up for air
We're gonna play some pool, skip some school, act real cool
Stay out all night, it's gonna feel all right
So Rosie come out tonight, baby come out tonight
Windows are for cheaters, chimneys for the poor
Closets are for hangers, winners use the door
So use it Rosie, that's what it's there for
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Now I know your mama she don't like me 'cause I play in a rock and roll band
And I know your daddy he don't dig me but he never did understand
Papa lowered the boom, he locked you in your room
I'm comin' to lend a hand
I'm comin' to liberate you, confiscate you, I want to be your man
Someday we'll look back on this and it will all seem funny
But now you're sad, your mama's mad
And your papa says he knows that I don't have any money
Tell him this is his last chance to get his daughter in a fine romance
Because the record company, Rosie, just gave me a big advance
My tires were slashed and I almost crashed but the Lord had mercy
My machine she's a dud, I'm stuck in the mud somewhere in the swamps of Jersey
Hold on tight, stay up all night 'cause Rosie I'm comin' on strong
By the time we meet the morning light I will hold you in my arms
I know a pretty little place in Southern California down San Diego way
There's a little cafe where they play guitars all night and day
You can hear them in the back room strummin'
So hold tight baby 'cause don't you know daddy's comin'
https://www.youtube.com/watch?v=XXWVSussrt0
https://www.youtube.com/watch?v=CYHGh6lmSbo
https://www.youtube.com/watch?v=kaCwTreoLvM
Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Rosie, come out tonight!
Jos kahdelta ensimmäiseltä Springsteen-levyltä pitäisi nostaa jokin fanisuosikki ylitse muiden, olisi se todennäköisesti Rosalita (Come Out Tonight). Bändi keikkaili tuolloin paljon lämmittely-yhtyeenä suuremmille nimille ja Bruce yrittikin omien sanojensa mukaan luoda teoksen, jolla kiinnittää muita esiintyjiä seuraamaan tulleen yleisön huomio. Tuollaisena “show stopperina” Rosalita onkin toiminut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Meno on villiä ja rönsyilevää, johtuen erityisesti Vini Lopezin jazz-vivahteisesta rumputyöskentelystä. Tempo on reipas ja vaikkei sävellys kuluta hirvittävästi erityisiä sointuja, on rakenteessa paljon vivahteita ja yllättäviä vaihteluita teoksen osissa. Välillä kuultavissa instrumentaalipätkissä on jopa jotain psykedeelistä, tyyliä, jota harvoin Springsteenin biiseissä kuulee.
Teksti ja tarina ovat rock 'n' roll-romantiikkaa nuoren Springsteenin kynästä. Kertoja laulaa Rosalitalleen ja ajatukset sinkoilevat sellaisella vauhdilla, että saa kuunnella kerran jos toisenkin saadakseen käsityksen tapahtumien kulusta. Lyhykäisyydessään ne menevät jotenkin näin: kertoja julistaa rakkauttaan Rosielle nuorison pirskeiden lähestyessä. Hän vakuuttaa että tämä on ns. “real deal” liki epätoivon vimmalla, jota jo edellä mainittu bändin välillä melkein lapasesta lähtevä soitto tehostaa. Tajunnanvirta vain kiihtyy säkeistöjen ja tarinan kertyessä. Kertojan itseluottamus ja tahto saada Rosie on kova eivätkä sen tielle asetu edes tytön ongelmalliset vanhemmat: “I ain't here for business / I'm only here for fun / and Rosie you're the one”.
Vaikka henkilöitä luetellaan melkoinen lista, pysyy biisin bile-ydin mukana loppuun saakka. Toisaalta taustalla on myös varmasti Brucen omakohtaista historiaa: kun tiedetään isäukon suhtautuminen “siihen hemmetin kitaraan” ja sen soittajaan, on levytyssopimus avannut mahdollisuuksia myös hänelle itselleen kuten Rosien perään haikailevalle kertojallekin.
Rosalitan perintö Springsteenin kavalkaadissa on kiistaton. Se toimi keikkojen päätösnumerona vuosikymmenen ajan (1973-1984) ja viritti ilta toisensa perään hallit ja areenat hurmokseen, joka loi myös Springsteenille ja ESB:lle maineen legendaarisen kovana liveaktina. Vuosien varrella se kuitenkin lakkasi hengittämästä pudoten biisilistoilta Born in the U.S.A.-kiertueella vuonna 1984. Sittemmin esiintymiset ovat olleet harvinaisia (pari kertaa vuosina '85 ja '88), ja 90-luku vierähti liki kokonaan ennenkuin “Rosie” elvytettiin, missäpä muuallakaan kuin New Jerseyssä, viidentenätoista ja viimeisenä iltana Continental Airlines Arenalla. Sittemmin sitä on kuultu useammin aina silloin tällöin keikkojen loppuhetkillä, jolloin se jyrää edelleen vastustamattomasti. Omalla toivelistallani tämä on aika korkealla: kunpa joskus vielä osuisi kohdalle.
Spread out now Rosie, doctor come cut loose her mama's reins
You know playin' blindman's bluff is a little baby's game
You pick up Little Dynamite, I'm gonna pick up Little Gun
And together we're gonna go out tonight and make that highway run
You don't have to call me lieutenant Rosie and I don't want to be your son
The only lover I'm ever gonna need's your soft sweet little girl's tongue
Rosie you're the one
Dynamite's in the belfry playin' with the bats
Little Gun's downtown in front of Woolworth's tryin' out his attitude on all the cats
Papa's on the corner waitin' for the bus
Mama she's home in the window waitin' up for us
She'll be there in that chair when they wrestle her upstairs
'Cause you know we ain't gonna come
I ain't here for business
I'm only here for fun
And Rosie you're the one
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Jack the Rabbit and Weak Knees Willie, you know they're gonna be there
Ah, sloppy Sue and Big Bones Billie, they'll be comin' up for air
We're gonna play some pool, skip some school, act real cool
Stay out all night, it's gonna feel all right
So Rosie come out tonight, baby come out tonight
Windows are for cheaters, chimneys for the poor
Closets are for hangers, winners use the door
So use it Rosie, that's what it's there for
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Now I know your mama she don't like me 'cause I play in a rock and roll band
And I know your daddy he don't dig me but he never did understand
Papa lowered the boom, he locked you in your room
I'm comin' to lend a hand
I'm comin' to liberate you, confiscate you, I want to be your man
Someday we'll look back on this and it will all seem funny
But now you're sad, your mama's mad
And your papa says he knows that I don't have any money
Tell him this is his last chance to get his daughter in a fine romance
Because the record company, Rosie, just gave me a big advance
My tires were slashed and I almost crashed but the Lord had mercy
My machine she's a dud, I'm stuck in the mud somewhere in the swamps of Jersey
Hold on tight, stay up all night 'cause Rosie I'm comin' on strong
By the time we meet the morning light I will hold you in my arms
I know a pretty little place in Southern California down San Diego way
There's a little cafe where they play guitars all night and day
You can hear them in the back room strummin'
So hold tight baby 'cause don't you know daddy's comin'
https://www.youtube.com/watch?v=XXWVSussrt0
https://www.youtube.com/watch?v=CYHGh6lmSbo
https://www.youtube.com/watch?v=kaCwTreoLvM
Rosie, come out tonight!
Jos kahdelta ensimmäiseltä Springsteen-levyltä pitäisi nostaa jokin fanisuosikki ylitse muiden, olisi se todennäköisesti Rosalita (Come Out Tonight). Bändi keikkaili tuolloin paljon lämmittely-yhtyeenä suuremmille nimille ja Bruce yrittikin omien sanojensa mukaan luoda teoksen, jolla kiinnittää muita esiintyjiä seuraamaan tulleen yleisön huomio. Tuollaisena “show stopperina” Rosalita onkin toiminut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Meno on villiä ja rönsyilevää, johtuen erityisesti Vini Lopezin jazz-vivahteisesta rumputyöskentelystä. Tempo on reipas ja vaikkei sävellys kuluta hirvittävästi erityisiä sointuja, on rakenteessa paljon vivahteita ja yllättäviä vaihteluita teoksen osissa. Välillä kuultavissa instrumentaalipätkissä on jopa jotain psykedeelistä, tyyliä, jota harvoin Springsteenin biiseissä kuulee.
Teksti ja tarina ovat rock 'n' roll-romantiikkaa nuoren Springsteenin kynästä. Kertoja laulaa Rosalitalleen ja ajatukset sinkoilevat sellaisella vauhdilla, että saa kuunnella kerran jos toisenkin saadakseen käsityksen tapahtumien kulusta. Lyhykäisyydessään ne menevät jotenkin näin: kertoja julistaa rakkauttaan Rosielle nuorison pirskeiden lähestyessä. Hän vakuuttaa että tämä on ns. “real deal” liki epätoivon vimmalla, jota jo edellä mainittu bändin välillä melkein lapasesta lähtevä soitto tehostaa. Tajunnanvirta vain kiihtyy säkeistöjen ja tarinan kertyessä. Kertojan itseluottamus ja tahto saada Rosie on kova eivätkä sen tielle asetu edes tytön ongelmalliset vanhemmat: “I ain't here for business / I'm only here for fun / and Rosie you're the one”.
Vaikka henkilöitä luetellaan melkoinen lista, pysyy biisin bile-ydin mukana loppuun saakka. Toisaalta taustalla on myös varmasti Brucen omakohtaista historiaa: kun tiedetään isäukon suhtautuminen “siihen hemmetin kitaraan” ja sen soittajaan, on levytyssopimus avannut mahdollisuuksia myös hänelle itselleen kuten Rosien perään haikailevalle kertojallekin.
Rosalitan perintö Springsteenin kavalkaadissa on kiistaton. Se toimi keikkojen päätösnumerona vuosikymmenen ajan (1973-1984) ja viritti ilta toisensa perään hallit ja areenat hurmokseen, joka loi myös Springsteenille ja ESB:lle maineen legendaarisen kovana liveaktina. Vuosien varrella se kuitenkin lakkasi hengittämästä pudoten biisilistoilta Born in the U.S.A.-kiertueella vuonna 1984. Sittemmin esiintymiset ovat olleet harvinaisia (pari kertaa vuosina '85 ja '88), ja 90-luku vierähti liki kokonaan ennenkuin “Rosie” elvytettiin, missäpä muuallakaan kuin New Jerseyssä, viidentenätoista ja viimeisenä iltana Continental Airlines Arenalla. Sittemmin sitä on kuultu useammin aina silloin tällöin keikkojen loppuhetkillä, jolloin se jyrää edelleen vastustamattomasti. Omalla toivelistallani tämä on aika korkealla: kunpa joskus vielä osuisi kohdalle.
Spread out now Rosie, doctor come cut loose her mama's reins
You know playin' blindman's bluff is a little baby's game
You pick up Little Dynamite, I'm gonna pick up Little Gun
And together we're gonna go out tonight and make that highway run
You don't have to call me lieutenant Rosie and I don't want to be your son
The only lover I'm ever gonna need's your soft sweet little girl's tongue
Rosie you're the one
Dynamite's in the belfry playin' with the bats
Little Gun's downtown in front of Woolworth's tryin' out his attitude on all the cats
Papa's on the corner waitin' for the bus
Mama she's home in the window waitin' up for us
She'll be there in that chair when they wrestle her upstairs
'Cause you know we ain't gonna come
I ain't here for business
I'm only here for fun
And Rosie you're the one
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Jack the Rabbit and Weak Knees Willie, you know they're gonna be there
Ah, sloppy Sue and Big Bones Billie, they'll be comin' up for air
We're gonna play some pool, skip some school, act real cool
Stay out all night, it's gonna feel all right
So Rosie come out tonight, baby come out tonight
Windows are for cheaters, chimneys for the poor
Closets are for hangers, winners use the door
So use it Rosie, that's what it's there for
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Now I know your mama she don't like me 'cause I play in a rock and roll band
And I know your daddy he don't dig me but he never did understand
Papa lowered the boom, he locked you in your room
I'm comin' to lend a hand
I'm comin' to liberate you, confiscate you, I want to be your man
Someday we'll look back on this and it will all seem funny
But now you're sad, your mama's mad
And your papa says he knows that I don't have any money
Tell him this is his last chance to get his daughter in a fine romance
Because the record company, Rosie, just gave me a big advance
My tires were slashed and I almost crashed but the Lord had mercy
My machine she's a dud, I'm stuck in the mud somewhere in the swamps of Jersey
Hold on tight, stay up all night 'cause Rosie I'm comin' on strong
By the time we meet the morning light I will hold you in my arms
I know a pretty little place in Southern California down San Diego way
There's a little cafe where they play guitars all night and day
You can hear them in the back room strummin'
So hold tight baby 'cause don't you know daddy's comin'
https://www.youtube.com/watch?v=XXWVSussrt0
https://www.youtube.com/watch?v=CYHGh6lmSbo
https://www.youtube.com/watch?v=kaCwTreoLvM
Albumilta The Wild, the Innocent & the E Street Shuffle (1973).
Rosie, come out tonight!
Jos kahdelta ensimmäiseltä Springsteen-levyltä pitäisi nostaa jokin fanisuosikki ylitse muiden, olisi se todennäköisesti Rosalita (Come Out Tonight). Bändi keikkaili tuolloin paljon lämmittely-yhtyeenä suuremmille nimille ja Bruce yrittikin omien sanojensa mukaan luoda teoksen, jolla kiinnittää muita esiintyjiä seuraamaan tulleen yleisön huomio. Tuollaisena “show stopperina” Rosalita onkin toiminut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Meno on villiä ja rönsyilevää, johtuen erityisesti Vini Lopezin jazz-vivahteisesta rumputyöskentelystä. Tempo on reipas ja vaikkei sävellys kuluta hirvittävästi erityisiä sointuja, on rakenteessa paljon vivahteita ja yllättäviä vaihteluita teoksen osissa. Välillä kuultavissa instrumentaalipätkissä on jopa jotain psykedeelistä, tyyliä, jota harvoin Springsteenin biiseissä kuulee.
Teksti ja tarina ovat rock 'n' roll-romantiikkaa nuoren Springsteenin kynästä. Kertoja laulaa Rosalitalleen ja ajatukset sinkoilevat sellaisella vauhdilla, että saa kuunnella kerran jos toisenkin saadakseen käsityksen tapahtumien kulusta. Lyhykäisyydessään ne menevät jotenkin näin: kertoja julistaa rakkauttaan Rosielle nuorison pirskeiden lähestyessä. Hän vakuuttaa että tämä on ns. “real deal” liki epätoivon vimmalla, jota jo edellä mainittu bändin välillä melkein lapasesta lähtevä soitto tehostaa. Tajunnanvirta vain kiihtyy säkeistöjen ja tarinan kertyessä. Kertojan itseluottamus ja tahto saada Rosie on kova eivätkä sen tielle asetu edes tytön ongelmalliset vanhemmat: “I ain't here for business / I'm only here for fun / and Rosie you're the one”.
Vaikka henkilöitä luetellaan melkoinen lista, pysyy biisin bile-ydin mukana loppuun saakka. Toisaalta taustalla on myös varmasti Brucen omakohtaista historiaa: kun tiedetään isäukon suhtautuminen “siihen hemmetin kitaraan” ja sen soittajaan, on levytyssopimus avannut mahdollisuuksia myös hänelle itselleen kuten Rosien perään haikailevalle kertojallekin.
Rosalitan perintö Springsteenin kavalkaadissa on kiistaton. Se toimi keikkojen päätösnumerona vuosikymmenen ajan (1973-1984) ja viritti ilta toisensa perään hallit ja areenat hurmokseen, joka loi myös Springsteenille ja ESB:lle maineen legendaarisen kovana liveaktina. Vuosien varrella se kuitenkin lakkasi hengittämästä pudoten biisilistoilta Born in the U.S.A.-kiertueella vuonna 1984. Sittemmin esiintymiset ovat olleet harvinaisia (pari kertaa vuosina '85 ja '88), ja 90-luku vierähti liki kokonaan ennenkuin “Rosie” elvytettiin, missäpä muuallakaan kuin New Jerseyssä, viidentenätoista ja viimeisenä iltana Continental Airlines Arenalla. Sittemmin sitä on kuultu useammin aina silloin tällöin keikkojen loppuhetkillä, jolloin se jyrää edelleen vastustamattomasti. Omalla toivelistallani tämä on aika korkealla: kunpa joskus vielä osuisi kohdalle.
Spread out now Rosie, doctor come cut loose her mama's reins
You know playin' blindman's bluff is a little baby's game
You pick up Little Dynamite, I'm gonna pick up Little Gun
And together we're gonna go out tonight and make that highway run
You don't have to call me lieutenant Rosie and I don't want to be your son
The only lover I'm ever gonna need's your soft sweet little girl's tongue
Rosie you're the one
Dynamite's in the belfry playin' with the bats
Little Gun's downtown in front of Woolworth's tryin' out his attitude on all the cats
Papa's on the corner waitin' for the bus
Mama she's home in the window waitin' up for us
She'll be there in that chair when they wrestle her upstairs
'Cause you know we ain't gonna come
I ain't here for business
I'm only here for fun
And Rosie you're the one
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Jack the Rabbit and Weak Knees Willie, you know they're gonna be there
Ah, sloppy Sue and Big Bones Billie, they'll be comin' up for air
We're gonna play some pool, skip some school, act real cool
Stay out all night, it's gonna feel all right
So Rosie come out tonight, baby come out tonight
Windows are for cheaters, chimneys for the poor
Closets are for hangers, winners use the door
So use it Rosie, that's what it's there for
Rosalita jump a little lighter
Senorita come sit by my fire
I just want to be your love, ain't no lie
Rosalita you're my stone desire
Now I know your mama she don't like me 'cause I play in a rock and roll band
And I know your daddy he don't dig me but he never did understand
Papa lowered the boom, he locked you in your room
I'm comin' to lend a hand
I'm comin' to liberate you, confiscate you, I want to be your man
Someday we'll look back on this and it will all seem funny
But now you're sad, your mama's mad
And your papa says he knows that I don't have any money
Tell him this is his last chance to get his daughter in a fine romance
Because the record company, Rosie, just gave me a big advance
My tires were slashed and I almost crashed but the Lord had mercy
My machine she's a dud, I'm stuck in the mud somewhere in the swamps of Jersey
Hold on tight, stay up all night 'cause Rosie I'm comin' on strong
By the time we meet the morning light I will hold you in my arms
I know a pretty little place in Southern California down San Diego way
There's a little cafe where they play guitars all night and day
You can hear them in the back room strummin'
So hold tight baby 'cause don't you know daddy's comin'
https://www.youtube.com/watch?v=XXWVSussrt0
https://www.youtube.com/watch?v=CYHGh6lmSbo
https://www.youtube.com/watch?v=kaCwTreoLvM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)