MARILLION - MISPLACED CHILDHOOD (1985)
Kun Script for a Jester’s Tear oli julkaistu vaihtui Marillionin rumpali. Tässä taustapiruna oli laulaja Fish ja hänen ajatuksensa siitä, ettei Mick Pointerin kyvyt kehittyä muusikkona riittäneet bändille ja tulevaisuudelle, jonka Fish oli kaavaillut. Tilalle tuli tarkempi Ian Mosley. Pari levyäkin tehtiin: rockimpi Fugazi ja sen päälle live-levy.
Fish oli happotripillään, kun hän näki harhana pojan seisovan takanaan rappusissa. Tämä poika oli oletettavasti Fish lapsena. Tästä Fish kehitteli LSD-päissään Misplaced Childhoodin tarinan, joka pohjasi osittain hänen omaan lapsuuteensa.
Albumi on edelleen progealbumiksi lyhyt, kestoltaan noin 41 minuuttia. Sen ensimmäinen puoli tehtiin ja äänitettiin noin viikossa, sillä bändi oli iskussa ja ideoita löytyi joka taskusta. Ripeys näkyi joka osa-alueella. Marillion lähti vuoden kiertueellekin jo ennen kuin levy oli julkaistu.
Siltä julkaistiin kaksi singleä. Niistä Kayleigh on bändin edelleen suosituin kappale, joka nousi listakakkoseksi Briteissä. Lavenderkin kipusi viidenneksi. Koko albumi oli ehkä juuri singlejen takia valtaisa menestys. Se kimposi Brittien listakärkeen ja pysytteli listalla 41 viikkoa.
Kayleigh oli nimiväännös Fishin entisestä tyttöystävästä, Kaysta. Kappaleen suosio räjäytti myös nimen suosion ja Kayleigh-nimisiä lapsia ristittiin melkoinen määrä seuraavina vuosina.
Metallia on jälleen vaikea löytää itsenään. Musiikki on kuitenkin marillionmaisen nykivää, mutta melodista. Progressiivista siis. Myös konseptialbumi ja eritoten lapsuuden kertaaminen on tuttu teema metallimusiikissa. Usein se esitetään kuitenkin synkemmissä väreissä. Monisyiset kappaleet ovat itselleni hiukan haastavia. Pitäisi keskittyä ihan todella tiukasti, että koko tarinaan pääsisi syvästi käsiksi.
Jottei aina se Kayleigh, niin laitetaan esimerkkikappaleeksi vaikka tuo Waterhole (Expresso Bongo), joka kuulostaa hiukan Queensrÿcheltakin.
Kuva: loudersound.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti