Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 25.8.2014
Levy-yhtiö: Roadrunner
Suomen listan 1. UK 14. USA 19.
SINGLET
- Cusp of Eternity
Aluksi en pitänyt bändin örinästä. Kun totuin siihen, niin eiköhän bändi päätä muuttaa tyylinsä kliiniin lauluun. Heritagen jälkeen olin varma, ettei Opeth tee enää mitään, mikä minua liikuttaa. Olin väärässä.
Pale Communion on alkukantaista ja tummaa 70-luvun luomuprogea. Soundit ja soitto on hämyisää ja Mikael Åkerfeldtkin laulaa luonnollisesti. Heritagella tökki juuri laulun ja soiton irtonaisuus. Mukana on kaikuja Kaustiselta eli folkiakin on joukossa. Eikä niin vähääkään. Midlaken kannoilla kuljetaan laulumelodioiden suhteen. Kyllä tämän silti itsekseen tunnistaa. Opethin sointukulut ovat hyvin tunnistettavia. Melkein voi riffistä sanoa, että tämä on Opethia biisiä tietämättä.
"Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt."
Tuotanto on onnistunut niin hyvin, että voi nähdä soittajien polkevan Leslien pedaalia, vääntävän Les Paulin potikoita ja paukuttavan Ludwigin settiä. Liekö ihan oikeita nauhakaikujakin käytössä? Jos joskus on musiikki luomua, niin nyt. Steven Wilson toi aikoinaan Mellotronin opethiin, eikä bändi osaa siitä enää irti päästää. Ei lasketa sitä miinukseksi. Jos jostain pitää nillittää, niin kyllä minä vähän Martin Lopezia rumpuihin kaipaan. Parempi groove.Menkää kernisohvalle istumaan, viinilasi käteen ja tämä soimaan. Laavalamppukaan ei vie tunnelmaa vikasuuntaan.
PARHAAT HETKET
Voice of Treason – Sävellyksenä kiehtova.
Goblin – Nimi kuvaa hyvin tunnelmaa.
EI LÄHDE
Elysian Woes – Sekavan oloinen suoritus, jopa Opethilta.
https://open.spotify.com/album/0DLImjuzdrOBQKtYLlf3C5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti