”Artillery – The Face of Fear: Great thrash album from danish veterans.”
Spinebrain
”Temple of the Dog – Hunger Strike: Tavallista ja aikakaudelleen tyypillistä, mutta parempaa grungea. Pyöränkorjausmusiikkia.
Lapinlahden Linnut – Tyttö huutaa hii!: Vahingossa tuli mieleeni. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli mukava kipale, ja on tavallaan vieläkin. Ei tarvitse olla niin vakavaa aina.
Viikate – Hautajaissydän: Topi.
Tabula Rasa – Aamukasteen laiva: Yyten johdatuksesta tuli kuunneltua Tabula Rasaa. Omaperäistä on.
Mastodon – Crack The Skye: Crack the Skyeta kuuntelin tyttäreni ollessa ihan syli-ikäinen. Öisin valvovaa lasta nukutin usein napit korvissa ja välttelin talon narisevia lautoja.
Yngwie Malmsteen – My Resurrection: Facing the Animal on ynkkä-albumeiden kärkipäätä. Inttiaikojen autotunnelmaa.
Aretha Franklin – Come Back Baby: Vieraskynä Reijos-Tapsa joskus kaipaili groovea. Tässä sitä minusta on. Itse asiassa miehen oman bändin rytmiryhmän voisi kuvitella tätäkin kappaletta veivaamassa.
Interpol – No Big Deal: Uutta Interpolia. Ikinä en ole bändille syttynyt, mutta nyt kappaleessa on riittävästi QOTSAA, jotta se sykähdytti hitusen.
Children of Bodom – Suicide Bomber: Ettei mene ihan vaan hiimailuksi. Bodom on parhaimmillaan hyvä. Silloin, kun se on riittävän nopeaa.
Church of the Cosmic Skull – Revolution Comes With an Act of Love: On niin ”väärää” musiikkia tähän aikakauteen, että pakko oli laittaa listalle.”
T
”Porcupine Tree - Trains: Vahvat kesätunnelmat.
Juice Leskinen Slam - Pilvee pilvee: Yhden päivän korvamato.
Metallica - The Memory Remains: Pitkästä aikaa ja oli hyvä. Hävettävän huonosti on Load ja ReLoad hallussa...
Pearl Jam - Jeremy: Ten-levy soi pitkästä aikaa. Huippubiisiä toisen perään ja tässä oli korkein kohta.
Agents & Topi Sorsakoski - Tuuli tuo, tuuli vie: Parasta ennen ja nyt.”
A
”Molly Hatchet - Flirtin’ With Disaster: Ilotytöltä nimensä ottanut yhtye on yksi southern rockin lipunkantajista. Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa ei ole enää mukana yhtään alkuperäisjäsentä.
Robin Trower - Too Rolling Stoned (live): Troweriin tutustuin Procol Harumin kautta, vaikkakin hän oli jo 1962 perustamassa tämän edeltäjäksi mainittua the Paramounts -yhtyettä. The Paramounts toimi myös Sandy Shawn taustabändinä. Kitaristina Trower on yksinkertaisesti loistava, joissakin yhteyksissä mainitaan häntä Hendrixin manttelinperijänä. No minusta hän on vaan Jimiä parempi ja monipuolisempi muusikko.
Storyville - Born Without You: Nyt ei puhutta eduskunnan (kupeessa olevasta) kuppilasta, vaan texasilaisesta yhtyeestä, jonka perustivat mm. Steve Ray Vaughanin yhtyeen Double Troublen rytmikoneet Chris Layton (rummut) ja Tommy Shannon (basso).
Chicago - Sing, Sing, Sing: Albumillaan Night and Day Chicago teki omat tulkintansa jazzin ja amerikkalaisen laulukirjan merkittävistä klassikoista - hienoa musiikkia.
Jorge Santana - Love the Way: Carlosin veli Jorge on myöskin käynyt studiossa jonkin verran äänittelemässä. Tämä on vuoden 1978 tuotantoa. Ja Jorgen soitinhan on kitara, pääasiallisesti Fenderin Stratocaster. Onhan tämä enemmän poppia kuin isoveljensä tuotanto.
Supertramp - Fools Overture: Breakfast In America (1979)oli todellinen Supertrampin Superlevy, mutta jo pari vuotta aiemmin ilmestyneellä Even in the Quiestest Moments -albumilla oli hienoja, sanoisinko pop-proge-kappaleita kuten esimerkiksi Fool’s Overture, jolla mukana myös Winston Churchill: We never surrender.”
Yyte
[embed]https://open.spotify.com/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=UCqjuSuaQh-qGIuTk4fq_g[/embed]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti