CAPTAIN BEYOND - CAPTAIN BEYOND (1972)
Myöhemmin täälläkin esille tulevan Iron Butterflyn hajottua 1971, perustivat sen kitaristi Larry ”Rhino” Reinhardt ja basisti Lee Dorman bändin, johon ottivat mukaansa blues-legenda Johnny Winterin rumpalin Bobby Caldwellin. Laulajaksi pääsi Deep Purplen alkuperäisjäsen Rod Evans. Captain Beyondiksi nimetty bändi sai helposti levytyssopimuksen. Levy-yhtiö Capricorn oli tunnettu oikeastaan vain southern rock-yhtyeistään, joten progressiivista hard rockia soittanut Captain Beyond ei oikein saanut halutunlaista kuulijakuntaa. Tästä syystä bändin vetonaula Caldwell erosi, eikä Rod Evansillakaan ihan onnistunut.
Taidokas laulaja Evans oli erotettu Deep Purplesta liian ”balladilaulajana”. Mies muutti Briteistä Yhdysvaltoihin, jossa pääsi Captain Beyondiin laulamaan. Miehistöt vaihtelivat ja Evansilla meni käämit koko musiikkialaan. 1980-luvulla Evans teki paluun vähintäänkin hämäräperäisen porukan mukana. Aiemmin Steppenwolfina laittomasti esiintynyt miehistö, otti hänet laulajakseen ja perustivat bändin nimeltä Deep Purple Inc. Manageritoimisto kähmi Evansin ainoaksi omistajaksi. Valebändi kiersi Pohjois-Amerikkaa ja myi nimellä keikkansa loppuun. Kun keikan edetessä kävi ilmi, että eihän tyypit edes osaa soittaa, menivät ne yleensä melkoiseksi kaaokseksi. Lopulta aito Deep Purple haastoi valebändin oikeuteen ja Evans tuomittiin ainoana omistajana lähes 700 tuhannen dollarin korvauksiin. Samalla menivät oikeudet aitojen Deep Purple-levyjen rojalteihin. Kaiken tämän jälkeen mies katosi julkisuudesta ja palasi sairaanhoitajaksi, mitä hän alun perin oli. Vuonna 2016 hänet kutsuttiin Rock and Roll Hall of Fameen Deep Purplen jäsenenä. Hän ei saapunut tilaisuuteen.
Kaikesta surkuhupaisuudestaan ja jumalattoman kököistä kansistaan huolimatta Captain Beyond-albumi on kovaa tavaraa. Bändi hakkaa nuo alkuaikojen Deep Purplet monilta osin. Evans täyttää osansa rock-laulajana helposti, eikä häntä tämän levyn perusteella osaa balladimieheksi mieltää. Levy sisältää monitahoisia rock-sävellyksiä, joissa on tarttuvia riffejä ja kauniita suvantoja. Kannethan ovat alun perin 3D-lasien läpi katsottavat, joten 2D-ilme hiukan hämää.
Tällaista musiikkia on lähtökohtaisesti tehty jokunen vuosi Captain Beyondin jälkeen. Jos verrokkeja etsii, tulee mieleen tietysti Jimi Hendrix. Varsinkin I Can’t Feel Nothin’ (Part 1) on kuin Crosstown Traffic. Stoner-bändit kuten Fu Manchuja Queens of the Stone Age voisivat myös olla Captain Beyondin jälkeläisiä. Jethro Tulliin ja Moody Bluesiinkin on bändiä verrattu. Ainut löytämäni bändiä coveroinut metallibändi on Entombed.
Metalliin tällä albumilla vie ehdottomasti soittajat. Riffit ovat osittain hyvinkin nopeita ja teknisiä. Sieltä löytyy tilusooloja ja kekseliäitä siirtymisiä metalliin taipuvine filleineen. Varsinkin rumpaleiden kannattaa albumi ottaa haltuun. Albumi on muuten omistettu kitaristi Duane Allmanin muistolle, joka kuoli suunnilleen vuotta ennen albumin julkaisua.
Esimerkkibiisinä Dancing Madly Backwards (on a Sea of Air), joka tarjoaa aika kattavan otannan progesta, riffeistä ja laulusta.
https://www.youtube.com/watch?v=6AKaUr_nDeM
https://www.youtube.com/watch?v=RDj0NugSeR0
Kuva: Cleopatra Records
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti