perjantai 31. maaliskuuta 2017

Metallimusiikin olemus – 29. Stoneria vai suttuista blues rockia?

BLUE CHEER - VINCEBUS ERUPTUM (1968)

Psykedelia on ollut viimeisen kymmenen levyn yläkategoria. Siihen voidaan liittää myös Blue Cheerin Vincebus Eruptum (1968). Blue Cheer on tähän astisista yhtyeistä ehkä lähimpänä stoner-rockia.

Bändin perusti Dickie Peterson, joka jo nuorena menetti vanhempansa ja joutui näin ollen tätinsä huomiin. Koko elämänsä musiikin kanssa touhunneena hän oli Blue Cheerin organisoiva voima. Legendaarisimpaan kokoonpanoon kuuluivat myös kitaristi Leigh Stephens ja rumpali Paul Whaley. Dickie itse soitti bassoa ja lauloi.

Vaikkei bändi itse musiikkiaan määrittänyt minkään muun kuin blues-genren alle, on siinä kovasti samaa kuin stoner rockissa, hard rockissa tai jopa punkissa. Ei mitenkään mielettömän teknistä, vaan ennemminkin aggressiivista ja kovaäänistä. Joissakin legendoissa kerrotaan, että keikkapaikan ohi kulkenut koira olisi heittänyt henkensä kovien desibelitasojen takia.

Esimerkkialbumina tuo Vincebus Eruptum on suhteellisen lyhyt, vain hiukan yli puoli tuntia kestävä kohkauspaketti. Se sisältää kuusi kappaletta, joista vain kolme on omia. Bändin kuuluisin kappale on versio Eddie Cochranin Summertime Bluesista. Se, kuten koko albumin muukin materiaali, on valtavalla energialla sivelty rumpufillien, houruisten soolojen ja vahvan laulun möykky. Dickien esikuvakseen mainitsema Otis Redding ei varsinaisesti musiikista kuulu. Albumin äänittäjänä on muuten toiminut mies nimeltä John MacQuarrie, joka ilmeisesti on yhtä kuin J.J. Cale.

Koko albumilta välittyy huumeinen ja höyryinen tunnelma. Osa jäsenistä käyttikin aineita, Dickie itse kevyesti heroiinia. Silti tämä albumi on musiikillisesti aika köykäinen. Ainakaan allekirjoittaneen kuunteluhistorialla tämä ei merkityksellään hirmu ylös nouse. Koko levy on kuin kattilassa laitetut popcornit, jotka palavat vähän pohjaan. Elementit jees, mutta lopputulos nou.

Metallisia sävyjä tässä on, varsinkin stonerin ilmansuuntaan osoittavia. En silti sanoisi tätä niin oleelliseksi tai edes hyväksi tekeleeksi, vaikka se nousikin aikoinaan USA:ssa listoille. Koittakaa itse.

Esimerkkibiisinä tietysti tuo Summertime Blues.

https://www.youtube.com/watch?v=1OjllIG96g8

https://www.youtube.com/watch?v=FafdwvD6qw0

Kuva: Michael Ochs Archive / Getty Images

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti