T
Children of Nova - The Complexity of Light: Semmoista stonerin suuntaista progemetallia. Kuulosti ihan hyvältä.
Avenged Sevenfold - Natural Born Killer: Mike Portnoylla maustettua metallia bändiltä, jota en kuvitellut jakavani.
Mogwai - Gsalgow Mega-Snake: Tämä menee sinne maalailuosastolle. Ja hyvin se maalaakin.
Gorillaz Every Planet We Reach Is Dead: Gorillaz on usein huonompi kuin osiensa summa, mutta kyllä välillä nasahtaa.
Grimes So Heavy I Gell Throught The Earth: Grimes on minulle melko poppia, mutta mulle hyvin tehtynä sekin genre istuu.
AC/DC - Thunderstruck: Klassikko.
Jakub Zytecki - Sunflower: Mitähän se tämä on? Kimurantilta kuulostaapi.
ASHES dIVIDE - The Prey: Aika jenkkiä, mutta laadukasta on.
Arise in Stability - Madness Gives Rites to Enlightenment: Japanilaista Göteborg-metallia.
Lester Young - Mean To Me: Viikon jazzstandardi tähän päätteeksi.
Y
Mira Sunnari - Sade: Mira onnistuu Bill Withersin helmen Ain’t No Sunshine tulkinnassa varsin kelvollisesti. Suomalainen teksti on Aki Sirkesalon käsialaa.
Ginger Baker - Interlock: Aika ajoin pitää nostaa kuunteluun suosirumpalini työskentelyä. Kyllä tässä yksinkertaisesti jokin vain koukuttaa.
Galahad - The Fox at the Airport: Vuonna 1985 perustettu brittiprogeyhtye löytyi kuunteluuni vasta viime vuonna. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.
Nad Sylvan - The Stolen Child: Kun uutuuslistalla näin Sylvanin albumin Spiritus Mundi, tiesin sen sisältävän minulle sopivaa musiikkia.
Dr. Lonnie Smith & Iggy Pop: Why Can’t We Live Together: Kuunnelkaa tuota Lonnien hammondin soittoa, on mukavasti tajuntaan soljuvaa sointuvirtaa.
Cactus - All Shook Up: Cactuskin on yksi nuoruuteni suosikkiyhtyeistä. Orkesteri on jälleen käynyt studiossa ja rumpali Carmine Appicen johdolla aikaansaaneet todella hyvää materiaalia. Orkesteri rokkaa ja rollaa jykevästi.
Anna Fox Rochinski - Everybody’s Down: Anna debyyttialbumi Cherry on varsin vahva avaus soolouralle. Tässä kappaleessa etenkin komppi tukee solistia vallan oivallisesti koukuttaen.
Brother Jack McDuff - The Honeydripper: 1961 julkaistussa kappaleessa löytyy virtuoosimaista soitinten hallintaa ja musisoinnin riemulla soitettua musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti