Toomion musiikkivuosi 2020

Vuosi 2020 oli melko hässäkkäaikaa. Oli kaikkia koskevia juttuja, omia työmuutoksia ja musiikin suhteenkin kiirettä. Siksi vuosikertaus vasta nyt. 

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.  

 

ARTISTIT 

Tällä kertaa ollaan hyvin toomiomaisessa listauksessa. Jos loppuelämän voisi kuunnella vain kymmentä artistia, niin en panisi pahakseni vaikka ne olisivat nämä. On materiaalia ja on laatua. 

1.          Deep Purple

2.          Helloween

3.          Rufus Wainwright 

4.          Devin Townsend

5.          Queen

6.          Pink Floyd 

7.          Topi Sorsakoski & Agents

8.          Stam1na

9.          Sydän, Sydän 

10.        Opeth

 

ALBUMIT 

Prima Donna ei ole oikein mieleeni, mutta kappaleita oli niin pirusti, että pääsi kärkeen. Hakenin Virusta taas tuli ihan aiheesta kuunneltua paljon. Devin on klassikko, mutta 3TM ja Billie ovat hiukan ylläreinä listalla. Hyviä toki kumpikin. 

1.          Rufus Wainwright – Prima Donna

2.          Haken - Virus

3.          Wilderun – Veil of Imagination 

4.          Blue Öyster Cult – Agents of Fortune

5.          Devin Townsend Band – Accelerated Evolution

6.          A-Ha – Hunting High and Low

7.          Gil Scott-Heron – We’re New Again-A Reimagining by Makaya McCraven

8.          3TM - Lake

9.          Pepe Deluxe – Queen of the Wave

10.        Billie Eilish – WHEN WE ALL FALL ASLEEP, WHERE DO WE GO? 

 

 

KAPPALEET 

Onpahan taas lista. Mutta kyllä näille kaikille selitys löytyy. Ode to the Bouncer on hyvä kisabiisi. The Magic Manin kun laittaa Youtubeen, huomaa, mistä on kyse. Dimhav taas niin kornia sankaritilutusta, että voi arvosanaksi antaa kympin. Loppu onkin itsestäänselvää.

 

1.          Studio Killers – Ode to the Bouncer

2.          The Treeman – The Magic Man

3.          A-Ha – Take on Me

4.          Dimhav – Boreal Ascent

5.          Eppu Normaali - Kalkkiviivoilla

6.          Pyhimys – Kynnet, kynnet

7.          Topi Sorsakoski & Agents – Kuin yö

8.          Topi Sorsakoski & Agents – Päivät ilman sinua

9.          Topi Sorsakoski & Agents – Varjojen yö

10.        Toto - Africa 

 

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista. 

ALBUMIT - 2018 

1.              Onségen Ensemble – Duel (*)

2.              Stam1na – Taival (2.) 

3.              Haken - Vector (3.)

4.              Ihana Leijona - Mä voin loistavasti (4.) 

5.              Michael Romeo – War of The Worlds, Pt.1 (5.) 

6.              J.Karjalainen - Sä kuljetat mua (6.) 

7.              Marzi Nyman – Kelluva Katedraali (7.) 

8.              In Vain – Currents (8.) 

9.              Sara – SUMMA (9.) 

10.            Omnium Gatherum – The Burning Cold (10.) 

 

 

ALBUMIT - 2019 

1.       White Ward – Love Exchange Failure (1.)

2.       Borknagar – True North (4.)

3.       Saimaa & Pyhimys – Olisinpa täällä (2.)

4.       Dimhav – The Boreal Flame (3.)

5.       Opeth – In Cauda Venenum (engl.) (*)

6.       Soilwork – Verkligheten (5.)

7.       Kampfar – Ofidians Manifest (*)

8.       Thom Yorke – ANIMA (6.)

9.       Leprous – Pitfalls (9.)

10.     Devin Townsend – Empath (*)

 

Ja näin päästään vuoteen 2020. 

ALBUMIT 2020

Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin. 

10. Haken - Virus 

Haken on bändinä sellainen, että en vaan jaksa sitä pitkään kerrallaan. Tällä kertaa sitä kuitenkin tuli kuunneltua usein ja koko levy kerrallaan. Levy, kun ei kokonaisuutena ole sellaista ylikikkailtua vaan selkeämuotoisempi.

9. GAUPA - Feberdröm

GAUPA tuli ihan random-löytönä kuunteluun. Siinä yllätti naislaulajan ääni ja hyvinkin luomu äänimaisema. Sateisen syksyn juttuja.

8. Plini – Impulse Voices 

Plinissä on ollut pikkuisen samaa valuvikaa kuin Hakenissa. Liikaa kikkailua jopa minun makuuni. Nyt albumi on linjakkaampaa ja hyvin taustamusiikiksikin menevää.

7. Oranssi Pazuzu – Mestarin kynsi 

Oranssi Pazuzu ei ole hyvän mielen valssaamista. Oman pahan asiansa osaavat hoitaa kuitenkin esimerkillisesti. Edelleen pelottaa ja edelleen on erikoisia rytmejä. Ei kappaleittain vaan kokonaisena albumina.

6. Onségen Ensemble - Fear 

Myös niitä verraten uusia löytöjä. Suomesta tulee tätä progeosastoa sellaisella laadulla valeltuna, ettei millään ehdi kaikkea kuuntelemaan. Soundit huippuluokkaa.

5. The Ocean - Phanerozoic II: Mesozoic / Cenozoic

Minulle progemetallin yksi suuntaa on Tool-metalli. The Ocean on kovasti siellä suunnalla vehkeilemässä. Toistoa ja yksinkertaista junttausta. Sen lisäksi laadukasta lauluharmoniaa ja maapallon kausia esittelevää tematiikkaa.

4. Galigula’s Horse – Rise Radiant 

Noin 20 vuoden jälkeen tuli vuonna 2020 innostuttua uudelleen progemetallista. Sieltä ei näköjään ”ihan” kaikki olekaan tullut kuunteluasteelle ja uutta tavaraa löytyy paljon. Tämäkin nimenä tuttu, mutta ei ole vaan jaksanut aiemmin perehtyä. Hyvä.

3. Jaga Jazzist - Pyramid 

Jaga Jazzist. Siitä nimestä olen aina pitänyt. Sen musiikki on pehmeää ja jazzahtavaa, mutta siinä on paljon elektronista otetta. Nimen ei saisi antaa hämätä sellaistakaan, joka jazzia kavahtaa. Tämä on hyvin helposti kuunneltavaa.

2. Elder - Omens 

Elder on oikeastaan grunge-pohjaista progemetallia. Tai enemmän se on sellaista grungea ja maalailua, joka ei ole ihan niin suoraa kuin voisi kuvitella. Siellä on pörinää, mutta myös selkeästi ilmaa. Hieno kokonaisuus.

 

1. Soilwork – A Whisp of the Atlantic (EP)

Soilwork tuli tietoisuuteen Devin Townsendin kautta jo 20 vuotta sitten. Aluksihan se oli perinteistä göteborg-metallia, mutta pirun laadukasta sellaista. Vuosien varrelle on sattunut heikkojakin pätkiä, mutta viime vuosien työnjälki on ollut läpeensä hienostunutta. Nyt tällä viimeisellä EP:llä bändi on nyökännyt hiukan vanhan progen maailmaan ja sekös passaa. On tyylikästä. Todella.

 

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus): 

1.          Enslaved (15.)

2.          Gojira (ei ilmestynyt) 

3.          Cog (ei ilmestynyt) 

4.          Laura Moisio (25.) 

5.          Oranssi Pazuzu (7.) 

6.          Blind Guardian (ei ilmestynyt) 

7.          Mastodon (ei ilmestynyt) 

8.          Pearl Jam (13.) 

9.          Deftones (18.) 

10.        Jaga Jazzist (3.) 

  

Enslaved ei ole kuuluisa tasaisuudestaan, mutta ei toisaalta siitäkään, että musiikki parilla kerralla aukeaisi. Gojira ilmestyi vasta tänä vuonna, eikä Cog vieläkään. Laura Moision levyllä oli hetkensä, mutta ei kokonaisuutena ihan. Pearl Jam ei valitettavasti saa ihan sitä tunnetta vangittua niin, kuin silloin 30 vuotta sitten. Deftonesilla on liian vähän kuunteluita, jotta se ei ihan ehtinyt listoille vielä. Miksei sitten myöhemmin kuitenkin.

 

BIISIT 2020

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä. 

The Ocean – Triassic

The Oceanin albumit vaativat kuuntelua ja ovat minusta harvoin yksittäisten kovien biisien löytölähteitä. Triassic avausbiisinä on kuitenkin oikein mainio. Siinä on Toolia riittävästi, mutta myös vaihtelua ja tarttuvuutta.

Gourmet – Jännitys rakkauden

Gourmet oli uusi tuttavuus. Mielenkiintoista musiikkia ja voisi soida jossain Kaurismäen elokuvassa. Suomalaisen kuuloista, ehkä jazzia?
 

Amuri – Halla

Pakko on olla niin, että amurilaiset ovat kuunnelleet Kasevaa ihan hirveästi. Sitä samaa on tässä ja paljon. Eikä se ole paha asia. Pieni pastissin maku, mutta niin lievä ettei paina kappaletta lyttyyn. Leppoisaa musiikkia.

Haken – Carousel 

Hakenkaan ei ole minulle yksittäisten hittibiisien tarjoaja, mutta Carouselissa oli jotain, joka korviin tarttui.

Haken – Invasion
Samaa voi kertoa kuin Carouselistakin. Invasion vaan on ehkä vieläkin tarttuvampi kappale. Ehkä se johtuu siitä, että se on nopeampi. 
 

Oranssi Pazuzu – Uusi teknoratia
OP:n sinkkubiisi oli hieno valinta. Pirun pitkä ja pahaa tunnelmaa kirnuava kokemus. Kappale velloo itsensä luihin ja ytimiin. Vaikka siitä tulisi hiukan heikko olo, on siinä jotain tehty myös oikein.
 

Elder – Omens
Elderin otteissa on vanhaa progea, kuten jo aiemmin mainitsin. Tässä albumin nimikappaleessa ehkä eniten. Hienoja kosketinpulputuksia ja tyylikästä maalailua. Vaatii kuitenkin kuuntelua. 

 

Luna’s Call – Locus
Kun on kuunnellut sellaisen määrän musiikkia ja varsinkin progemetallia kuin minä, tulee väkisinkin mieleen, että tämän on kuullut ennenkin. Opethilta tuo kuulostaa. Ei kuitenkaan läpinäkyvänä kopiona. On tässä omaakin. Tykkäsin. 

Pull Down the Sun – Salt of the Earth
Pull Down the Sun on bändi, joka näyttää albumikansien perusteella hippibändiltä. Enemmän musiikki on minusta sieltä Gojiran suunnalta. Tätä albumia kuuntelin koronakeväänä 2020, kun olin isukkia auttelemassa peltohommissa.

 

Tapani Rinne – Foghorn
Tapani Rinne on oman nimensä luonut pitkällä ja tasokkaalla uralla. Foghornia-albumi liikkuu jossain satamatunnelmissa. Sumussa, tuulessa ja suolaisessa meri-ilmassa. Tyylikäs ja selkeästi jonnekin vievä kappale.

 

ENNUSTE 

Nyt on tietysti jo hiukan tietoakin tästä vuodesta. Katsotaan kuitenkin ennustetta, kun tuntuu koko ajan myöhäisemmäksi menevän edellisen vuoden arviointi.

1.     Devin Townsend

2.     Deafheaven

3.     Tesseract

4.     Leprous

5.     Gojira

6.     The War on Drugs

7.     Blind Guardian

8.     Mastodon

9.     Enslaved

10.   Cynic