Eppu Normaali on kuluneen vuosikymmenen aikana tehnyt pari syrjähyppyä rokkiklubeilta ja festarilavoilta konserttisaleihin varustautuen sähkökitaroiden sijaan akustisilla instrumenteilla. Tänä talvena kiertueen nimenä on Musiikkia Rantalasta, onhan yhtyeellä vierailijana virtuoosi Iiro Rantala. Kiertueen tiedotteessa kerrottiin keikkojen kestävän väliajan kanssa liki kolme tuntia ja tarjoilevan ohjelmistossaan tunnetuimmat hitit ja harvinaisuudet. Joten: ei muuta kuin tiketti taskuun ja suunta kohti helmikuista Mikkeliä!
Konsertti- ja kongressitalo Mikaelin Martti Talvela-sali ei ollut aivan täynnä, mutta mukavasti pakkautunut tiistai-illaksi. Eturivin paikat olivat niin lähellä bändiä, että akustisten kitaroiden virityksen pystyi kuulemaan paljaalla korvalla. Keikka alkoi pari minuuttia yli ilmoitetun klo 19 pienellä Martti Syrjän juonnolla, joka pohjusti erityisesti illan harvinaisuuksiin painottuvaa biisilistaa. Heti aloitusnumero oli poikkeava, kun 2000-luvun parhaisiin Eppu-teoksiin lukeutuva Ei sankariainesta rykäistiin ilmoille sisältäen ensimmäisen iltaman lukuisista Iiron pianosooloista. Ensimmäinen setti lähti rakentumaan kummallisuuksien kautta, joiden sekaan oli ripoteltu joitakin hittejä suuren yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Mies soittaa rokkia ja Afrikka, sarvikuonojen maa olivat hieman sovitukseltaan päivitettyjä ensimmäisen sisältäessä kolme sooloa, jälkimmäisen koettua pientä tekstin viilausta.
Alkupuoliskon alkupuoliskon hienoihin hetkiin lukeutui Pantsen ominaisella tyylillään tulkitsema tekeleensä Ei säästä perheen koiraakaan, joka oli juuri niin humoristisen haikea kuin kuului. Minun aurinkolasit ja En saa mielestä sinua lukeutuivat viime kesän keikkastandardeihin, mutta niitä seurasi toinen ensimmäisen setin Rupisia riimejä, karmeita tarinoita -LP:n hieman unholaan jäänyt helmi: Viides toukokuuta. Taustakankaalle heijastettu koivumetsä toi kevään tunnelman katsomoon, onpa hieno kappale!
Illan kattaukseen kuului yllättävän paljon alkoholiteemaisia biisejä, joista seuraavana vuoronsa sai kaksikko Viinaa tsat tsat tsaa ja Hyi meitä. Niiden jälkeen siirryttiin kohti ”oikeita” biisejä nimenomaan akustisille keikoille hienosti istahtavan Lensin matalalla muodossa, jonka loppupuolella kuultiin hienoa moniäänistä laulua Martin, Pantsen ja Sami Ruusukallion toimesta.
Tiimalasin santaa oli yksi illan hienoimmista nostoista. Alun pitäen Studio Etana-levyllä vuonna 1993 julkaistu kappale oli Martin sanojen mukaan kokeiltu joskus aikanaan treeneissä, mutta muuten unohdettu. Nyt se kulki kerrassaan hienosti. Loppusetti saateltiin maaliinsa komein kappalein. Kaikki häipyy, on vain nyt alkoi Iiron pianolla ja rakentui tutuksi, mahtipontiseksi itsekseen. Ensimmäisen setin kaksi viimeistä valintaa olivat 2000-luvun tuotantoa. Toiseksi viimeisenä kuultiin viimeisin iso hitti Tahdon sut, jossa Aku intoutui rummuttamaan niin että Torvinenkin intoutui hihkumaan. Setin viimeisenä soitettiin viimeiset viisi vuotta jemmassa ollut, hienosti soinut Suolaista sadetta.
Väliajalta palattiin Iiro Rantalan johdolla herran aloittaessa vuoden 2017 akustiselta kiertueelta ja viime kesän rundiltakin tutun pianokuvion, johon bändi liittyi hiljalleen mukaan. Viihteen kuningas sisälsi tuttua vuorolaulua veljeksiltä ja tällä kertaa korvaan tarttui myös Pantsen biisin lopulla laulama Beatles-lainafraasi ”she loves you, yeah, yeah”. ”Pauno” jatkoi lauluvastuussa vanhassa sotaratsussa Baarikärpäsessä, jossa siinäkin kuultiin messevä pianosoolo.
Toisen setin jokereihin lukeutui seuraavana esitetty, vuoden 1978 debyyttilevy Aknepopilta ponnistava Sotilaallinen tyhjiö, jossa Martti laittoi yleisön laulamaan korvamatokertosäkeistöä armeijallisella otteella. Näistä hieman hämmentävistäkin tunnelmista siirryttiin parin biisin ajaksi komeaan hittiosastoon, kun Kun olet poissa ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) taiteiltiin ilmoille. Molemmat lukeutuivat iltaman hienoimpiin esityksiin varsinkin jälkimmäisen rönsyillessä normaaliakin kirjavammin.
Vielä ei kuitenkaan oltu valmiita hittipajatson tyhjennykseen. Delirium tremens vuoden 1981 Cocktail Bar-levyltä käväisi keikkaseteissä 2010-luvun alussa mutta on muuten, kuten koko muu albumi, tupannut unohtumaan. Nyt siihen oli rakennettu uusi intro ja levyversion saksofonin virkaa toimitti Iiro Rantalan piano. Hieno vetäisy!
Kakkossetin keskellä kuultiin illan suurimmat aplodit kirvoittanut kappale. Martin 80-luvun villejä vuosia läpikäynyttä muistelojuontoa seurasi vuoden 1985 levyltä Kahdeksas ihme löytyvä ja alkuperäisessä ympäristössään megalomaanisten hittien varjoon jäänyt Elämän tarkoitus. Napakkaan muotoon harjoiteltu kappale osui ainakin allekirjoittaneen hermoon hämmentävän hienosti ja kuten sanottua, biisin loputtua yleisö palkitsi sen iltaman suurimmilla ja yllättävimmillä suosionosoituksilla. ”Huomenta siis Pauno, joko päästiin järjestämme / vaiko vielä yhdet kaunojuhlat järjestämme?”
Murheellisten laulujen maa höystyi levyversion tapaan pianolla ja lukeutuu luonnollisesti keikkojen vakiokalustoon. ”Ryynejä” seurannut Lautturi sen sijaan lienee kiertueen suurin yllätysvalinta esitettäviin biiseihin. Historian suurmiehiä-levyltä (1990) ponnistavassa kappaleessa on omalaatuinen tunnelma ja mielenkiinnon herättävä sävelkehittely, joka lopulta avautuu kappaleen edetessä. Kertosäkeen rivit jäivät kaihertamaan livenä kuultuna: ”Tässä seison, tässä kulmassa kadun / ja mietin että miksi / toinen tahtoo toiselle rannalle / ja toinen tahtoo siksi / lautturiksi.”
Tummempiin tunnelmiin vei vanha kunnon Pimeyden tango, jonka tenho ei ole kadonnut minnekään. Iiro (tai Eero, kuten Martti meinasi alustuksessa nimetä…) päästeli haitarillaan melkoiset alku- ja välisoitot. Tämän biisin kertosäkeistöjen tarttuvuus meinaa unohtua, mutta keikkatilanteessa ovat aina yksiä kohokohtia!
Vielä yksi harvinaisuus kuultiin ennen loppukeikan hittiputkea. Sydän tyhjää lyö on julmetun hieno tekele. Aku rytmitti sudein, kitaristit soittivat hienon harkitusti ja tekstihän on Martin komeimpia. ”Ole siinä / minä tässä / kahdestaan tässä elämässä”. Ehdottomasti setin kohokohtia.
”Nyt vielä pari oikeaa biisiä eikä arkistojen aarteita”, totesi Martti tässä kohtaa. Seuraavana tuli aina akustisilla keikoilla uuden sävyn saava Joka päivä ja joka ikinen yö, joka tässä muodossaan käynnistyy Paunon kitarakuviolla ennen muun bändin liittymistä mukaan. Akustinen soitinkattaus tuo tuohon lauluun hienon helmeilyn. Varsinaisen setin päätöksenä kuultiin Puhtoinen lähiöni, joka oli hieman yllättäenkin yksi keikan kovimmista vedoista! Albumiversion vihellyssoolo korvautui pianolurittelulla, jonka jälkeen loppubiisi olikin yhtä juhlaa.
Encoreen saapui ensimmäisenä Iiro, joka aloitti pianollaan ensimmäisen ylimääräisen kappaleen. Bändi liittyi hiljalleen mukaan ”keräilyerin” ja käynnisti Urheiluhullun, josta kuultiin hieman uudistettu sovitus. Edelleen mainio keikkabiisi sisälsi myös huvittavat taustaprojisoinnit. Viimeisenä kappaleena kuultiin Kitara, taivas ja tähdet, joka sekin on akustisesti esitettynä erilainen peto kuin liki-puhkikaluttu albumiversio. Aina makeaa ja sopivasti improvisoitua, hetkessä elävää soitantaa, vaikkei nyt toki saatukaan sähköjä sähkökitaraan…
Olipa hieno keikka. Akustiset kiertueet ovat selkeästi tarjonneet Epuille uutta virikettä perinteisten festareilla soitettavien hittisettien lisukkeeksi ja tarjoavat faneillekin uutta kuultavaa erilaisessa ympäristössä. Martti totesi alkukeikan aikana jossain spiikissä, että vaaran tunnetta ei harvinaisista biiseistä huolimatta ehkä ole luvassa, koska näitä kappaleita on harjoiteltu hyvin. Ja se oli totta: normaalisti liki joka keikalla tapahtuvaa sanojen unohteluakaan ei tapahtunut kertaakaan.
Bändi soitti menevämmät ja rokkaavammat numerot isolla kädellä ja silloin kun piti tunnelmoida, onnistui siinä kokemuksen tuomalla tatsilla. Pisti jo paikan päällä silmään (ja korvaan), kuinka Baarikärpäsen ja Sotilaallisen tyhjiön hurlumheistä laskeuduttiin silmänräpäyksessä Kun olet poissa-biisin rauhaan. Monella muulla keikalla olisi voinut tuntua summittaiselta suunnanmuutokselta, mutta ei nyt.
Toivottavasti näistä harvinaisuuksista jokin tarttuu mukaan kesänkin keikoille mausteeksi. Kiitos jälleen inspiraatiosta, Eput!
EPPU NORMAALI JA IIRO RANTALA: MUSIIKKIA RANTALASTA-KIERTUE, MIKAELI, MIKKELI, 15.2.2022
Setti 1:
1. Ei sankariainesta
2. Mies soittaa rokkia
3. Afrikka, sarvikuonojen maa
4. Onnellinen hetki elämässä
5. Ei säästä perheen koiraakaan
6. Minun aurinkolasit
7. En saa mielestä sinua
8. Viides toukokuuta
9. Viinaa tsat tsat tsaa
10. Hyi meitä
11. Lensin matalalla 2
12. Tiimalasin santaa
13. Kaikki häipyy, on vain nyt
14. Tahdon sut
15. Suolaista sadetta
Setti 2:
16. Viihteen kuningas
17. Baarikärpänen
18. Sotilaallinen tyhjiö
19. Kun olet poissa
20. Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
21. Delirium tremens
22. Elämän tarkoitus
23. Murheellisten laulujen maa
24. Lautturi
25. Pimeyden tango
26. Sydän tyhjää lyö
27. Tahroja paperilla
28. Joka päivä ja joka ikinen yö
29. Puhtoinen lähiöni
encore:
30. Urheiluhullu
31. Kitara, taivas ja tähdet
Videoita keikalta löytyy täältä: https://youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEa923yodKUTHYBWpSUI1PRs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti