Toomion TOP100: 87.Minus the Bear - Planet of Ice

Tuottaja: Minus the Bear, Matt Bayles
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 20.8.2007
Levy-yhtiö: Suicide Squeeze Records

74. USA:n Billboard-listalla.

Taisin ostaa levyn täysin heräteostoksena. En muista miksi sen ostin. Ostin vain. Kummallista raitojen kääntelyä ja pätkimistä sisältävä levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Se on jotain, mitä indiestä on jäljellä, mutta se on myös jotain mitä progepop voisi olla. Harvoin kuulee näin omaperäisiä kitarajuttuja. Albumi sisältää paljon reverse-soundeja, kaikujen lailla toimivia kitaraliidejä ja muuta toistovirheiksi luettavia efektejä.

Tuottaja on joka tapauksessa saanut nämä hämärät äänet tukemaan kappaleiden horjuvia rakennelmia. Tuottajalla on aiempaa kokemusta ns. matikkametallibändeistä. Näiden tapaisia vaikutteita tälläkin levyllä voi halutessaan kuulla. Osittain on käyty ryöstöretkellä myös Mars Voltan ja System of a Downin varastoilla, sillä kaoottisia rymistelyosiota löytyy useammastakin kohdin.

"Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta."

Laulajan soundi on omalaatuinen. Oikeastaan hän ei laula mitenkään mieleenpainuvasti. Kitarasoundeissa taas on jotain Poets of the Fallia. Kosketinsoundit ovat sellaisia, että tuskin on montakaan preset-soundia käytetty. Soundeja on varmasti mietitty moneen kertaan. Muista äänimaailmoista voisi sanoa, että ne tekevät hyvin yhteistyötä laulun kanssa. Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.

Tämä on miellyttävä autolevy, jolla pitkä matka alkaa sujuvasti. Tutut maisemat voi ohittaa ja keskittyä musiikin kuunteluun.

PARHAAT HETKET
Knights – Kappaleen junnaamaan jäävä kitarariffi vie mukanaan.

EI LÄHDE
Throwin’ Spaces – Iloinen radiopop-biisi, joka toisaalta on vähän kuin tippunut eri levyltä muiden biisien joukkoon.

Toomion TOP100: 96. Mew - ...And the Glass Handed Kites

Tuottaja: Michael Beinhorn
Nauhoitettu: 2004-2005
Julkaistu: 19.9.2005
Levy-yhtiö: Sony BMG

Suomen albumilistan 4.

SINGLET
- Apocalypso
- Special
- Why Are You Looking Grave?
- The Zookeeper’s Boy

Mew soittaa hyvin erilaista musiikkia, verrataan sitä sitten mihin tahansa muuhun musiikkiin.

Kun muutin nykyiseen kotikaupunkiini, oli juuri tämä levy ensimmäinen vaimoni kanssa yhdessä hankkimamme. Siihen aikaan enimmäkseen inhosin Mewiä. Bändiä, joka oli keksinyt soittamisen itse.

Musiikin teoriasta tai soitinten virityksistä ei ollut bändin kertoman mukaan mitään tietoa, silloin kun bändi perustettiin. Eivätkä he ole tainneet niistä haluta selvää ottaakaan. Hämärä lopputulos tuollaisista lähtökohdista tapaa syntyä.

”Jos soittaa aina samalla lailla "väärin", alkaa se jossain vaiheessa kuulostaa taitavalta.”

…And the glass handed kites avasi uudenlaisen aallon indie-musiikissa. Vielä nykyäänkin monet bändit ovat Mewille paljon velkaa. Virvelipainotteinen rumputyöskentely, kellopelit ja falsettilaulu. Siinähän ne perus-indien kolme kovaa ovatkin. Suomalaisista bändeistä Mewin leima näkyy vahvasti ainakin Stellan tuotoksissa, toki aika paljon popimmassa muodossa. Mewillä ei kappalerakenteista nimittäin löydy mitään perinteistä logiikkaa, vaan biisit rönsyilevät vähän sinne tänne. Kappaleilla on silti päämäärä, vaikka reitti maaliin ei varmasti nopein ja suorin olekaan.

Soundit ovat hyvät ja moni kappale jää muistiin pyörimään, vaikka sävellykset eivät helppoja olekaan. Joku (saattoi olla isäni), sanoi joskus: ”jos soittaa aina samalla lailla "väärin", alkaa se jossain vaiheessa kuulostaa taitavalta.” Jotenkin tuo lause tulee aina mieleen, kun kuuntelee Mewiä.

Minä en oikein pääse sanoituksiin muuten kiinni, paitsi kappaleessa Fox Cub. Sävellyksenä tuo on minusta kehnoin, mutta sanoitus on hienoimpia ikinä. Kannattaa katsoa sanat muutenkin ajatuksella läpi. Tässä säkeistössä on jotain oikein:

“So did you change the locks?
And did you hide the fox cub?
Don't make fun
Because we don't”

Kannet työntävät luotaan eikä tähän monesti tarttua viitsi, mutta silti levyn kappaleista suurin osa on sellaisia, ettei niiden soisi loppuvan. Harvoin tulee nykyään bändejä, joista voi sanoa niiden keksineen jotain täysin uutta. Tämän takia jokaisen tulisi tämä levy kuunnella.

Tämä levy toimii pimeässä huoneessa peiton alla. Pelkkä ääni. Muille aisteille lepoa.

Parhaat hetket- Why Are You Looking Grave? Vierailevana äänenä toimiva Dinosaur Jr.:n J Mascis vetää sellaista kontrastia Jonas Bjerren pehmeän kuiskailun päälle, että väkisin kuulostaa hyvältä.
- An Envoy to the Open Fields Ylläolevan perustelun voit kopioida tähän.

Ei lähde- Fox Cub Sävellyksellisesti turhahko. Vaikkakin sanoitus on levyn hienoin.