Nauhoitettu: 2008-2009
Julkaistu: 25.5.2009
Levy-yhtiö: HevyDevy
Suomen listan 26.
Kun kävi ilmi, että Devin Townsend tekee neljän albumin projektin, niin tottahan sitä odotettiin kuin aurakuski lumentuloa. Kun kuultiin, että Ki-levy tulee olemaan rauhallinen ja rummuissa on joku vanha jarru, oli fiilis kun olisi riistakäristyksenä tarjottu sianlihaa.
Kuriositeettina levy tuli ostaa ja kuunnella. Ja kappas, ei se ollut ollenkaan kuraa. Hyvin vähäeleinen vain. Epä-Deviniä. Rauhallista, tasaista, matalasointuista.
Vähemmän on tällä kertaa enemmän. Duris Maxwellin rummut vievät kirjaimellisesti junaa ja Devin, edelleen aika aliarvostettuna kitaristina, viihdyttää matkustajia. Devin on siitä (ja monesta muustakin) hullu, että uskaltaa pelata tavanomaisilla ja jopa korneilla riffeillä.
"Soundit ovat devinmäisesti kohdillaan. En tiedä onko se aina parasta mahdollista, mutta ainakin äänimaailma on tunnistettava."
Soundit ovat devinmäisesti kohdillaan. En tiedä onko se aina parasta mahdollista, mutta ainakin äänimaailma on tunnistettava. Jollain tasolla pidän ajoittain täysin yliprosessoiduista pätkistä. Kuten kappaleessa Ki. Terminalissa taas on jotain Bryan Adamsia. Heaven’s Endissä hienot torvet ja mainio fadeout.Kannet ovat 3D:tä, joten jotain erikoista silläkin osastolla. Nelosbiisistä kerrotaan täysin turha nippelitieto: allekirjoittanut on keksinyt täysin samanlaisen riffin ennen tämän levyn ilmestymistä. Sitä ei tietenkään kukaan usko.
Hyvä levy. Erilainen Devin, mutta hyvällä tavalla. Yksin omassa huoneessa, vaikka peiton alla ennen unta.
PARHAAT HETKET
Ki – Hullussa ja ylinopeassa sekä yliprosessoidussa äänimaailmassa on jotain hienoa. Jostain syystä se viehättää.
EI LÄHDE
Ain’t Never Gonna Win – Ei toimi tämän levyn kokonaisuuteen.
https://open.spotify.com/album/2cAGCKS3fwtPRiblcW2tqZ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti