TOOMIO's TOP100: 20. Antimatter – Lights OutTOOMION TOP100: 20. Antimatter – Lights Out

Producers: Mick Moss, Duncan Patterson, Stefano Soffia
Recorded: 2003
Released: 24.6.2003
Label: Prophecy

It is very strange that some teenager in Finland got his head to listen to this kind of music at the turn of the millennium. So happened and through this the band went my personal playlists too.

Album’s name tells you everything you need. Lights out. There’s a grim atmosphere. It’s not evil at all, but sad and melancholy. In the same way as Lars von Trier's movies.

The album has an excellent impressive start. The use of different tones is insightful. This variety of tones and their layout are the story of this album. There’s an apocalyptic atmosphere floating above the album. Like being dropped War of the Worlds movie’s battlefields, but after the battles.

"The atmosphere is not evil at all, but sad and melancholy."

Singers has convincing voices. Although the music is simple melodies presented by skilled musicians. Everything You Know is Wrong’s keyboard solo could be Pink Floyd.

For some reason, I have a whole bunch of albums, which cannot be easily listen, but when will, they are real gems. So I don’t own many unnecessary album.

This album has a trace of nostalgia, but in principle it’s sad, but divine beautiful package of music.

I have to mention The Art of Soft Landing, which is an awesome song's name. It reminds me of an old pc game, Lunar Lander, which was supposed to get the spacecraft evenly on the surface of the moon.

THE BEST MOMENTS
Dream – The melody is so beautiful, that this can not possibly ignore.

NOT SO BRILLIANT
Reality Clash – It’s not equally sensitive and touching than the rest of the album.

https://open.spotify.com/album/0goXDKM631GN01ui528xl1Tuottajat: Mick Moss, Duncan Patterson, Stefano Soffia
Nauhoitettu: 2003
Julkaistu: 24.6.2003
Levy-yhtiö: Prophecy

On hyvin outoa, että Etelä-Pohjanmaalta joku sai päähänsä kuunnella tällaista musiikkia vuosituhannen vaihteessa. Näin kuitenkin kävi ja tätä kautta bändi ajautui omillekin soittolistoille.

Albumin nimi kertoo kaiken tarvittavan. Valot pois. Synkkä on tunnelma. Se ei ole lainkaan paha, vaan surullinen ja melankolinen. Samaan tapaan kuin Lars von Trierin elokuvat.

Albumilla on erinomaisen vaikuttava alku. Erilaisten äänien käyttö oli jo julkaisuaikaan oivaltavaa, eikä aika juurikaan ole toimivuutta kuluttanut. Erilaisten äänien kirjo ja niiden sijoittelu ovat tämän albumin juttu. Levyn yllä leijuu harsoinen maailmanlopun tunnelma. Kuin olisi tippunut Maailmojen Sota-elokuvan taistelukentille, mutta taistelujen päätyttyä.

"Tunnelma ei ole lainkaan paha, vaan surullinen ja melankolinen."

Uhkaavuutta tai paremminkin kohtalokkuutta lisäävät laulajina esiintyvien vakuuttavat lauluäänet. Vaikka musiikki on yksinkertaista, on sen luokat taitavia soittajia. Everything You Know is Wrongin kosketinsoolo voisi olla jopa Pink Floydia. Dreamin laulumelodiaa voisi kuunnella kauemmankin. Sen melodiakin on toki sellainen, jollaista ei hetkeen ole tehnyt mikään bändi.

Jostain syystä minulla on koko liuta levyjä, joihin ei tule helposti tartuttua, mutta silloin kun tulee ne ovatkin todellisia helmiä. Aika vähän siis löytyy levyhyllystä sellaista turhaa tilantäyttäjää.

Tässä levyssä on hiven nostalgiaakin, mutta lähtökohtaisesti se on surullinen, mutta jumalaisen kaunista musiikkia sisältävä paketti.

Pakko on vielä mainita The Art of Soft Landing, joka on mahtava biisin nimi. Siitä tulee mieleen vanha pc-peli Lunar Lander, jossa piti saada avaruusalus tasaisesti kuun pinnalle.

PARHAAT HETKET
Dream – Melodia on niin kova, että eihän tätä voi mitenkään ohittaa.

EI LÄHDE
Reality Clash – Ei ole samalla lailla herkkää ja koskettavaa kuin muu albumi.

https://open.spotify.com/album/0goXDKM631GN01ui528xl1