Pearl Jam on yhtye, jonka olemassaolon olin tiedustanut jo aiemmin, mutta jonka ensimmäinen kuuntelemani levy oli vasta Lightning Bolt vuoden 2014 helmikuussa. Joidenkin levyjen ja biisien kohdalla ensikerta jää mieleen ja tuolloin kävi juuri noin: kun albumin neljäs raita Sirens oli soinut, laitoin Spotifyn kiinni ja astelin Levy-Eskoille hankkimaan julkaisun hyllyyn.
”Sirens” on maaginen laulu. Sen säveltänyt Mike McCready on todennut inspiroituneensa käytyään Roger Watersin keikalla ja niinpä hän päätti koettaa säveltää jotain Pink Floyd-henkistä materiaalia. Biisissä onkin, ainakin allekirjoittaneen korviin, kuultavissa pinkfloydmainen utu. Akustinen kitara soi capo kolmosnauhalla, riisuen alimmat nuotit pois äänivallista. Pearl Jamissa on alusta asti vakuuttanut ja miellyttänyt vanhakantainen bändisointi, jossa tilaa ei muutenkaan täytetä ylimääräisellä. McCready komppaa akustisella ja Stone Gossard täyttelee hiljakseen sähköisellä kitaralla pienillä, delaylla maustetuilla nuoteilla. Matt Cameron ja Jeff Ament soittavat pehmeää, mutta tarkkaa ala-osastoa rytmiryhmänä. Liian harvalle huomiolle jää myös Boom Gasparin kosketinsoitantoa: ne muutamat pianofillit ovat hyvin keskeinen osa tätä laulua.
Sävellyksellisesti biisi on kaunis. Sitä on hankala pohtia ilman Eddie Vedderin laulusuoritusta. Vedder on parhaimmillaan ja koskettavimmillaan päästessään käyttämään molempia vahvuusalueitaan: sekä alarekisterin lämpö että falsetin piikki pääsevät kuulijan ihon alle välittömästi. Lisäksi kitaraefektinä soolossa käytetty viive osuu rytmiin täydellisesti, erityisesti sen loppuosassa.
Sanoituksessa Vedder käsittelee hetken katoavaisuutta ja kuolevaisuutta koskettavasti. Sävelen kaltaisesti tekstissäkään ei ole kiire. ”Let me catch my breath to breathe and reach across the bed / just to know we’re safe I am a grateful man”. Taattua Pearl Jamia, taattua Eddie Vedderiä. Henkilökohtaista ja samalla universaalia. Vaikka kaikki muuttuu, eivätkö hyvät hetket voisi säilyä häivähdyksen kauemmin? ”But all things change / let this remain”.
SIRENS
Hear the sirens
Hear the sirens
Hear the sirens
hear the circus so profound
I hear the sirens
more and more in this here town
Let me catch my breath to breathe
and reach across the bed
Just to know we’re safe
I am a grateful man
The slightest bit of light
and I can see you clear
Have to take your hand
and feel your breath
for fear this someday will be over
I pull you close, so much to lose
knowing that nothing lasts forever
I didn’t care, before you were here
I danced in laughter with the everafter
But all things change
Let this remain
Hear the sirens
Covering distance in the night
The sound echoing close
Will they come for me next time?
For every choice mistake I’ve made
it’s not my plan
To send you in the arms of another man
And if you choose to stay I’ll wait
I’ll understand
It’s a fragile thing
This life we lead
If I think too much I can get overwhelmed by the grace
By which we live ouy lives with death over our shoulders
Want you to know
that should I go I always loved you
held you high above, true
I study your face
and the fear goes away
Pearl Jam on yhtye, jonka olemassaolon olin tiedustanut jo aiemmin, mutta jonka ensimmäinen kuuntelemani levy oli vasta Lightning Bolt vuoden 2014 helmikuussa. Joidenkin levyjen ja biisien kohdalla ensikerta jää mieleen ja tuolloin kävi juuri noin: kun albumin neljäs raita Sirens oli soinut, laitoin Spotifyn kiinni ja astelin Levy-Eskoille hankkimaan julkaisun hyllyyn.
”Sirens” on maaginen laulu. Sen säveltänyt Mike McCready on todennut inspiroituneensa käytyään Roger Watersin keikalla ja niinpä hän päätti koettaa säveltää jotain Pink Floyd-henkistä materiaalia. Biisissä onkin, ainakin allekirjoittaneen korviin, kuultavissa pinkfloydmainen utu. Akustinen kitara soi capo kolmosnauhalla, riisuen alimmat nuotit pois äänivallista. Pearl Jamissa on alusta asti vakuuttanut ja miellyttänyt vanhakantainen bändisointi, jossa tilaa ei muutenkaan täytetä ylimääräisellä. McCready komppaa akustisella ja Stone Gossard täyttelee hiljakseen sähköisellä kitaralla pienillä, delaylla maustetuilla nuoteilla. Matt Cameron ja Jeff Ament soittavat pehmeää, mutta tarkkaa ala-osastoa rytmiryhmänä. Liian harvalle huomiolle jää myös Boom Gasparin kosketinsoitantoa: ne muutamat pianofillit ovat hyvin keskeinen osa tätä laulua.
Sävellyksellisesti biisi on kaunis. Sitä on hankala pohtia ilman Eddie Vedderin laulusuoritusta. Vedder on parhaimmillaan ja koskettavimmillaan päästessään käyttämään molempia vahvuusalueitaan: sekä alarekisterin lämpö että falsetin piikki pääsevät kuulijan ihon alle välittömästi. Lisäksi kitaraefektinä soolossa käytetty viive osuu rytmiin täydellisesti, erityisesti sen loppuosassa.
Sanoituksessa Vedder käsittelee hetken katoavaisuutta ja kuolevaisuutta koskettavasti. Sävelen kaltaisesti tekstissäkään ei ole kiire. ”Let me catch my breath to breathe and reach across the bed / just to know we’re safe I am a grateful man”. Taattua Pearl Jamia, taattua Eddie Vedderiä. Henkilökohtaista ja samalla universaalia. Vaikka kaikki muuttuu, eivätkö hyvät hetket voisi säilyä häivähdyksen kauemmin? ”But all things change / let this remain”.
SIRENS
Hear the sirens
Hear the sirens
Hear the sirens
hear the circus so profound
I hear the sirens
more and more in this here town
Let me catch my breath to breathe
and reach across the bed
Just to know we’re safe
I am a grateful man
The slightest bit of light
and I can see you clear
Have to take your hand
and feel your breath
for fear this someday will be over
I pull you close, so much to lose
knowing that nothing lasts forever
I didn’t care, before you were here
I danced in laughter with the everafter
But all things change
Let this remain
Hear the sirens
Covering distance in the night
The sound echoing close
Will they come for me next time?
For every choice mistake I’ve made
it’s not my plan
To send you in the arms of another man
And if you choose to stay I’ll wait
I’ll understand
It’s a fragile thing
This life we lead
If I think too much I can get overwhelmed by the grace
By which we live ouy lives with death over our shoulders
Want you to know
that should I go I always loved you
held you high above, true
I study your face
and the fear goes away
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti