perjantai 26. lokakuuta 2018

Ausculto - Viikon Aivoradio 43/2018

John Fogerty - The Holy Grail: 1970 John lauloi: ”Seven thirty seven comin' out of the sky...” ja olin myyty rockille. Ja tänä vuonna - yhä vaan rokataan.

Montserrat Caballé (feat. Bruce Dickinson) - Bohemian Rhapsody: Caballé oli Diiva, upeaääninen sopraano, joka uskalsi heittäytyä myös populaarisemmalle puolelle musiikin raja-aitoja. Mutta olisikohan tämä kuitenkin pitänyt tehdä Mercuryn kanssa?

Hollies - Blue in the Morning: 1972 yhtye julkaisi albumin Romany, joka oli jotain muuta kuin mihin olimme tottuneet. Alan Clarke oli lähtenyt yhtyeestä soolouralle ja laulajaksi oli pestattu ruotsalainen Mikael Rickfors, eikä tätä muutosta voinut olla huomaamatta.

Them - Mystic Eyes: Them oli Van Morrisonin ensimmäinen yhtye ja Mystic Eyes oli Themin ensimmäisen albumin, The Angry Young Them, avausraita.

Pallas & Euan Lawson - Queen of the Deep (live): Aika usein, kun musiikki tulee iPodilta työpäivääni taustoittamaan ja pysähdyn tsekkaamaan kuulemani hyvän kappaleen esittäjää, niin se on Pallas.

Jaan Wessman  - Well, cuz...: Tamperelainen multi-instrumentalisti on julkaissut esikoisensa, None For The Money, Two For The Show. Progea, melodista poppia, musiikkia hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Topmost - I Believe To My Soul: Alunperin Ray Charles -kappaleesta Topmost teki oman tulkintansa 1966 kuuluisimmalla kokoonpanollaan: Gugi Kokljuschki, Harri Saksala, Eero Lupari, Arto ”Poku” Tarkkonen, Heimo ”Holle” Holopainen ja Kisu Jernström.”
Yyte

Jenni Vartiainen - Malja: Meni aikoinaan itseltä melko täydellisesti ohi tämä biisi. Radiossa kyllä taisi soida, mutta ei tarttunut korvaan. Nyt ihan ok.

Ultra Bra - Savanni nukahtaa: Parempi nyt kuin ikinä ennen.

Christine & the Queens - Comme si: Viikon 2018-levy. Kuuntelukelpoista modernia, olisiko tämä nyt sitten poppia.

Karjalainen - Tule kesäyö: Jäsen T jakoi viime viikolla koko Karjalaisen uuden levyn. Laitan tämän vielä uusiksi, koska tässä tiivistyy hyvin miehen taidot yhteen kappaleeseen.”
A

Gutalax – Robocock: Eilen livenä koettu. Erittäin hämmentävät sammakkovokaalit...vokaaliakrobatiaa parhaimmillaan/kauheimmillaan

Eneferens - This Onward Reach: Yhden herrasmiehen projekti Minnesotasta. Vuoden kovinta materiaalia.

Fifth Angel - Can you hear me?: Bändi jatkaa uudella tuotannolla kitaristin tarttuessa mikin taakse. Kyllä tässä vielä potkia löytyy.

Hate Eternal - All Hope Destroyed: Laatudödistä Ameriikasta

Bloodbath - Chainsaw Lullaby: Nick Holmesin toinen puoli... On tässä uhkan mahdollisuus

Cumbeast – Analconda: Eilen livenä koettu. Erittäin loistavat välispiikit ja soittajilla selvästi ilo soittaa. Hyvä Turku!

Omnium Gatherum - New World Shadows: Keskiviikkona lavan reunalla koettu ja fanipoikamaisuus huipussaan. OG ei petä juuri koskaan.

Unleashed - Stand Your Ground: Ei väsymisen merkkejä... Ensi vuonna 30v. synttärit orkesterilla.”
Spinebrain

Spidergawd – Is This Love?: Suosittelin tätä kaverille itse, unohdin bändin ja hän suositteli takaisin. Nyt onkin mennyt puolet lomasta tämän bändin kanssa.

Kvelertak – Åpenbaring: Edellisen sukulainen. Raisuhkoa mätkettä.

György Ligeti – Musica Ricercata: No. 7, Cantabile, molto legato: Klassista pianomusiikkia. Säveltäjähän tunnetaan Kubrickin elokuvien musiikeista.

Samuel Barber – Adagio for Strings op. 11: Synkkä kuin mikä. Klassista parhaimmistoa, ties miessä elokuvissa soinut. Soinut myös kuuluisuuksien hautajaisissa. Kuten Rooseveltin ja Einsteinin. Soi myös usein erilaisten onnettomuuksien yhteydessä televisiolähetyksissä. Komia on.

Portishead – Sour Times: Klassikko ysärin puolesta välistä. Tästä tulee väkisin sen ajan Bondit mieleen. Trip Hopia parhaimmillaan.

Foo Fighters – Skin and Bones (Live): En kovin usein lähde live-biiseihin, enkä Foo Fightersiin. Tässäpä sitä nyt molempia parhaimmillaan.

The War on Drugs – Red Eyes: Jotenkin tämä tuli vastaan aurinkoisella automatkalla. Ei se ihme ole. Automusiikkia parhaasta päästä.

Kolmas Nainen – En oo kuullut mitään: Tytön soittolistan viimeinen lisäys. Kyllähän tämä kertosäe päähän jää. Alavus-meininki.

Anathema – Pulled Under at 2000 metres a Second: Samalla kun pihalla alkaa lumisade, niin on sopivaa kuunnella Anathemaa. Tässä kappaleessa on ns. THE KOHTA puolentoista minuutin kohdilla. Mahtava rumpufilli.

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tämäkin tavallaan kuuluu Pohjanmaan reissuun. Ja Lumisaateeseen.”
T

[embed]https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=jD7wXrymSrWEhKK3PNGmwA[/embed]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti