Tämä ei ole ensimmäinen Type O Negative –biisi, jonka olen kuullut eikä myöskään tärkein tai koskettavin, mutta bändiä jo kauan kuunnelleena on tämä Type O Negativen läpimurtokappale alkanut murtautumaan kohti terävintä kärkeä.
“Signature song of the band”, kuten usein on mainittu, pitää hyvin paikkaansa. Se yhdistää Peter Steelen hiukan häiriintyneet lyriikat hänen mielettömään melodiantajuunsa. Sieltä löytyvät ne raskaat kitarat kielten raapimisineen ja Josh Silverin vähäeleiset ja välillä hyvin erikoisetkin kosketinsoundit ja niillä soitetut kuviot.
Vuonna 1993 ilmestynyt kappale loi suuntaa tietynlaiselle goottiudelle. Se kertoo sanoituksen perusteella tummissa sävyissä viihtyvästä naisesta, mutta se toki voi olla viittaus myös James McNeill Whistlerin Whistler’s Mother –maalaukseen, jonka oikea nimi on Arrangement in Grey and Black No.1. Tässä Whistler on maalannut synkän kuvan äidistään. Äidistään myös Peter Steele usein kertoi kappaleissaan.
Black No. 1 kestää reilun 11 minuuttia. Ei siis mikään perinteinen sinkkubiisi. Se kuitenkin ilmestyessään sai melkoisen kulttimaineen ja toi Type O Negativen kohti maailmanlaajuista menestystä, jonka se seuraavalla October Rust –albumilla lopulta saavutti.
Syksyiseen synkistelyyn sopiva kappale, jonka kertosäettä tahtomattasi hyräilet yhdenkin kuuntelukerran jälkeen.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=vFwYJYl5GUQ[/embed]
[embed]https://open.spotify.com/track/710B9xFjNOisQtKtppZE9p?si=Gz9Wo4BRT7aOo03sqBn8nQ[/embed]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti