Y
Lee Ritenour - Tied Up: Lee on erittäin käytetty sessiomuusikko, mutta omaa myös runsaasti omaa tuotantoa. Julkaistujen albumien määrä on nelisenkymmentä.
Stevie Wonder - Sir Duke: Yksinkertaisesti kympin kappale.
Crowded House - Distant Sun (Live at Sydney Opera House: Crowded House on yhtye, jonka musiikkia tulee kuunneltu liian harvoin. Ilmavaa ja helposti kuunneltavaa.
Tuomo - Head Above the Water: Viime viikon listallani oli mukana Tuomoa. Prättälä on mukana Verneri Pohjolan albumilla koskettimia soittamassa. Tällä kertaa omaa tuotantoaan
My Morning Jacket - Spring: Sitähän se on, kevättä ilmassa.
Tops - Pirouette: Musiikkia, joka tuottaa hyvä mieltä tähänkin kevätpäivään.
Donovan - Lullaby of Spring: Vuoden 1967 kevät maistui tälläiselta brittiläisen laulaja/lauluntekijä Donovanin mukaan. Kauniisti tulkittu kaunis laulu.
Van Morrison - Contacting My Angel: Vanin yhteydenpito enkelinsä kanssa on vähäeleisyydessään tenhoavaa.
Pretenders - Hymn to Her: Chrissie Hynden ääni on vaan miellyttävää kuunneltavaa. Laulun kirjoitti Chrissien koulukaveri Meg Keene
Elliott Murphy - Tell Me: Tämänkin laulun tenho sen näennäisessä yksinkertaisuudessa, mutta sen tunnelma vie mukanaan - ja taustan jokainen sointu ja nuotti on kohdallaan.
Silhouette - Breathe: Aina välissä kunnon proge on poikaa, kuten esimerkiksi tämä Silhouetten hieman pidempi henkäys. Orkesterihan tulee Hollannin Utrectista
T
"Oranssi Pazuzu - Andromeda: Kohtalokkaan kaunista peltotyömusiikkia. Piti kuunnella muutamankin kerran äestäessä.
Oranssi Pazuzu - Loputon tuntematon: Tässä sitten sinne black metal -päätyyn esimerkki, kuinka tehdään bläkkistä hienosti, vaikka se sisältäisikin bassotaajuuksia.
3TM - Model Two: Kummallista jazzia, mutta hienoa.
Jamiroquai - King For A Day: Aina olen tästä tykännyt. Kappale, joka melkein alkaa, muttei tee sitä missään vaiheessa.
Sheryl Crow - Tomorrow Never Dies: Yksi suosikkisävelmistä, kun tarkastellaan Bond-elokuvien tunnusbiisejä.
PJ Harvey - This Mess We're In: Tämä yksilö lyö yhteen PJ:n ja Thom Yorken parhaat puolet. Vaikuttava veto parinkymmennen vuoden takaa.
Faith No More - The Gentle Art of Making Enemies: Perjantai-ilta ja "Lomille, mars!". GTI Golf käyntiin ja ihan liian kovaa Lahdesta Virroille.
Live - Selling The Drama: Pikkasen on yhden hitin ihme, vaikka koko levy on toimivaa grungetusta.
John Frusciante - Regret: Frusciante on kitaristina oikeasti omaperäinen. On varmasti hakenut viitteitä jos jonkinlaisista yhdisteistä, mutta erilaista se joka tapauksessa on.
The Flaming Lips - Pompeii AM Götterdämmerüng: Aivan helvetin hieno muunnelma Saksan kansallishymnistä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti